Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kielet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
303 Suomalais-ugrilaiset kielet
:i308
Iäiseen, josta sittemmin kehittyi kaksi kicltli,
syrjääni ja votjaakki (näiden kielten
ominaisuuksista ks. Syrjäänin kieli, Votjaakin
kieli), sekä s u o m a 1 a i s-v o 1 g a 1 a i s e e n
kantakieleen. Suomalais-volgalaisina
erikoisominaisuuksina on mainittava esim. 1) inessiivi- ja
elatiivisijojen muodostuminen täysin yleisiksi
sijamuodostuksiksi (essiivin- ja partitiivin
päätteen liittymisen kautta -s-ainekseen) ; 2) suuri
yhtäläisyys vokalismin alalla, joka varmaankin
osittain johtuu yhteisesti suoritetuista
tasoituksista; suomalais-volgalaisesta kieliyhteydestä
polveutuvat n. s. Volgan kielet; tseremissi ja
mordva (ks. n.) sekä
itämerensuomalaiset kielet, joiden jälkimäistä kantakieltä
nimitämme kanta- 1. alkusuomeksi (ks.
Suomen kieli). Myös k a n t a 1 a p p i, se kieli,
josta nykyinen lappi tai oikeammin nykyiset
lappalaiset kielet polveutuvat, liittyy mitä
läheisimmin suomalais-volgalaiseen kantakieleen.
Tästä katsauksesta s.-u:n k:n jakautumiseen
selviää näiden kielten keskinäinen suhde, jota
voimme kuvata sellaisilla kuvallisilla, esityksillä
kuin on esitetty kirjoituksessa
Suomensukuiset kielet.
S u o m a 1 a i s-u grilaisten kielten
tutkimus. Jo 1600- ja 1700-luvuilla oli
oppineita, jotka tajusivat suomen, lapin ja unkarin
kielen (ensimäinen oli hampurilainen Martin
Fogel, k. 1675), osittain muidenkin s.-u:n k;n
sukulaisuuden. Tämän osoitti kielen rakenteen
avulla menetelmällisessä suhteessa huomattava
S. Gyarmathi’u teos »Affinitas linguæ hungaricæ
eum linguis fennicæ originis grammatice
demon-strata" (1799). Ensimäisen s.-u:n k:n
systemaattisen jaoituksen esitti tanskalainen R. Rask; tätä
jakoa ovat myöhemmät tutkijat, m. m. M. A.
Castrén seuranneet, ja se pitää jonkun verran
oikaistuna vielä tänäänkin paikkansa. Teoksista,
jotka koskevat koko suom.-ugrilaista alaa,
ansaitsevat ensi sijassa mainitsemista J. Budenzin
„Magyar-ugor összehasonlftö szötär", 1873-81)
ja „Ugor alaktan" (suom.-ugrilainen muoto-oppi,
kesken jäänyt). Verbin tempus- ja modus-opista
on E. N. Setälä julkaissut tutkimuksen („Zur
Gesehichte der Tempus- und Modusstammbildung
in den finniseh-ugrisehen Sprachen"). Äänneopin
alalta mainittakoon E. N. Setälän
»Yhteissuomalainen äännehistoria" (1890-91), joka tosin
varsinaisesti koskee kantasuomea, mutta tähtää myös
kauemmaksi, samoinkuin K. B. Wiklundin
„Ent-wurf einer urlappisehen Iautlehre" (1896).
Erittäinkin on suom.-ugrilainen kielentutkimus viime
aikoina työskennellyt n. s. astevaihtelun
selvittämisessä (E. N. Setälä, „über
quantitäts-wechsel im finniseh-ugrisehen", esit. 1895,
painettu 1896, täydennetty sittemmin useilla eri
tutkielmilla, erittäin „t3’ber art, umfang und
alter des stufenwechsels im finniseh-ugrisehen und
samojedischen", esit, 1909 ja 1912, pain. 1914).
Tärkeitä äännehistoriallisia tutkimuksia ovat
julkaisseet II. Paasonen (esim. „Uie finnisek-ugrischen
s-laute", 1903, ja »Beiträge zur
finnisch-ugriseh-samojedisehen Iautlehre", aloit. 1913, vielä
kesken) ja Yrjö Wiehmann (esim. „Zur geschiehte der
finniseh-ugrisehen affrikaten", 1911, y. m.). —
Lainasanatutkimukset on varsinaisesti pannut
alulle Vilh. Thomsen kuuluisalla teoksellaan
germaanilaisesta vaikutuksesta itämerensuomalai-
siin kieliin (1869) sekä antanut tälle tutkimuk
selle menetelmällisen esikuvan myöhemmässä laa
jassa teoksessaan suomalais-baltilaisista koske
tuksista (1890, ks. Suomen kieli). Laaja
kantoisin tämmöisistä kosketustutkimuksistu
olisi tietenkin se, joka käsittelisi kaikista van
himpia indoeurooppalaisia lainasanoja
suom.-ugrilaiseen ja myöhempiin kantakieliin, mutta
tällä alalla on menetelmällinen tutkimus vasta
alullansa (paljon erittäin huomattavia aineksia
sisältää B. Munkäesi’n tutkimus „Arja és kaukå
zusi elemek a finn-magyar nyelvekben", 1901) .
sen sijaan on jo sangen monipuolisesti tutkittu
myöhempiä kosketuksia: itämerensuomalaisten
kielten- kosketuksia eri indoeurooppalaisten
kielten ja unkariu lainoja slaavilaiselta ja
germaanilaiselta taholta sekä eri s.-u:ssa k:ssä
tavattavia turkkilais-tataarilaisia aineksia (ks.
tietoja näistä eri s.-u:ia k:iii koskevista
artikkeleista). — Perimäisesti on suom.-ugrilaisen
tutkimuksen menestys riippuvainen luotettavien,
ilse paikalta kerättyjen ainesten saamisesta eri
s.-u:sta k:stä. Uranuurtajina tässä
aineenlian-kiiltatyössä ovat olleet M. A. Castrén ja A.
Re-guly sekä myös A. J. Sjögren ja Aug. Ahlqvist.
Sittemmin on eri s.-u:ia k:iä useat tieteellisesti
koulutetut tutkijat asianomaisten kansojen
keskuudessa tutkineet useinkin monivuotisilla
matkoilla; erittäin mainittakoon A. Genet.z
(Kuol-lan-lappia, tseremissiä y. m.), I. Haläsz (lappia).
H. Munkäesi (votjaakkia, vogulia), H. Paasonen
(mordvaa, tseremissiä, ostjaakkiaj, K. B.
Wiklund (lappia), J. Püpay (ostjaikkia), Yrjö
Wiehmann (votjaakkia, syrjääniä, tseremissiä, unka
ria), K. F. Karjalainen (ostjaakkia), A.Kannisto
(vogulia), F. Äimä (lappia), Konrad Nielsen
(lappia). — Aikakauskirjoista, jotka pääasialli
sesti tai kokonaan ovat olleet omistetut suom.
ugr. kielitieteelle ovat tärkeimmät: »Nyelvtudo
månyi közlemények" (»Kielitieteellisiä
julkaisuja", Budapestissä v:sta 1862 alkaen, tähän asti
43 nid.), „Suom.-ugr. seuran aikakauskirja"
(v:sta 1886, 32 nid.) sekä »Finniseh-ugrische
Forschungen" (toim. E. N. Setälä, K. Krohn ja
Yrjö Wiehmann v:sta 1901, 14 nid.); Unkarissa
v:sta 1900 ilmestyvä „Keleti szemle" — „Revue
orientale" sisältää turkkilaiskielten tutkimuksen
ohessa myös paljon suom.-ugr. tutkimusta,
samoin myös LTpsalassa v:sta 1906 ilmestyvä ,,Le
monde oriental". S.-u:n k:n sanavarastoa,
kielioppia, ja kielihistoriaa sekä
kielennäytteitä sisältävät teokset on etupäässä julkaistu
Suom.-ugrilaisen seuran, Suomen tiedeseu
ran sekä L^nkarin ja Venäjän
tiedeakate-miain julkaisuissa, osittain myös muualla
(Sjögren, Wiedemann, Ilunfalvy, Ahlqvist, Budenz.
Genetz, Haläsz, Munkäesi, Simonyi, Szinnyei.
Friis, Qvigstad, Setälä, Wiklund, Paasonen,
Wiehmann, Karjalainen. Äimä, Patkanov, Szilasi.
Gomboez, Melieh, Päpay, Fokos, Beke y. m.).
Yliopistoaineena opiskellaan s.-u:ia k:iä
tietenkin innokkaimmin Suomessa (vakinainen
professorinvirka suomen kielessä v:sta 1850,
ensi-mäisenä professorina M. A. Castrén, jaettu
kahtia 1892, toinen suomen kieltä ja kirjallisuutta,
toinen suom.-ugrilaista kielitutkimusta varten) ja
Unkarissa (professorinvirka unkarin kieltä
varten 1791, uraali-altailaista kielentutkimusta
varten 1872, nykyään useita professorinvirkoja).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
