Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
281
Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus
282
(S.H.) Nuoremman rautakauden leveneminen.
//H Suomalais-uprilainen rautakausi.
imi Volgalainen kulttuuri.
\\\V Skandinaavilaisia kolonioja ja kauppakeskuksia.
tuuriii kanssa. Kukoistusaika: alkuosa
2000-lukua e. Kr. — 3) Järviseudun ryhmä
— Novgorod, Aunus, Itä-Suomi — jolle on
ominainen n. s. kampa- ja kuoppakoristeinen
keramiikka, vuorilajiaseet ja plastilliset
eläinkuviot. Ryhmä on ollut kosketuksissa sekä
Veik-selin että Uralin takaisen kivikauden kanssa,
kuten ilmeiset tuontitavarat — meripihka,
uralilainen puu y. m. — todistavat. Suomen ja
Itämeren-maakuntain kivikaudesta ks. tarkemmin
Suomi, esihistoria, ja
Itämeren-maakunnat. — Näille suurille, eikä läheskään
yhtenäisille kivikauden ryhmille emme voi vielä antaa
kansallista nimitystä.
Pronssikauden muistoja tällä alueella
tavataan Suomen ja Itämeren-maakuntain
rantamilla, selvästi skand. muotoa ja usein
alkuperääkin, ja Kam-vn-Volgan-Okan varsilla (kartta 1).
Viimemainitun alueen pronssikulttuurin lähteet
ovat Unkarissa ja Mustan-meren aroilla, kuten
monet muodot — kirveet, keihäät, sirpit,
laaka-taltat, nuolenterät y. m. (kuva 3) — todistavat,
mutta ilmeinen on myös vuorovaikutus tämän
ryhmän ja skand. pronssikauden välillä. 14 itäi
sen pronssikauden esinettä on tavattu Suomesta
kin. Toistaiseksi jää selittämättä, onko
katsottava Pohjois- ja Luoteis-Venäjällä tällöin vallin-
neen edelleenkin kivikauden, vai onko ajateltava
aiemman kivikautisen väestön pronssikaudella
keskittyneen niiltä seuduilta Itämeren rannoille
ja Kaman-Okan vaiheille. Niinpä jää
pronssikautinenkin suom.-ugrilainen muinaiskalusto
kansallista nimitystä vaille.
Pronssikausi vaihtuu Itä-Venäjällä
rautakaudeksi rauhallisesti, kuten senaikuiset
kalmistot — Ananjino (ks. t.), Zujevskoe, Kotlova
y. m. — näyttävät. Tämä tapahtuu n. 400 e. Kr.
Tänä raja-aikana ovat käytännössä myös monet
Permin, Ufån, Vjatkan ja Kasaanin sekä
Kostro-man ja Jaroslavin läänien muinaislinnat, joilta
on tavattu väliin 2 m: n vahvuinen
asutus-kerros; löydöt todistavat asukasten olleen
metsästäjiä ja kalastajia, mutta myös harjoittaneen
karjanhoitoa. Tverin ja Jaroslavin lääneistä
tapaamme samanlaisen asutuksen muistoja vielä
700-800-luvuilla j. Kr. Toiset näistä linnoista
ovat samalla olleet pitkäaikuisia uhripaikkoja
(esim. Gljadenovin uhripaikka, ks. t.), joista
päättäen asutuksen uskontona oli samanismi.
Keskisellä ja nuoremmalla rautakaudella
kukoisti Kaman latvoilla tämä samanistinen n. s.
permalainen kulttuuri (ks. t.), joka idässä
ulottuu Uralin toiselle puolelle Obin latvoille asti.
Siitä länteenpäin on Pohjois-Venäjä löydöistä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
