Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sudenkuoppa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
127
Suecia—Suezin-kanava
128
harjoitti itsekin lääket. opinnoita ja teki sitten
laivalääkärinä laajoja merimatkoja.
Kokemuksiensa ja havaintojensa perustuksella hän kotiin
palattuaan julkaisi meriromaanin „Kernock le
pi-rate" (1830), jonka saavuttaman suuren
menestyksen kehottamana hän sitten antautui
kirjalliselle alalle. Perittyään isältään suuren
omaisuuden hän heittäytyi Pariisin seuraelämän
pyörteisiin, mutta kärsittyään täällä haaksirikon
hän vetäytyi yksinäisyyteen ja ryhtyi
kirjoittelemaan tapainkuvauksia ja
yhteiskuntaroinaa-neja, jotka voittivat tavatonta suosiota ja
levisivät käännöksinä harvinaisen laajalti. Näistä
mainittakoon ,,Les mystères de Paris" (1843, 10
nid.), „Le juif errant" (1845, 10 nid., suom.),
„Martin, 1’enfant trouvé" (1847, 12 nid.), „Les sept
péchés capitaux" (1847-40, 10 nid.), „Les mystöres
du peuple et les mystères du monde" (1849-57, 16
nid.), joka Ranskassa kiellettiin
kapinallisuutensa ja epäsiveellisyytensä vuoksi. Muutamia
hänen romaaneistaan on muodostettu näytelmiksi,
kuitenkin menestyksettä. — Valtiokaappauksen
aikana 1851 S. tuomittiin maanpakoon ja eli
loppuikänsä Anneey’ssä Savoijissa. — S:n
romaanit kuvailevat räikein värein siveellistä
turmelusta niin ylhäisten kuin alhaistenkin
piireissä, ne ovat täynnä kammottavia ja
jännittäviä kohtauksia, niissä esiintyy voimakasta
mielikuvitusta ja usein draamallista vauhtia, mutta
ne ovat taiteellisesti vähäpätöisiä. [E. de
Mire-cöurt, „Eugëne S." (1858).! E. W-s.
Suecia [svësia]. Ruotsin uuslatinainen
nimi-tys.
Suës ks. Suez.
Suess [xys], Eduard (1831-1914), itäv.
geologi, professorina Wienissä 1857-1901. S. on ollut
etevimpiä uranaukaisijoita maapallon suurien
tektonisten piirteiden selvittämisessä.
Teoksessaan ,,Die Entstehung der Alpen" (1875) hän
todisti, että Alppien vuorijono on syntynyt
maankuoren kerrosten poimuttumisesta ja että
muidenkin vuorijonojen rakenne ja esiintyminen
maapallolla käy tämän teorian avulla
ymmärrettäväksi. Suuripiirteisessä teoksessaan ,,Antlitz
der Erde" (3 os„ 1885, 1888 ja 1901) hän antoi
yhtenäisen esityksen maankuoren rakenteesta ja
pinnanmuodoista kaikissa maissa; koko
siihenastinen näitä asioita käsittelevä tutkimusaineisto
esiintyy tässä koottuna ja keskinäiseen yhteyteen
sovitettuna. S :n muista teoksista ovat
mainittavat ,,Die Erdbeben Niederösterreichs" (1873) ja
,,Die Zukunlt des Goldes und des Silbers" (1877
ja 1892). P. E.
Suetonius [svëtö’-], Gaius S.
Tranquil-Ius (n. 75-150), roomal. historioitsija, joka
toimittuaan asianajajana Roomassa oli keisari
Had-rianuksen valtiosihteerinä (ab epistulis) v:een
121, kirjoitti melkoisen joukon sekä latinan- että
kreikankielisiä teoksia. Melkein eheänä on
säilynyt kirja „Vitæ Cæsarum", joka käsittää
ensimäisten keisarien elämäkerrat
Domitianuk-seen saakka. Moninaisten häväistysjuttujen ja
juorujen ohella nämä elämäkerrat tarjoavat
paljon arvokkaita tietoja keisarien elämästä ja
hallinnosta. S:n muista historiaa (m. m. „De viris
illustribus"), muinaistiedettä, luonnontutkimista
ja kielioppia käsittelevistä teoksista on vain
nuirtokappaleita tallella. S:n vaikutus
myöhempiin historioitsijoihin on ollut suuri. Hänen teos-
tensa julkaisijoista viime aikoina mainittakoon
C. L. Roth (1858), A. Reifferscheid (1860) ja
M. Ihm (1908). K. J. II.
Suez (myös Suës, arab. Suwes), kaupunki ja
kuvernöörikunta Egyptissä, Punaisesta-merestä
luoteiseen pistävän, 302 km pitkän, 23-56 km
leveän Sm-lahden pohjois- ja S:n-kanavan
eteläpäässä; 18,347 as. (1907), joista 14,640
egyptiläistä. — S. on kanavan suun länsipuolella
olevan matalan lahden länsirannalla, jakaantuen
arab. ja euroopp. kaupunginosiin, S:n
pohjoispuolella on Niilistä johdetun makeanveden
kanavan (2 m yi. merenp.) eteläpää mahtavine
sulku-laitoksineen. Eteläpuolella, 3 km:n pituisen
kivivallin päässä on täytesaarelle rakennettu,
väljä Port Ibrahim niminen satama
(sotalaiva-ja kauppalaivaosastoineen). S:sta pohjoiseen vie
rautatie Ismailiaan, jossa se haaraantuu Port
Saidiin ja Kairoon sekä Aleksandriaan. — S:n
merkitys satama- ja kauppapaikkana riippuu
kokonaan S :n-kanavasta. Kauppa on etupäässä
läpikulkukauppaa. — S:n paikalla oli 600-luvulla
Kolzum niminen kaupunki, sen kanavan
eteläpäässä, joka silloin yhdisti Punaisen-meren
Niiliin. Se välitti melkoista Arabian kauppaa,
mutta rappeutui sittemmin samoin kuin sen
paikalle syntynyt S. Turkkilaisten valloitettua
Egyptin S. 1500-luvulla tuli tärkeäksi sota- ja
kauppalaivaston asemapaikaksi. Ranskalaisten
miehittäessä S:n 1798 se jo oli menettänyt
melkein kaiken merkityksensä ja engl. laivasto
hävitti sen suurimmaksi osaksi 1800. Rautatie
suoraan Kairosta avattiin 1857 (sittemmin
hyljätty) ja S ;n-kanava 1869. E. E. K.
Suezin-kanava, suluton merikanava, katkaisee
112 km leveän, enimmäkseen erämaanluontoisen,
Aasian ja Afrikan yhdistävän S :u-k annaksen
ja yhdistää Välimeren Punaiseen-mereen
(S;n-lahteen), kulkien pohjoisesta suoraan etelään,
Port Saidista Sueziin, Mensaleh-, Bala-,
Timsah-ja Katkeran-järven kautta. Pituus on 160 km,
leveys pinnalla 70-110 m, pohjalla 38,5 m, syvyys
9-9,5 m, laivojen suurin sallittu syväkulkuisuus
8,23 m, suurin kulkunopeus 10 km tunnissa.
Sähkövalaistus tekee purjehduksen myöskin yöllä
mahdolliseksi. V. 1913 S:n kautta kulki 5,085
alusta, yhteensä vetäen 20,os milj. rek.-ton. netto
(1912 20,23 milj. rek.-ton.), josta engl. alusten
osalle tuli 12,05 milj., saks. 3,35 milj., alankom.
1,2» milj-, ransk. 0,ss milj., itäv. 0,85 milj., jap.
0,34 milj., ven. 0,34 milj., it. 0,29 milj. rek.-ton.
netto; kanavan kautta kulki 282,235
matkustajaa. Tulot olivat 126,65 milj. mk. (1912
136,42 milj. mk.). Kanava on puolueeton. Sen
omistaa Compagnie tmiverselle du Canal
mari-time de Suez niminen yhtiö (osakepääoma
200 milj. mk.). Suurimpana osakkaana on
v:sta 1S75 Englanti. — Ajatus yhdistää
toisiinsa Välimeri ja Punainen-meri joko suoraan
tai Niilin kautta on hyvin vanha. Kamakin
temppelissä olevat piirtokirjoitukset kertovat
Seti I:n aikana (1300-lopulla e. Kr.) olleen
kanavan, joka yhdisti Niilin Bubastiksen luota
Heroopoliksen-lahteen (nyk. Ivatkera-järvi).
Sittemmin kanava rappeutui ja Nekho (609-593
e. Kr.) ryhtyi panemaan sitä (kenties
Heroo-poliksen-Iahden ja Punaisen meren välistä osaa)
kuntoon; työ jäi kuitenkin kesken, vaikka sen
sanotaan maksaneen 120,000 työmiehen hengen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
