Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Šuja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
145
Suja—Sukellus
146
Suja ks. Suojoki.
Suka ks. H a r j a t e o 1 1 i s u u s.
Sukaliäntäiset ks. A pterj-got a.
Sukaleukamadot 1. nuo li madot
(Chæto-gnatha) ovat meren pintakerroksissa eläviä,
1-5 cm pitkiä lasikirkkaita eläimiä, joiden
pitkässä. nuolimaisessa ruumiissa on vaakasuorat
evät. Suuta ympäröi pari vahvasukaista
iholius-kaa. S. liikkuvat nuolen nopeudella ahdistaessaan
pienempiä vesieläimiä. Harvoja sukuja; elävät
melkein kaikissa merissä. Tunnetuin suku on
Sagitta. P. B.
Sukamadot (Cliætopoda), nivelmatojen
alaluokka, jonka edustajia on runsaasti sekä
meressä ja suolattomassa vedessä että kosteassa
maassa. Ruumis on tav. pitkä ja liereä, selvästi
niveliin jakautunut. Suuaukko ruumiin etupäässä,
vat-sapuolella, erityisen n. s. suuliuskan
peittä-mänä, peräaukko aina ruumiin takapäässä,
viimeisessä nivelessä. Jokaisessa nivelessä on tav.
4 sukaa tai sukakimppua erityisissä ihotaskuissa
t. kuopissa neljässä pituusrivissä pitkin ruumiin
kylkiä ja vatsapuolta. Sukia liikuttavat
erityiset iholihakset ja ne toimivat liikuntoeliminä.
Poikittainen väliseinä jokaisen nivelen rajalla jakaa
ruumiinontelon niveliä vastaaviin osastoihin.
Useimmat elimet s :11a ovat segmenteeratut.
Keskushermosto on nivelmadoilla tyypillinen
tikapuuhermosto" (vrt. Hermosto).
Verisuonistossa on huomattava ruumiin etupäästä takapää-
(S.H.) ErSs Nereis-laji.
hän ulottuva selkä- ja vatsapuolinen verisuoni,
joita liittää toisiinsa suolen kummaltakin
puolelta kulkevat anastomoosit. Selkäsuoni ja
joskus anastomoositkin ovat sykkiviä; veri, joka
monella lajilla on punaista, virtaa näissä
suonissa ruumiin takapäästä etupäähän ja
selkäpuolelta vatsapuolelle. Erityseliminä ja usein
myöskin sukupuolituotteiden ulosviejinä toimivat
pitkät mutkikkaat parilliset munuaisputket
(seg-mentaalielimet), jotka alkavat värekarvojen
reunustamalla munuais-suulla nivelen takaseinällä,
lävistävät väliseinän ja päättyvät seur. nivelen
ulkopinnalle. Suuliuskassa on herkkä
tuntoaisti. siinä on usein myöskin yksinkertaisia
silmiä. joissa muutamilla meri-s:lla on linssi,
lasiainen ja verkkokalvo. Kuulorakkulat
(stato-cvstit) ov?.t harvinaisia. Siellä täällä ruumiin
pinnalla ja päässä tavataan pikarimaisia
syvennyksiä (makuelimiä). Meri-s:lla on
muodonvaihdos, niiden nuoruusaste on n. s. troell of o ra
1. Lovén in toukka. Makean veden
muodoillakin on sikiöillä ruumiinrakenteessaan
ominaisuuksia, jotka viittaavat siihen, että näilläkin on
ennen ollut muodonvaihdos. Jotkut s. voivat
su-vuttomas tikin lisääntyä jakautumalla useaksi
kappaleeksi; tämä aiheuttaa muutamilla muodoilla
sukupolvenvuorottelun. — Sukasien lukumäärän
ja kiinnitystavan perustalla ryhmitetään s. tav.
2 lahkoon, monisukaiset. Polychaeta ja
harvas ukaiset, Oligochæta. Monisukaisilla
on runsaasti pitkiä ja vahvoja sukasia kimpuiksi
yhtyneinä; sukaskimput ovat erityisten
ihonysty-räin päässä (käsnäjalat. parapodit), joita pide-
tään todellisten raajain ensimäisinä
kehitysmuo-toina. Selkäpuolella on erilaisia lisäkkeitä. Mel
kein kaikki tähän lahkoon kuuluvat s. ovat
merieläimiä; yksineuvoisia. Useimmilla
muodonvaihdos. Ovat joko vapaasti liikkuvia (Errantia),
joista meillä tavataan muutamia lajeja, yleisin
Nereis divcrsicolor, „merituhatjalkainen", tai elä
vät valmistamissaan putkissa pohjaan
kiinnittyneinä tai pohjaan kaivautuneina (Tuhicola 1.
Se-dentaria) ks. Putki madot.
Ilarvasukais-ten sukaset ovat tav. lyhyet ja
harvalukuisemmat, käsnäjalkoja ei ole. Ruumiin pinta
sileä, ilman minkäänlaisia lisäkkeitä.
Kaksineuvoisia. Sukupuoliaukkojen luona olevissa nivelissä
on iho paksuuntunut siinä olevien runsaiden
rauhasten takia (clilellum). Elävät joko
suolattomassa vedessä, varsinkin pohjaliejussa (Limicola)
tai kosteaan maahan kaivamissaan käytävissä
(Terricola). Edellisen ryhmän edustajia ovat
meillä m. m. A"ais-, Slylaria-, ja Tuiifex-lajit.
Jälkimäisiin kuuluu kastemato (ks. t.). P. B.
Sukapää ks. Cynosurus cristatus.
Sukellus. Oleskelu veden alla voi ilman
erikoisia varusteita kestää ainoastaan parin
minuutin ajan, mutta erityisten s.-laitteiden avulla
useita (4-5) tunteja. Vanhimpia, jo vanhalla
ajalla mainittuja s.-laitteita, on avara
kellomainen, alta avoin kattila, s.-kello, joka köyden
varassa lasketaan veteen. Ilma salpautuu
kelloon ja suojelee sen sisällä olevia sukeltajia
vedeltä ja tekee heidän työskentelynsä veden alla
mahdolliseksi niinkauan kuin kelloon
salpautu-lieen ilman happi riittää hengittämiseen.
Oles-keluaikaa voidaan pitentää varustamalla kello
erityisillä happisäiliöillä taikka ilmapumpun
yhteydessä olevalla paineilmajohdolla. jolloin
liika ilma poistuu kellon alasyrjän alitse suurina
kuplina. Kun kelloon tehdään väljä,
kiikarimai-sesti kokoontyönnettävä torvi, jonka päässä on
samanlainen ilmasulku kuin ilmakaivoissa (ks. t.),
saadaan näiden tapainen uudenaikainen n. s.
s.-kuilu, jonka usein hyvinkin laaja rautainen
laatikkomainen työkammio lasketaan pohjaa
vasten, vesi sen sisästä painetaan ulos paineilmalla
aivan kuin ilmakaivoista, niin että sen sisälle
voidaan sulun ja torven kautta laskeutua
suorittamaan erilaisia töitä ja sen jälkeen nostaa
koko kuilu ylös muualla käytettäväksi.
Tavallisimpia s.-laitteita ovat s.-puvut (kuva 1).
Yksinkertaiseen s.-pukuun, jonka keksi ransk. Cabirot
1850, kuuluu tiivis kumipuku lyijyanturaisine
jalkineineen ja kintaineen sekä päätä suojeleva
metallikypärä tukevine, silmien kohdalle
sovitet-tuine akkunoineen sekä rinnalla kannettava
lyijy-paino. Kypärä on letkujohdon avulla ilmapumpun
yhteydessä, jolla s.-puku täytetään puristetulla
ilmalla. Liika ilma poistuu kuplina kypärässä
olevan venttiilin kautta. Kypärässä vallitsee pumpun
käydessä hyvin vaihteleva ilmanpaine, mikä
rasittaa sukeltajan keuhkoja, jotapaitsi hengitettävä
ilma ei ole puhdasta, vaan käytettyyn
sekoittunutta. Tämän epäkohdan poistaa n. s. Denayrouzen
säätäjä (kuva 2), joka on kaksiosainen, selässä
kannettava metallilaatikko. Osastoon A tulee
ilmaputki ja toisesta B lähtee putkijohto
sukeltajan suuhun, joten sukeltaja ainoastaan
sisään-liengittäessään ja osastojen välisen venttiilin V
silloin avautuessa joutuu yhteyteen paineilman
kanssa. Uloshengittäessä paine B:ssä lisääntyy,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
