Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kaupungit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
323
Suomen
kaupungit
324
itse maamme tuotteita kaukaisempiin kulutus
paikkoihin eivätkä tarvitsemiaan
ulkomaantava-roita ostaneet suoraan valmistusmaasta.
Ulkomaankauppamme oli edelleenkin
Hansa-kaupunkien välitettävänä. Itämerenkin purjehdukseen
olivat kauppiaamme vähemmän halukkaita;
mieluimmin he odottivat kotonaan hansalaisia kuin
lähtivät itse kauppamatkoille näiden luo. Näin
jäi luonnollisestikin pääosa tavaranvaihdolla
ansaittavasta voitosta hansalaisille, suureksi
vahingoksi kaupunkiemme vaurastumiselle. Tätä
epäkohtaa ryhtyi Kustaa Vaasa pontevasti
korjaamaan. Kaupungit saivat lukuisia kehotuksia
ryhtyä harjoittamaan pitkänmatkan purjehdusta
Hollantiin, Englantiin, Ranskaan, Portugaliin,
Espanjaan j. n. e. Vastapainoksi Tallinnalle, joka
harjoitti vilkasta kauppaa Suomenlahden
rannikkoseutujen rahvaan kanssa, perustettiin uusia
kaupunkeja, kuten Tammisaari 1528 ja Helsinki
1550. Kustaa Vaasa ei kuitenkaan tässä
kauppa-politiikassaan ottanut riittävästi huomioon
paikallisia oloja eikä luonnollisen kehityksen
tarvetta, vaan ryhtyi liika jyrkillä ja
väkivaltaisilla toimenpiteillä ohjaamaan kaupunkiemme
kauppaa uusille urille. Kerta toisensa perästä
annettiin asetuksia, joissa kiellettiin kaikki
kauppa Hansa-kaupunkien kanssa, lainkaan
ottamatta lukuun sitä seikkaa, että kotimaisilla
kauppiaillamme ei vielä ollut edellytyksiä tulla
toimeen omin neuvoin. Kauppiailtamme puuttui
tarpeellisia pääomia, ulkomaista luottoa ja yleistä
kauppa-asiain tuntemusta ottaakseen
ulkomaankaupan kokonaan omiin käsiinsä. Kuvaavaa
tavalle, millä kaupunkejamme kohdeltiin, oli
myöskin asukkaiden hankkiminen vasta perustettuun
Helsinkiin. Ankarilla toimenpiteillä pakotettiin
Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon
asukkaita muuttamaan tähän uuteen kaupunkiin,
mutta muutaman vuoden päästä sallittiin heidän
kuitenkin palata entisiin koteihinsa, sittenkuin
kuningaskin, itse paikalla käydessään, oli tullut
vakuutetuksi Helsingin aseman epämukavuudesta.
Seurauksena Kustaa Vaasan kansallisesta
politiikasta oli kyllä, että kotimainen kansanaines
saavutti kaupungeissamme entistä suuremman
merkityksen. Myönnettävä on, että Turun ja
Viipurin kauppa voimistui tuntuvasti 1500-luvulla.
Myöskin vilkastui suomalaisten oma
kauppapur-jehdus. Mutta toiselta puolen olivat kuninkaan
liian jyrkät toimenpiteet usein suoranaiseksi
haitaksi kaupunkiemme ulkomaankaupan
kehitykselle. Yksin asetuksien kautta ei kaupan vapaa
kulku ottanut muuttuakseen. Sataluvun
loppupuolella sattuneet melskeiset ajat vaikuttivat
nekin kauppaan epäedullisesti. Kuninkaan
kaikista ponnistuksista huolimatta ei myöskään
Helsingistä tullut Suomenlahden rannikolle
kukoistavaa kauppakeskustaa, joka olisi ollut riittävänä
vastapainona Tallinnalle. — Mitä teollisuuteen
tulee, oli sen merkitys kaupan rinnalla
edelleenkin pieni. Joka tapauksessa oli se kuitenkin
1500-luvulla huomattavasti edistymässä.
Käsityöläisten luku lisääntyi tasaisesti, ja lähelle Turkua
perustettiin 1540-luvulla maamme ensimäinen
tehdaslaitos, Kallisten kangastehdas, jossa
valmistettiin tunnettua Turun kangasta. Muutenkin
edistyi teollisuus tänä aikana Turussa enemmän
kuin muissa kaupungeissa. Varsinkin sai se
Turussa vauhtia Juhana herttuan loisteliaan
hovin aikana. Samoinkuin kauppaa haittasivat
kuitenkin teollisuuttakin loppupuolella satalukua
levottomat ajat.
1 6 0 0-1 u k u. Kaupunkilaitoksemme historiessa
on 1600-luku monessa suhteessa tärkeä
kehityskausi. Tänä aikana ei ainoastaan syntynyt
maahamme lukuisa joukko uusia kaupunkeja, vaan
myöskin kaupunkien sisäisiä ja keskinäisiä asioita
käsittelevä lainsäädäntö kehittyi suurenmoisesti.
— Heti sataluvun alussa avara Pohjanmaa sai
ensimäiset omat satamakaupunkinsa, Oulun ja
Vaasan, joista edellinen perustettiin 1605,
jälkimäinen 1606. Näiden kaupunkien tarkoituksena
oli olla tapulipaikkoina kaukaisille Pohjan perille,
viedä -ulkomaille paikkakunnan tuotteita, kuten
puutavaraa, tervaa, turkiksia, traania ja vuotia
ja helpottaa tuontinsa avulla Pohjois-Suomeu
väestölle suolan y. m. tarveaineiden saantia.
Tämän lisäksi perustettiin pitkin maamme
rannikoita useita kaupunkeja
»talonpoikaispurjeh-duksen" poistamiseksi, nim. Tornio (1620), Raahe
(1649), Kokkola (1620), Pietarsaari (1653),
Uusikaarlepyy (1620), Kristiina (1649), Uusikaupunki
(1616) ja Vehkalahti (1653, sittemmin Hamina).
Sisämaan maalaiskauppaa varten taas perustettiin
Hämeenlinnan (1638), Savonlinnan (1639) ja
Lappeenrannan (1649) kaupungit. Erikoisen
kaupunkiryhmänsä sai vielä Itä-Suomi „venäläiskaupan"
ohjaamiseksi laillisiin uomiin. Jo vanhoista ajoista
olivat Venäjän karjalaiset harjoittaneet
maassamme vilkasta kulkukauppaa taivaltaen
Viipurin ohitse Kajaanin kautta Pohjanmaalle ja
kauaksi Länsi-Pohjaankin. Maahan he toivat
palttinaa, sarkaa, silkkiä, rohdinlankaa,
kaikenlaista nahkatavaraa, vieden taas maasta
puhdasta rahaa, vaskea, ketun, saukon, jäniksen ja
oravan nahkoja. Kun he kaikkialla möivät
tava-loitaan ja ostivat maan tuotteita ohitse
porvariston, kavalsivat tullia ja tekivät »kaikenlaista
laittomuutta", koetti hallitus parhaansa mukaan
saada heidän kaupankäyntinsä keskitetyksi
kaupunkeihin. Tätä varten perustettiin Laatokan
rantamille Käkisalmen lisäksi, joka Ruotsin
valtaan tultuaan sai kaupunki-erioikeudet 1650,
Taipaleen, Kurkijoen, Sortavalan (1632) ja Salmin
kaupungit sekä Lieksajoen suuhun Brahea,
Poh-jois-Savon keskustaan Kuopio ja pohjoisemmaksi
Kajaanin linnan viereen Kajaanin kaupunki
(1651). Näin lisääntyi kaupunkiemme luku
1600-luvulla lähes nelinkertaiseksi. Sitäpaitsi
muutettiin Helsinki uuteen paikkaan, ja Koivistolle
päätettiin perustaa uusi tapulikaupunki,
vaikkakaan tämä hanke ei tullut toteutetuksi.
Kaupunkilainsäädännöstä ansaitsee
huomauttamista varsinkin v:n 1619 sääntö »kaupunkien
hallituksesta", vv:n 1614, 1617 ja 1636
säädökset kaupunkien purjehduksesta ja kaupasta,
v:n 1622 asetukset kaupunkien pikkutullista,
lihakaupasta, kaupustelijoista y. m. s. sekä
vv:n 1621 ja 1669 asetukset käsityöläisten
ammattikunnista. -— Kaupunkien hallinnosta
annetussa asetuksessa lueteltiin ne virkamiehet, jotka
kaupungeissa tulee olla ja selitettiin niiden
tehtävät. Jokaisella kaupungilla tuli tämän
»säännön" mukaan olla pormestarinsa, raatimiehensä,
kämnerinsä, kaupunginkirjurinsa ja
varastokir-jurinsa. Näiden lisäksi voitiin palkata vielä
syn-dikus, jos se katsottiin tarpeelliseksi.
Rakennustoimintaa ja katujen, siltojen ja laiturien kun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
