- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
147-148

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Šuja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

147

Sukellusalus—Sukeva

Sukeltajat (Dytiscidae), vesielämään
mukautuneita petokuoriaisia (Carnivora), joiden ruumis
011 leveänsoikea ja eri ruumiinosat kiinteilsti
toisiinsa liittyneet. Takajalat, jotka ovat paljoa
pitemmät kuin keski- ja etujalat, ovat
muuttuneet uintielimiksi, jotka liikkuvat vain edestä
taaksepäin ja päinvastoin. Sääret ja
nilkkanivelet ovat litteät, ja niissä on pitkiä uimakarvoja.
S. uivat soutamalla yhtaikaa molemmilla
takajaloillaan. Keskijalkoja käytetään ohjaukseen.
Etujalat ovat lyhyitä tarttumajalkoja. Koirak
sella on näissä erityiset kiiunityselimet, jotka
ovat muodostuneet laajentuneista nilkkanivelistä.
Monella lajilla nämä ovat muuttuneet suuriksi
ympyriäisiksi levyiksi, joiden litteässä
alapinnassa on suuri joukko pyöreitä nappeja. Levyillä
koiras voi tarttua lujasti kiinni sileihin
pintoihin siten, että napeista erittyy sitovaa
nestettä. Levyjen avulla koiras pitää kiinni
naaraasta parittelun aikana. — Samalla s:n lajilla
voi joskus olla kahdenlaisia naaraita, joista
toisilla on, kuten koiraksellakin, sileät peitinsiivet.
toisilla uurteiset tai karkeapintaiset. — S. hengit
tävät ilmaa. Tätä säilytetään ilmanpitävässä
ontelossa, joka jää peitinsiipien ja takaruumiin
väliin. Ilmaputket aukeavat tähän onteloon.
Kun ilma loppuu, niin s. nousevat vedenpinnalle,
nostavat takaruumiinsa kärjen vedenpinnan
yläpuolelle, kohottavat hieman siipiään ja täyttävät
ontelon ilmalla. -— Toukat ovat, samoinkuin
täysimuotoisetkin s., raatelevaisia petoja. Niiden
ruumis on pitkähkö, pehmeä ja kimmoinen, tav.
enemmän tai vähemmän sukkulanmuotoinen.
Takaruumiin päässä on 2 lehtimäistä lisäkettä t.
pitkää sukasta, jotka levitetään veden pinnalle
toukan noustessa kuten imagokin veden pinnalle
hengittämään. Leuat ovat suuret, useimmiten
sirpiumuotoiset. Suuaukko on kasvanut umpeen,
mutta sen sijaan on kummassakin leuassa
kärjestä tyveen saakka johtava putki, joka on
ruuansulatuskanavan yhteydessä; ja näitä putkia
myöten toukka imee saaliistaan verta.
Koteloituminen tapahtuu kosteassa maassa. — S., joita
tunnetaan n. 600 lajia, ovat levinneet yli
maapallon. Eniten niitä kuitenkin tavataan
lauhkeassa vyöhykkeessä. Suomi on s:sta erittäin
rikas. Niitä tunnetaan täältä 140 lajia. Suurin
on leveälaitainen suursukeltaja (Dytiscus
latissi-mus), jonka ruumis 011 35-40 mm pitkä ja
laidoiltaan levinnyt litteiksi reunuksiksi. Muista
mainittakoon keltalaitainen suursukeltaja (D.
■marginalis) sekä suvut: Acilius, Agabus, Ilybius
ja llydroporus. Viimemain. sukuun kuuluu suom.
lajeista n. 50. Ne ovat pieniä, n. 2-5 mm pitkiä,
useimmat mustia tai mustan- ja
keltaisenkirja-via. — Kuvia liitteessä Kovakuoriaisia I.

U. S-s.

Sukeltaminen ks. S u k e 11 u s.

Sukeva, rautatieasema (IV 1.)
Iisalmen-Kajaanin rataosalla Kauppilanmäen ja
Murtomäen asemien välillä, 39 km Iisalmesta. 44 km
Kajaaniin; etäisyys Kotkasta 448 km. —
Aseman luona on valtion omistama S:n saha
(2-raamiuen); valmistetaan vuosittain n. 3.000
standerttia sahattua puutavaraa. Työmiehiä n. 100.
Vienti Kotkan kautta. Lähellä asemaa
sijaitsee S:n vankisiirtola S:n
kruununpuistossa; siirtolan rakennustyöt aloitettiin
marraskuussa 1913, valmistuivat huhtikuussa 1914:

kansi pullistuu ulos ja venttiili sulkeutuu,
jolloin käytetty ilma poistuu putkijohdon
kellomaisesta puliallusventtiilistä. Osaston /! kansi on

Kuva 2 Denayrouzen
säätäjä.

Kuva 1. Sukeltajan puku. Kuva 3. Sukeltaja työssään.

li im. kumireunuksella tehty liikkuvaksi, jotta
ulkopuolinen vesipaine, ilmanpaineen
sisään-hengityksen takia vähentyessä, taivuttaa kannen
sisään ja avaa venttiilin. Tällaisilla laitteilla
varustettuna sukeltaja voi olla 4-5 tuntia yhteen
mittaan jokseenkin syvällä. Sukeltajan tulee olla
erittäin
vahvarakenteinen ja tottunut
voidakseen työskennellä
parikaan tuntia 30 m:n
syvyydessä ja 60m:iä
pidetään suurimpana
mahdollisena sukellussyvyytenä.
Uusimpia s.-pukuja ovat
sellaiset, joissa ei
tarvita ilmapumppua
lainkaan, sillä niissä
sukeltaja kuljettaa
tarvitsemansa ilman mukanaan
siten, että hänen
ulos-hengittämänsä ilma
kulkiessaan säiliön läpi
puhdistuu hiilihaposta ja
palatessaan takaisin sisäänhengittäessä saa
happisäiliöstä tarpeellisen uuden happimäärän.
Mukanakuljetettava happimäärä riittää 2-3
tunniksi. Sukeltajan varustuksiin kuuluu
sitäpaitsi varaköysi, jolla hänet voidaan nostaa
ylös; merkinantoköysi, jolla hän antaa
sovittuja ohjeita ilmapumpun käyttäjille ja
apulaisilleen, tai puhelinlaite sekä sähkövalojohto
lamppuineen pimeällä tai hyvin syvällä
työskennellessä, joskus vielä erityisiä laitteita, jotka
helpottavat sukeltajan liikuntoa vedessä.
S.-laitteita käytetään monenlaisiin tarkoituksiin kuten
korallien ja simpukkain pyyntiin ja varsinkin
kaikenlaisissa vesirakennustöissä sekä laivojen
korjauksessa ja pelastuksessa, jollaisten töiden
suorittaminen ilman niitä useinkin kävisi
mahdottomaksi. J. C-én.

Sukellusalus ks. Vedenalainen alus.

(S.H.)

Kuva 4 Sukeltajan
kypärä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:53:01 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0086.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free