Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus - Suomalais-ugrilainen seura
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
283
Suomalais-ugrilainen seura
284
tyhjää. Rautakauden löytöjil on sensijaan
runsaasti Kcski-VenUjUIIU, joka tällöin Okaa
myöten näkyy olleen vahvan liettualais-goottilaisen
vaikutuksen alainen. Tälle ajalle kuuluvat
rikkaat Kosihejevan, Borkin, Maksimovskin,
Muroman, Ljadnn y. m. kalmistot Okan seuduilla
Rja-zanin, Tambovin ja Vladimirin lääneissä (kuva 4).
Ne ovat varmasti jonkin suom.-ugrilaisen kansan
perua, ja niissä on ylen komeita puvuston
jäännöksiä. Vanhimmat (2 ensinmainittua) ulottuvat
300-luvulle ja niissä on selvä eteläisen,
goottilaisen vaikutuksen luonne.
Nuorimmalla rautakaudella (n. 850-1000)
(kartta 2) tavataan Luoteis-Venäjällä useita
skand. kalmistoja, joita tunnetaan Aunuksesta,
Inkerinmaalta, Kuurinmaalta, Smolenskin,
Jaro-slavin ja Vladimirin lääneistä. Kaakossa käsin
on samoihin aikoihin kasaarilainen suurvalta,
josta arab. vaikutteita leviää suom.-ugrilaiselle
asuma-alueelle, kunnes bolgaarilainen
kauppa-valta (ks. Bolgaarit) keskittyy Kaman
suulle.
Aivan pakanuuden ajan lopulta ovat
Laatokan etelärannikon suuret suomalais-ruotsalaiset
kumpukenttäkalmistot pitkin Sjas-, Ojatti- ja
Paksujokia (kuva 5). Samanaiktiisia suomalaisia
kumpukalmistoja on Tverin, Kostroman ja
Vladimirin lääneissä, sekä suuria kenttiikalmistoja
m. m. Vjatkan ja Permin lääneissä. Osaksi vielä
myöhempiä ovat rikkaat merjalaiskalmistot (ks.
M e r j a 1 a i s e t), joiden suomalaisperäisyys
kuitenkin on asetettu epäilyksenalaiseksi, samoin
Moskovan läänin kurgaanit ja Inkerin Laukaan
ja Gdovin (Audovan) kalmistot.
Koska rautakautinen kalusto tällä alueella on
ainoa, jota voi joltisellakin varmuudella väittää
suom.-ugrilaiseksi, niin mainittakoon, minkälaiset
muodot siinä ovat tavallisia. N. s. permaluisen
vanhemman rautakauden syrjäytämme tässä
yhteydessä. -— Näemme kaluston etupäässä
sisältävän puvustoa: useimmat esineet ovat
erimuotoisia ketjuja, riipushelyjä, eläinriipuksia, vyön
ja puvun soi j ituksia, muodoltaan melkoisen
karakteristisia. Ornamentit ovat joko kehiä ja
viivoja tai erilaisia eläinaiheita, levinneet Permasta
käsin ja kasviaiheita, arapialaisvaikutuksen
tuloksena. -— Aseet ovat suhteellisen harvinaisia,
nimenomaan miekat muissa paitsi ruotsalaisissa
haudoissa. Sensijaan on löydöissä paljon
kirveitä, auranteriä, lukkoja ja veitsiä.
Rautakauden lopulla ovat tämän kulttuurin kannattajat
jo yleensä korkeammalla kuin metsästäjä- ja
kalastaja-asteella. Myöhäisiä esihistoriallisia
aikoja käsittelevä s.-u. m., joka liittyy
kansallisesti tunnettuihin muinaisesinervlimiin,
nojautuu päätelmissään luonnollisesti myös kieli- ja
kansatieteihin sekä historiaan.
S.-u:n m:n perustaja on J. R. Aspelin (ks. t.).
Tärkeitä aineksia sisältävät myös Spitsynin (ks. t.)
julkaisut. [J. R. Aspelin, „Suomalais-ugrilaisen
muinaistutkinnon alkeita" (1875), sama,
»Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta I-V"
(1877-84) ; A. Spitsyn, »Drevnosti bassejnov rek
Oki i Kamy" (1901), sama, »Drevnosti kamskoj
tsudi" (1902), sama »Samanskija izobrazeni ja"
(1906); A. M. Tallgren, „Die Kupfer- und
Bronze-zeit in Nord- und Ostrussland I" (1910) ; T. J.
Arne, „La Suède et L’Orient" (1914), joissa
muita lähdeviittauksia.] A. il. T.
Suomalais-ugrilainen seura, jonka
tarkoituksena on edistää suomalais ugrilaisten
kansojen tieteellistä tutkimista ja tuntemista ensi
sijassa kieli-, kansa- ja muinaistietcen sekä
historian aloilla, perustettiin marrask. 15 p:nä 1883
Otto Donnerin (ks. t.) aloitteesta.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi »seura lähettää
retkikuntia tai yksityisiä henkilöitä suom.-ugrilaisten
kansain nykyisille ja entisille asuma-aloille ja
tutkituttaa muidenkin kansojen entisyyttä ja
nykyisyyttä, joiden tunteminen on tärkeä
suom.-ugrilaiselle tutkimukselle; antaa kannatusta
henkilöille, jotka omasta aloitteestaan harjoittavat
mainittuihin työaloihin kuuluvaa tieteellistä
tutkimus- ja keräystyötä; kannattaa raha-avuilla
tieteellisten ainesten julkaistavaksi
valmistamista; julkaisee tutkimusalaansa suoranaisesti
tai välillisesti kuuluvaa kirjallisuutta; pitiiii
kirjastoansa ja arkistoansa sekä kokoelmiansa
tutkijain käytettävänä ja pitää kokouksia sekä
toimeenpanee esitelmiä ja keskusteluja erinäisten
tieteellisten kysymysten pohtimista tai
tunnetuksi tekemistä varten". Seuran ohjelma on
vähitellen alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti
laajentunut siten, että muidenkin
urali-altai-laisten kansain kieli-, kansa- ja
muinaistieteel-linen tutkiminen on tullut sen varsinaiseen
tutkimuspiiriin vedetyksi. Seuran kannatuksella
monilukuiset tutkimusmatkailijat ovat
suorittaneet etupäässä kieli- ja kansatieteellisiä
tutkimuksia useimpien suom.-ugrilaisten kansain ja
sitäpaitsi myös samojedien, mongolien ja
kiinalaisten keskuudessa. Tieteellisesti sivistyneiden
tutkijain rinnalla ovat varsinkin kansanrunoutta
y. m. kansatieteellisiä aineksia seuraa varten
keränneet myös useat tutkittavien kansojen
keskuudesta lähteneet talonpojat,
kansakoulunopettajat y. m. Seuran työ on useinkin pelastustyötä
viimeisellä hetkellä, kun näet monet sen
tutkimuspiiriin kuuluvat kansat ovat sekä kielensä
että kansallisen henkisen elämänsä
kadottamai-sillaan.
Kertyneitä runsaita aineksia ja alaansa
kuuluvia erikoistutkimuksia seura julkaisee
viidessä eri sarjassa: 1. »Suomalais-ugrilaisen
seuran aikakauskirja" (v:sta 1886), 2.
»Suomalaisugrilaisen seuran toimituksia" (v:sta 1890), 3.
»Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten
opintoja varten" (v:sta 1894), 4. »Kansatieteellisiä
julkaisuja" (v:sta 1898) ja 5. Sanakirjoja
(..Le-xica Soeietatis fenno-ugricæ", v:sta 1913).
Erikoisjulkaisuna on sitäpaitsi ilmestynyt
muinais-turkkilaisia kivikirjoituksia esittävä
»Inserip-tions de 1’Orkhon". Nykyään nousee
julkaistujen nidosten lukumäärä n. 80:een. Seuran
julkaisut sisältävät suom.-ugrilaisen kieli-,
kansa-ja muinaistieteen päälähteitä ja niillä on
perustava merkitys näiden tieteiden historiassa. Niinpä
niiden joukossa tavataan useita kokoelmia eri
kansojen kansanrunoutta (mordvalaista
ovat julkaisseet A. Ahlqvist ja H. Paasonen,
lappalaista J. Qvigstad ja G. Sandberg sekä A. V.
Koskimies, tseremissiläistä A. Genetz, V. Porkka
ja G. J. Ramstedt, votjaakkilaista T. G. Aminoff
ja Y. Wiehmann, syrjääniläistä G. S. Lytkin ja
Y. Wiehmann), vertailevia kansanrunous- ja
kansan s äveltutkimuksia (edellisiä
julkaisseet J. Krohn, K. Krohn, O. Kallas, A. Aarne,
E. N. Setälä y. m» jälkimäisiä I. Krohn, A. Lau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
