Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suojeluskasvatus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
217
Suojelus —Suojeluskasvatus
216
1897, voitonhimoisten vanhempien oikeuksia oli
pakko rajoittaa (1891), ja lapsia pahoinpitelyltä
ja julmuudelta suojella (1894j sekä nuorten
rikollisten kasvatusta tarkoituksenmukaisemmaksi
järjestellä (1901). — Ranskassakin oli
lainlaadinta vain osittaisesti, vähissä erin
ala-ikäis-kysymystä ja sen hyväksi työskentelyä
palvellut: apua tarvitsevien lasten huolto jätettiin
kunkin departementin laillisen edustuslaitoksen
(canseil general) velvollisuudeksi (1871).
Siveellisesti laiminlyötyjen ja huonohoitoisten
pakolliset kasvatustoimenpiteet järjestettiin sittemmin
18S9 annetulla lailla, jolloin annettiin oikeus
lapsen erottamiseen huonoista vanhemmista.
Alaikäisiä kohtaan tehdyt väkivaltaisuudet samoin
kuin pahoinpitelytkin otettiin huomioon v:n 1898
laissa, jossa myöskin oli määräyksiä
sellaisten alaikäisten kasvatustoimenpiteistä, jotka
olivat tehneet yhteiskunnanvastaisia tekoja.
Vaikeasti kasvatettavat tai rikolliset alaikäiset
ovat lopullisesti tulleet v:n 1904 erikoislaissa
lähempien määrittelyjen alaisiksi.
Samanluontoi-sia ovat lainsäädännölliset toimenpiteet olleet
Belgiassakin (1891 ja 1897),
Alankomaissa (1901) ja Sveitsin useimmissa
kanttoneissa. Selvimmin on huonohoitoisten
kas-vattamisvelvollisuus lausuttu ja
seikkaperäisim-miu määritelty Preussin laissa (Gesetz iiber
die Fiirsorgeerziehung Hinderjähriger, 2 p. heinäk.
1900), jonka mukaan useimmat muutkin
saksalaiset lait on laadittu. Ensimäinen laki, joka
koski kaikkia yhteiskunnallista huolenpitoa
tarvitsevia alaikäisiä ja määritteli
kasvatustoimenpiteet rangaistuksen sijalle, vieläpä asetti näiden
asiain hoidon erityiselle kunnalliselle, uudelle
viranomaiselle, oli Norjan laki (6 p. kesäk.
1896). Sillä on ollut vaikutusta sekä Tanskan
(14 p. huhtik. 1905) että Ruotsin lakeihin (1902).
Täydellisin kaikista nykyään voimassa olevista
s.-laeista on Englannin 1908 julkaistu yleinen
..lastenlaki" (Childrt n’s acl), johon on 6:een
päälukuun koottu paranuettuina kaikki aikaisemmin
annetut alaikäisten suojelua koskevat
määräykset, vieläpä lisättyinä uusillakin, erityisesti
tarkoittaen alaikäisten suojelemista
ammattihaureu-den. juovutusjuomain, tupakan ja rikollisten
seuran vaaroista.
Lainsäädännössä on eri maissa hyväksytty
periaatteeksi toisaalta alaikäisen oikeus saada suojaa
ja hoitoa, milloin hänen luonnolliset huoltajansa
eivät siihen kykene tai sen laiminlyövät,
toisaalta taas yhteiskunnan velvollisuus suojata
heikompia jäseniään ja edistää omaa kehitystään.
S.-lakien määräykset ovat vuosi vuodelta
laajentuneet ja kehittyneet yksityiskohtaisemmiksi,
koskien nykyään yleensä kaikkia alaikäisiä,
joiden kehittyminen hyödyllisiksi kansalaisiksi
näyttää epävarmalta. Sellaisista mainittakoon:
lain rikkomiseen syylliset, joita heidän
nuoruutensa tähden yleinen tuomioistuin ei käsittele:
-alaikäiset, joiden käytöksessä ilmenee sellaista
pahantapaisuutta, että kodin ja koulun
kasvatuskeinot eivät riitä heidän huonoa kehitystään
keskeyttämään ja oikaisemaan: ne alaikäiset,
joiden siveellinen kasvatus on vanhempain tai
holhoojan huolimattomuuden, kykenemättömyyden
tai paheellisuuden tähden laiminlyöty tai jotka
ovat ruumiillisessa suhteessa huonosti hoidettuja
tai pahoinpideltyjä niin, että erityiset toimen-
piteet ovat välttämättömät heidän suojelemisek
seen. Alinta ikärajaa ei ole; ylimpään nähden
on eroavaisuuksia eri maiden s.-laeissa: joko 15 v
(Ruotsissa, Ranskassa ja osittain Tanskassa), tai
10 v. (Englannissa, Norjassa, Saksissa, Baierissa
ja 6 muussa Saksan liittovaltiossa) tai 18 v.
(osittain Belgiassa. Preussissa, Badenissa ja Hes
senissä); sitä paitsi on näistäkin ikärajoista joka
maassa erikoistapauksien varalle tehty poikkeuk
sia. Myöskin on kasvatusmahdollisuus tahdottu
säilyttää sellaisiinkin nuoriin nähden, jotka jo
ovat syyntakeellisuusiän 1. rangaistavuusiän
saavuttaneet ja joutuneet syytteenalaisiksi (esim.
Ruotsissa 15-18-vuotisiin, riippuen syytetyn
mielenlaadusta, ymmärryksen kehityksestä ja
ympäristön laadusta, Tanskassa 14-18-vuotisiin, Nor
jassa 14-16-vuotisiin. Periaatteellisesti ei siis
määräävänä ole enää rikoksen suuruus ja siihen
kohdistuva rangaistus, vaan henkilö yksilöllisten
ja yhteiskunnallisten syiden yhteydessä (autropo
loginen 1. sosiologinen koulukunta).
Kun alaikäisen käsittelyssä
kasvatustoimenpiteet ovat määräävinä, on s:n toimeenpano
uskottu uudelle, sitä varten muodostetulle
kunnalliselle viranomaiselle 1. kasvatuslautakunnalle
(Norjassa ja Tanskassa vcergeraadet ja osittain
Ruotsissa, jossa kuitenkin kansakouluneuvosto
saa korvata ,,lastenhoitolautakunnan"
(barna-värdsnämnd); muutamissa Saksan osissa on
vapaaehtoisesti viime aikoina muodostettu
samantapaisia (Fiirsorgeausschuss); toisissa maissa on
jollekin entisestään olemassa olevalle
viranomaiselle, kuten köyhäinhoito-, holhous- tai
kunnallishallitukselle lisätty tämä tehtävä. —
Alaikäisen erottamisesta kodista niin, että
vanhemmat menettävät kasvatusoikeutensa, tekee pää
töksen joko lautakunta (niin pohjoismaissa) tai
holhoustuomioistuin (Preussissa) ; alaikäisen van
hemmille on varattu valitusoikeus. — Varsinais
teu kunnallisten kasvatuslautakuntain kokoon
panossa on yleensä huolehdittu siitä, että sielun
hoidollinen, kasvatusopillinen, vieläpä lainopilli
nenkin tieto ja kokemus on edustettuna; kotia
ja käytännöllistä kasvatustyötä edustamaan on
määrätty valittavaksi ainakin yksi nainen; lää
kärinkiu osanottoa pidetään tärkeänä, jos vain
olot sen myöntävät. Avukseen kasvatuslautakunta
voi valita vielä piirimiehiä toimialueensa eri
puolilta. Lautakunnan tulee seurata alaikäisten kas
vatusoloja, ehkäistä epäkohtia ja saamiensa tie
tojen perusteella ryhtyä tarpeellisiin toimenpit.ei
siin. ilmoituksia on useiden maiden lainlaadin
nassa joko määrätty tai oikeutettu tekemään
myöskin kaikki virkahenkilöt, jotka viranteon
yhteydessä ovat alaikäisiä koskevia epäkohtia
tietoonsa saaneet. Kasvatuslautakunta voi t.ar
peen vaatiessa antaa ohjeita kasvatusvelvollisille,
määrätä jonkun kodin avustajaksi ja kasvatus
toiminnan silmälläpitäjäksi (vrt.
Suojelus-valvonta), antaa varoituksia, vieläpä päättää
kotikuriukin käyttämisessä, ennenkuin kodista
erottaminen otetaan kysymykseen. Jos alaikäinen
on päätetty erotettavaksi vanhemmistaan,
sijoittaa lautakunta hänet joko yksityiseen perheeseen
tai sopivaan laitokseen (lastenkotiin,
koulusiirto-laan, turvakotiin tai yleiseen kasvatuslaitokseen).
— Suojeluskasvatusmääräyst.en alaisena
alaikäinen pysyy useimmiten 18:nteen ikävuoteen asti,
mutta muutamissa maissa 21:nteen v:een asti;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
