Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kielet - Suomalais-ugrilaisen kansain pakanallinen uskonto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Suomalais-ugrilaisten kansain pakanallinen uskonto
310
mutta niitä on harjoitettu myös muissa
yliopistoissa (professorinvirkoja Upsalassa ja
Kristiaa-niassa, luentoja pitänyt Vilh. Thomsen
Kööpenhaminassa j. n. e.). — Yleiskatsauksista
mainittakoon se, minkä O. Donner 011 antanut
Suomalaisugrilaisen seuran aikakauskirjassa" (I, missä
myös on kielikartta) sekä J. Szinnyein
„Finnisch-ugrische Sprachwissensehaft" (Sammlung
Gö-sehen 1910); bibliografioja vanhemmasta ajasta:
O. Donner, ..öfversikt af den finsk-ugriska
språk-iorskniugens historia" (1872), uudemmilta ajoilta
..Suom.-ugrilaisen seuran aikakauskirjan" ensi
osissa ja aikakauskirjassa „Finnisch-ugrische
Forschungen" (v:sta 1900); tärkeimmät teokset
ja kirjoitukset on lueteltu J. Szinnyein teokseen
..Magyar uyelvhasonlltäs" (5:s pain. 1914)
liittyvässä bibliografiassa. vrt. pitkin matkaa:
S u o m a 1 a i s-u grilaiset kansat,
Suomensukuiset kielet. E. N. S.
Suomalais-ugrilaisten kansain pakanallinen
uskonto perustuu s i e 1 u-u s k o o n.
Alkeellisimman käsityksen mukaan ei elämä pääty vielä
kuolemassa, vaan säilyy niin kauan kuin
luuranko on tallella. Tämä ei koske ainoastaan
ihmisiä, vaan myös eläimiä. Paitsi luurankoon
kätkeytyy sielunvoimaa määrättyihin
ruumiin-elimiin varsinkin maksaan ja sydämeen
tai -nesteisiin, kuten vereen. Veren
kiertokulku on aiheuttanut uskon, että „sielu" saattaa
..kulkea" ruumiissa. Sielullisten ominaisuuksien
aineellisuus ilmenee siitäkin, että niitä luullaan
voitavan omaksua syömällä toisen sielua
kannattavat elimet. Täten uskotaan myös tapetun
vihollisen estyvän uudelleen henkiin palaamasta.
Tällainen aineellinen sielu-käsitys
elävöittää kaikki luonnonilmiöt ja -esineet. Sieluja,
jotka saattavat ruumiista irtautua, ovat
henki ja haamu. Henki „lähtee" kuoleman
tullen haihtuen ilmaan kuin „höyry".
Huomattavampi merkitys on haamulla, joka jo elämän
aikana saattaa poistua ruumiista. Tajuttomaan
tilaan joutuneesta sanotaan: ..Hänen haamunsa
on lähtenyt". Unen aikana „haamu vaeltaa".
Myös sairauden uskotaan johtuvan siitä, että
haamu on poistunut. Tietäjän tehtävä on sen
palauttaminen (ks. Samaani). Haamusielun
eri nimet merkitsevät alkuaan varjoa,
muotoa ja kuvaa. Varjon ynnä kuvan (esim.
vedessä) näkeminen sekä unet ja näyt ovat
tämän sielukäsityksen synnyttäneet. Haamun
poistumisen pelko kuvastuu tseremissineidon
sanoista hänen katsoessaan peiliin: „Älä ota
muotoani I" Mitä kuvalle tehdään, uskotaan
tapahtuvan kuvatulle. Kun ihmisen haamu samalla on
hänen kuvansa, on luonnollista, että se
näyttäytyy itse asianomaisen näköisenä. Irtonaissielu
saattaa kuitenkin näyttäytyä muussakin, esim.
perhosen, linnun, hiiren, suden, tulen,
tuulispään muodossa. Muunnoksille altis on varsinkin
tietäjän sielu (ks. Samaani). Ihmisen
haamusta kehittyy helposti tämän ulkopuolella elävä
haltia, jonka uskotaan suojelevan ihmistä,
ottavan osaa hänen toimiinsa y. m. Ihmisen
kuoltua jää hänen haamunsa jälkeläisten
palvonnan esineeksi. Myöskin eläimillä ja 1 u o
n-nonesineillä on tällainen irtonaissielu. Kun
.,sielu" lähtee, kuihtuu puu, vilja surkastuu, vesi
ja maa „sairastavat". Rakennuksen „sielun" voi
huutamalla karkoittaa. Ihmiskäden valmista-
mista esineistä irroitetaan „sielu" särkemällä ne
(esim. maahanpauiaisuhreissa). Samoin kuin
ihmisen sielusta kehittyy tämän haltia, samoin
eläimen sielusta e 1 ä i m e n h a 1 t i a ja
luonnon-esineen sielusta luon n o n h a 11 i a.
Lappalaiset puhuvat eri eläinlajien: karhun, peuran,
suden ja lintujen, Volgan kansat
mehiläisten haltiasta. Ihmisenkaltaisellakin met
sänhaltialla on vielä eläintä muistuttavia piir
teitä, esim. häntä. Vedessä elää k a 1 a n h a
1-t i a, joka alkuaan ilmaantuu kalana ja jolla
vielä ihmisellistyttyään on „kalan hampaat",
„pyöreät silmät", „iso kita" y. m.
Kasvillisuuden haltioita ovat metsän, ruohon ja
viljan haltiat. Elollistetun metsän haltia on
naavaturkkinen, puiden pituinen. Virolaiset
puhuvat eri puulajienkin haltioista.
Itämerensuomalaisilla ovat myös eri viljalajit saaneet
oman erikoishaltiansa. Taivaallisten ilmiöiden,
valon, ukkosen, sateen y. m. synnyttäjänä on
palvottu elollistettua taivasta (ks. T a
i-vaanpalvelus). Myöhempiä ilmanhaltioita
ovat ukkosen, tähtien, tuulen ja h a
1-1 a n haltiat. Maata 1. ma a-e m o a on
palvottu kaiken kasvattajana, osaksi lastenkin
antajana. Rajoitetumpia maan haltioita ovat
peltoja pihamaa-emo. Vettä 1. vesi-emoa on
rukoiltu varsinkin hedelmällisen sateen
synnyttäjänä. T u 1 i-e m o, joka on liedellä palavan
tulen haltia, suojelee tulipalolta ja välittää
uhrit. Rakennusten „sieluista" kehittyvät
rakennusten haltiat", kirkon haltia esim. on kirkon
korkuinen. — Elollistettua luonnon
tuotanto-voimaakin palvotaan. Tseremissit puhuvat
viljan, karjan mehiläisten, lasten y. m.
synnyttäjästä 1. luojasta. Sitäpaitsi
puhutaan kaiken synnyttäjästä ,,suuresta luojasta".
Mordvalaisilla on tämä, muilla
suomalais-ugrilai-silla taivaan jumala, tullut vastaamaan ylintä
jumalaa. Nämä alkuaan itse luonnonilmiöiden ja
esineiden elollistamisesta kehittyneet ,,jumalat"
kuvitellaan harvoin ihmispiirteisiksi eikä niiden
yleensä ajatella olevan aviollisissa tai muissa
suhteissa toisiinsa. Siksi ovat n. s.
luonnonmyy-tit suom.-ugrilaisilla kansoilla harvinaisia.
Uhreja ovat suomalais-ugrilaiset
toimittaneet sekä vainajille että luonnonlialtioille.
Varsinaisia määräaikaisia muistajaisjuhlia ei
ole varhaisimpina aikoina ollut. Volgan
kansoilla ovat sellaisiksi muodostuneet 3:s, 7:s ja
40 :s „yö", usein myös vuosipäivä. Tällöin on
ollut tapana käydä vainajaa kalmistosta
kutsumassa, toimittaa veriuhri, sytyttää tuohuksia,
asettaa esille vainajan puku y. m. Jotkut, kuten
lappalaiset, polijoisostjaakit ja mordvalaiset, ovat
telineet kuolleesta kuvan. Useimmiten on tällä
muistojuhlissa elävä „edustaja". Paitsi
yksityisiä on yleisiäkin, kaikille sukulaisvainajille
omistettuja määräaikaisia juhlia. Vainajain
vuotuinen liikunta-aika, jota eivät Obin kansat
tunne, on kulttuurikosketuksista riippuen eri,
Volgan kansoilla kevät, itämerensuomalaisilla
syksy, lappalaisilla keskitalvi. Erikoisemman
huomion alaiseksi pääsevät perhekunnan ja
suvun kantaisät ja -äidit sekä yhteiskunnan
merkkihenkilöt, tietäjät, sankarit ja ruhtinaat. Näitä
haltioita ovat koti- 1. p e r h e j u m a 1 a t sekä
sankarijumalat, joista kumpaisistakin
tehtiin kuvia. Lappalaisilla näyttävät perhe-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
