Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suojeleva yhdennäköisyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
215
huomauttaa, että sillä on eräs suuressa määrin
antropislinen piirre. Se kiinnittää nim. yksin
omaan huomiota näköaistiin, juuri siihen, joka
ihmisen aisteista on parhaiten kehittynyt, kun
taas muut aistit, joilla epäilemättä monella
eläimellä on paljoa suurempi merkitys, melkein
kokonaan jätetään huomioon ottamatta. Vain
sellaisia eläimiä vastaan, jotka saalista etsiessään
yksinomaan turvautuvat silmiinsä, tarjoaa
eläimen: väri ja kirjailu turvaa t. osoittaa niille
vaaran, kun taas ulkonäkö tietysti on sivuasia,
jos vihollinen takaa-aj ossa au käyttää apuna
hajuaistia, kuten varmasti usein on laita.
Ilmassa saalista väijyvää kotkaa vastaan on
jäniksellä jonkinlaista suojaa väristään, mutta
ajokoiran vainulta ei turkin väri vähääkään
varjele. Mitä tulee erikoisesti hyönteisiin,
joista useimmat esimerkit käsitellyistä
hypoteeseista ovat, eivät niiden pahimmat viholliset
suinkaan ole näköaistin avulla pyydystelevät
linnut ja matelijat, vaan useimpien
hyönteistoukkien tuhon aiheuttajina ovat erilaiset
loiset, kuten bakteerit, varsinaiset sienet,
sporo-zooit ja loispistiäisten ja -kärpästen toukat, ja
kaikille näille eliöille on näköaisti — mikäli sitä
lainkaan on — merkitykseltään vähäinen. —
Kukaan kriitillinen biologi ei voine kieltää, että
into keksiä mahdollisimman lukuisia todistuksia
mimikrv-opille on johtanut monen tutkijan
suureen liioitteluun esim. kun 011 väitetty
Kallima-perhosen täplien jäljittelevän lehdillä loisivia
ruostesieniä t.. siipien läpikuultavien kohtien ja
reunan mutkien matkivan hyönteistoukkien
syömäjälkiä lehdissä. Se, että mimikry-teorialla
ilmeisistä puutteistaan huolimatta edelleen on
sangen huomattava joukko kannattajia,
riippunee siitä, ettei tätä nykyä voida parempaa
selitystä antaa, ja että jonkun ilmiön huonokin
selitys yleensä katsotaan paremmaksi kuin
täydellinen selityksen puute. U. F-ey.
Suojelus. Vanhempi irtolaislainsäädäntö pyrki
ehkäisemään irtolaisluokan syntymistä
palvelus-pakolla. josta olivat vapautetut 111. 111. toisen
vuosipalveluksessa olevat ja muuten ne henkilöt,
jotka kuuluivat palveluspakosta vapautettuihin
päätyikin. Näillä sanottiin olevan laillinen s.
(laga försvar). Suojeluksettomat, s. o.
irtolaiset, pantiin joko sotapalvelukseen tai yleiseen
työhön. Palveluspakko lakkautettiin vasta v:n
1883 irtolaisasetuksella. ks.
Palvelus-vuokra, Irtolaisuus. vrt.
Suojelus-kasvatus. El. K.
Suojelusalue. 1. Jonkin valtion
„suojeluk-seensa" ottama, vain nimellisesti itsenäinen t.
toiselle valtiolle kuuluva alue, ks.
Protekto-r a a 11 i. — 2. S: ista luonnossa ks. K a
n-s a 1 l i s p n i s t o, Luonnonpuisto ja
Luonnonsuojelus.
Suojelusjumalat ovat kiinalaisten käsityksen
mukaan joko maan t. paikkakunnan t. entisten
hallitsijani ja suurmiesten henkiä, ks. Kiinan
uskonnot. E. K-a.
Suojeluskaarti ks. Suurlakko.
Suojeluskasvatus on yhteisnimitys sellaisille
yhteiskunnallisille toimenpiteille, joilla
tahdotaan suojella alaikäisiä kasvatuksen
laiminlyömisen, huonon hoidon tai pahoinpitelyn
aiheuttamista vaaroista (ehkäisevä s.) tai
sovelletulla ohjauksella kasvattaa heitä, etteivät huonot
216
taipumukset, esimerkit, pahantapaisuus tai
rikollisuus johtaisi alaikäistä yhteiskunnanvastaisiin
tekoihin (pelastava s.). Se 011 vanhempain
luonnollisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin
sekaantumista, milloin yhteiskunta niin hyvin
heikoim-pain jäsentensä kuin oman terveen kehityksensä
turvaamiseksi näkee sellaisen tarpeelliseksi.
S.-aatteen kehityksen yleinen luonne kuvastuu
parhaiten katsauksesta alaikäisiä koskevaan
lainsäädäntöön. Siinä alaikäinen oli aluksi huomion
esineenä vain rikollisen teon tekijänä.
Ensimäi-senä antoi Ranskan rikoslaki (Codc penni)
v:lta 1810 erikoisohjeen: samalla kuin oli
todettava alaikäisen syyllisyys, oli myöskin tulkittava,
oliko alaikäisellä kykyä (disccmement) käsittää
tekonsa rikolliseksi; jos hän ei sitä käsittänyt,
oli hän joko vapautettava tai määrättävä
kasvatettavaksi viranomaisten toimenpiteestä; jos hän
taas käsitti tekonsa kielletyksi, oli hän
rangaistava. Tähän perustuvaa periaatetta ja sen
mukaisia rikosoikeudellisia toimenpiteitä
sovitettiin käytäntöön monissa sivistysmaissa ja
järjesteltiin erityisillä pakkokasvatuslaeilla (esim.
Preussissa laki 13 p. maalisk. 1878,
,,Zwang-ermiehnng"). Päähuomio kiinnitettiin teon
suuruuteen ja sen sovitukseen sekä rikosoikeuden
loukkauksen hyvittämiseen (klassillisen rikosoikeuden
aika). Alaikäisiin nähden määrättiin rikoslaeissa
erityinen syyntakeettomuuden aika. jolloin ei
lainkaan voinut rikoslain perusteella rangaista,
tavallisesti 6-12 ikävuosien välillä, ja sitä
seuraavat ikäluokat, tavallisesti 13-18 ikävuosien välillä,
oli mahdollisuus tuomarilla joko vapauttaa tai
määrätä kuritettavaksi tai jossain hyväksytyssä
kasvatuslaitoksessa kasvatettavaksi. –
Tyydyttävää tulosta eivät rikosoikeudelliset toimenpiteet
kuitenkaan tuottaneet. Päinvastoin todettiin, että
nuorten rikollisten, etenkin 18-20-ikävuotisten.
lukumäärä sekä yleisesti että suhteellisesti
lisääntyi; myöskin olivat alaikäisten käsittely ja
käytännölliset kasvatustoimenpiteet enemmän
täysikäisiin kuin kehitysifissä oleviin soveltuvia,
jota paitsi toisella taholla oli tultu paljoa
suotuisampiin tuloksiin ja oikeampaan
käsitykseen alaikäiskysymvksen ratkaisussa. Yksityinen
ihmisystävällinen pelastustoiminta, joka ryhtyi
aikaisemmin, ensimäisten huolestuttavien
ilmiöiden aihetta antaessa, alaikäisen hyväksi
työskentelemään, osoitti monta kohtaa, joihin
lainlaadin-nan oli määräyksensä ulotettava. Niin kävi
Englannissa, jossa ensimäiseksi ryhdyttiin
alaikäisiä koskevia lakeja laatimaan sellaisiakin
tapauksia varten, jolloin ei suoranaista rikollista
tekoa alaikäisen puolelta vielä ollut
kysymyksessä. Ensimäinen laki, viita 1834. määräsi
alaikäiset, sittenkuin ne olivat rangaistuksen
kärsineet, lähetettäviksi erityisiin ojennuslaitoksiin
(reformalory sclionl); alaikäiset taas, jotka eivät
vielä olleet rikoksista syytetyt, mutta osoittivat
sellaisiin taipumuksia, tai elivät rikollisia
taipumuksia edistävissä oloissa, olivat hoidon
puutteessa tai siveellisessä suhteessa laiminlyötyjä,
määrättiin v:n 1857 laissa lievempiin laitoksiin
(industrial school). Täten tulivat vähitellen
lain-laadinnan piiriin sellaiset 14-vuotiset. tai sitä
nuoremmat, jotka tavattiin kerjäämässä,
keinotteluissa, vanhempiensa hylkääminä tai pakenivat
kotikuria ja välttivät koulunkäyntiä. Elättilasten
hoito joutui lain järjestelyn alaiseksi 1872 ja
Suojelus —Suojeluskasvatus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
