Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!>
Suomen kieli
ja kirjallisuus
3G0
tunut muuksi. Pienillä alueilla on siitä kansan l
kielessä tullut d eräissä seuduissa, missä väestö
alkujaan on ollut ruotsiapuliuvaa (Porin tienoilla
Alilaisissa ja Merikarvialla, Turun seuduilla Karu
nassa, Vaasan läänissä Kaustisissa sekä eräissä
Länsi-Suomen rantakaupungeissa, myös
Polijois-Ruotsissa ruotsin tai lapin vaikutuksesta;
kirjakielen d:stä ks. alemp.). Verrattomasti
suurimmassa osassa vanhaa <5-aluetta on tapahtunut
<5:n muuttuminen joko r:ksi tai Z:ksi. Muutos
rtksi ei ole tapahtunut yhdellä iskulla: on
paikkoja, joissa vielä on (ainakin vanhemman
sukupolven puheessa) ero r:u välillä esim. sanoissa
veren = kirjak. veden ja veren = kirjak.
veren. Edellisessä tapauksessa r on
harvalyönti-nen (kieli tekee vain yhden täydellisen lyönnin) ;
tämmöistä äännettä tavataan lounaisen
Satakunnan sekä Etelä-Pohjanmaan alueella (kartassa ei
näitä eri r:iä ole erotettu). I:n (velen = kirjak.
veden) tapaamme pitkällä kapealla kaistaleella
alkuperäisen ö-alueen itärajoilla sekä nykyisen
r-alueen keskellä olevalla saarekkeella (johon
kuuluvat Tammelan, Urjalan ja Kylmäkosken
seurakunnat). Se alue, jossa i:ää on käytetty, on
epäilemättä alkuaan ollut suurempi; se i-saareke,
joka tavataan keskellä r-aluetta, on luultavasti
aikaisemmin ollut välittömässä yhteydessä
pääalueen kanssa, mutta sittemmin on r voittanut
niinkuin se edelleenkin voittaa alaa. —
Aikaisemmin näkyvät pohjoispohjalaisetkin murteet
kuuluneen -piiriin, niinkuin muutamat
jäännökset Kolarissa ja Muoniossa sekä Ruotsin puolella
todistavat; itämurteiden vaikutus on kuitenkin
tällä alueella ö:n tai sen jatkajat miltei
kokonaan hävittänyt. — Samansuuntainen
eroavaisuus esiintyy myös vahvan asteen k: n
heikkoasteisissa vastineissa. Huomattakoon esim.
rin-nakkaistapaukset: kuljen, siirjen ^ kulen, sären;
näljän, harjan r^ nälään 1. nällään, härään 1.
harvaan ,-v, nälän, härän; jalaat, velaat jalat,
velat-, pelvon peloon ^ pelon; tuhvan ^
tuhaan ^ tuhan (tuhkan). Syy on
samanlainen kuin edellisessä: alkuperin on näissä
tapauksissa ollut y-äänne (y merkitsee semmoista
„spiranttista" eli „aukollista" äännettä kuin g
saks. sanassa sagen, Agricola sitä usein merkitsi
gh:\\&, esim. welgliat), joka itäisiä murteita
edeltävissä kielimuodoissa on kadonnut, läntisissä
eri tavoin muuttunut. — Huomattavana murteiden
erottajana on edelleen mainittava toisaalta h:n
säilyminen tai sijavaihde sekä toiselta puolen sen
katoaminen painottoman ääntiön jäljessä
(lupahan, tuphan tupaan). Erittäin on h:n
säilyminen (ja sijavaihde) tunnusmerkillinen
Etelä-Pohjanmaan sekä myös Suomen pohjoisimmille
murteille (alue jatkuu Ruotsin ja Norjan
pohjoisosien s. k:een); tämä alue on varmaan
aikaisemmin ollut yhtenäinen pitkin Pohjanlahden
itärannikkoa. — Etupäässä samoissa murteissa
tavataan s:n asemella sanan lopussa h
määrätyissä asemissa (esim. rikah mies 1. miäs = rikas
mies). — Laajoilla alueilla eri määrässä tavataan
loppu-n:n katoa (poja = pojan) tai mukaumista
seuraavan äänteen mukaan (esim. menel^j linnaan
= menen linnaan). — Erinäisille murteille aivan
eri tahoilla maata on tunnusmerkillinen
kahdennettujen kerakkeiden esiintyminen (myöhäsyntyisen)
pitkän ääntiön tai kaksoisääntiön edessä, esim.
tullee 1. tulloo, mennee 1. männöö - menee. Lou-
naismurteissa ilmiö on toisella tavalla rajoitettu.
— Länsimurteille tunnusmerkillinen on
kaksi-konsonantt isuus sanan alussa (kielen uudemmassa
sanavarastossa), esim. plakkari, lcranni. —
Ääntiö-seikkojen alalta on huomattava, että
länsimurteiden pitkän aa : n, ää: n sijalla itämurteissa
enimmäkseen esiintyy oa, eä, ua, iä
(painottomissa tavuissa oo, ee, osittain öö, esim. moa 1.
mu a = maa, peä 1. piä = pää, kalloo = kalaa, leipee
leipoo = leipää). Päijänteen eteläpään molemmilla
puolin tavataan ää:n sijalla ie, esim. pie ’pää’,
Kankaanpään pitäjässä (Luoteis-Satakunnassa)
ee, esim. pee ’pää’. Tässä on luultavasti
äänteenmuutos, joka riippuu vanhoista perussyistä,
jotka eri tahoilla (osittain vironkin alueella)
ovat johtaneet samoihin tuloksiin. —
Edelleen on itämurteiden uo, yö, ie
kaksoisääntiön sijalla länsimurteissa ua, yä, ia tai iä.
-— Itäisille murteille tunnusmerkillinen on
aikaisemman e:n muuttuminen o:ksi, ö:ksi vks. 3 pers:n
muodoissa, esim. tulloo 1. tuloo = tulee, männöö
1. mänöö = menee (aik. tuleu j. n. e.). -— Eri
murteissa tavataan eri määrässä loppuääntiön katoa;
suomen lounaisissa murteissa esiintyy
samanlainen säännöllinen loppu- ja sisä-ääntiön kato
(„loppu"- ja ..sisäheitto") kuin viron kielessä (ks.
alemj).). — Sangen useasti on tapahtunut, että
vanhemmassa kielessä ollut äännevaihtelu
nykymurteista on hävinnyt, mutta eri alueilla on
yleistetty eri vaihteluaste. Kun esim. toisissa
osissa maata sanotaan kaula, toisissa kakla, niin
se johtuu siitä, että aikaisemmin on taivutettu
kakla rv, gen. *kaylan, samoinkuin taivutettiin
luku: *luyun; jos vaihtelu olisi säilynyt, olisi
odotettavissa, että tapahtuneen äännekehityksen
johdosta nykyään sanottaisiin kakla: gen. kaulan
(samoinkuin luku: luvun); vaihtelu on
kuitenkin kadonnut ja toisaalla on jäänyt eloon
ainoastaan „heikko" aste kaula, toisaalla „vahva" aste
kakla. Yleistäminen on eri tapauksissa
tapahtunut eri tavalla. Kuitenkin saattaa huomata, että
eri murteet ovat etupäässä yleistäneet määrättyä
astetta edustavia muotoja; niinpä esim.
semmoiset muodot kuin kopra, oatra. vuokra, latva,
(S.H.) Kartta 2, osoittava suomen yleiskielen ts:n vastineita
eri paikallismurteissa (..Suomen kartaston" mukaan).
Kartassa on osoitettu »-alueiksi sekä ne, joissa sanotaan mettä:
meltän että ne joissa heikoissa asteissa on t (mettä metän
j.n.e.), sekä myös ne, joissa vanhemmalla sukupolvella on
’}&, nuoremmalla tt. ht-alueiksi on merkitty ne, joissa ht:n
rinnalla osittain esiintyy ss tai (f.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
