Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!> Suomen kieli
tutkielmat. — Paitsi „Suomi" kirjaa, joka on
pikemmin kirjoitussarja kuin aikakauskirja, on
s. k:n tutkimusta käsitellyt Ahlqvistin vapaina
vihkoina julkaisema „Kieletär" (1871-74) sekä
1876 perustetun Kotikielen seuran v:sta 1897
aikakautisesti ilmestyvä ..Virittäjä". —
Läheskään täydellisen s. k:tä koskevan bibliografian
julkaiseminen on tässä mahdoton; bibliografisista
lähteistä mainittakoon: Ahlqvist, ..Bidrag tili
finska språkforskningens historia före Porthan"
(1854); O. Donner, ..öfversikt af den
finsk-ugriska språkforskningens historia" (1872),
selontekoja Suomalais-ugrilaisen seuran
aikakauskirjassa, E. N. Setälän kirjoitus s. k:n
tutkimuksesta teoksessa ..Suomi 19 :nnellä vuosis.",
bib-liografioja ..Finniseh-ugrische Forsehungen"issa
(v:sta 1900), Tunkelon julk. ..Virittäjän
15-vuoti-nen sisällysluettelo". E. N. S.
2. Kirjallisuus. S. k:lla tarkoitetaan
niitä Suomen kansan hengentuotteita, jotka ovat
säilyneet kirjoitettuina tai painettuina, niihin
luettuna myöskin muistitiedon tallentama
kansanrunous. Kielellisessä suhteessa S. k. jakaantuu
kahteen pääosaan, suomenkieliseen ja
ruotsinkieliseen ; mutta siihen kuuluu myöskin
latinankielisiä teoksia. Latina on näet ollut kauan
oppineen säädyn kielenä; ruotsin kieli taas on ollut
Suomessa johtavassa asemassa aina 19:nnen
vuosis. lopulle asti. — S. k:n kehityksessä voidaan
erottaa varsinaisesti kaksi pääjaksoa: Ruotsin
vallan aika (v:een 1809) ja uudempi aika, joka
ulottuu nykypäiviin saakka. Edellinen on tapana
jakaa pienempiin kulttuurihistoriallisiin
aikakausiin; katolinen keskiaika (n. 1154-1523),
uskonpuhdistuksen aika (n. 1523-1640), Ruotsin
mahtavuuden aika (1640-1720), vapauden aika
(1720-72), kustavilainen aika (1772-1809).
Uudemmalla ajalla voidaan myös havaita kirjallisten
ja yleensä kulttuurivirtausten vaihtelua,
nousuja laskuaikoja: Runebergin ensimäinen
esiintyminen (1830), Kalevalan ilmestyminen (1835) ja
Snellmanin kansallinen herätys (v:sta 1844)
merkitsevät 1830- ja 1840-luvuilla ensimäistä
nousukautta, joka samalla aloittaa Suomen ruots.
kirjallisuuden loistokauden; toinen nousukausi
sattuu 1860-Iuvulle, jolloin valtiollinen elämä elpyy
ja jolloin Kivi ynnä muut laskevat
perustuksen suomenkieliselle taidekirjallisuudelle; kolmas
alkaa n. v:n 1885 tienoilla, jolloin uudenaikainen
realismi esiintyy; ja näyttääpä siltä kuin olisi
kirjallinen suunta 20:nnen vuosis. alussa taas
jossakin määrin muuttumassa.
Pakanuuden aika. Vaikka painetun
kirjallisuuden historia Suomessa alkaa vasta
uskonpuhdistuksen aikakaudella, ulottuvat suom.
kansanrunouden juuret paljoa kauemmaksi
taaksepäin, aina pakanuuden aikaisiin aikoihin.
Tutkimus on osoittanut, että n. s. kalevalainen
runomitta (ks. t.), joka on yhteinen niin hyvin
vir. kuin suom. kansanrunoudelle, on
peräisin alkusuomalaiselta ajalta. Niin ollen on
ilmeistä, että jo silloin oli myös olemassa suom.
runoutta, vaikkei ole täyttä selvyyttä siitä,
mitkä runoaiheet palautuvat niin vanhoihin
aikoihin. Varmasti tiedetään eräät
kansanrunoutemme mvytilliset piirteet pakanuuden aikuisiksi
(esim. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta),
arvellaanpa silloisten historiallisten olojen
kuvastuvan toisissa runoissa. Vanhimpina kansan-
ja kirjallisuus 3G0
runoutemme kotipaikkoina pidetään Länsi-Suomea
ja Viroa, ja jo varhaisina aikoina näyttää
siihen tulleen vieraita vaikutuksia
naapurialueilta-toiselta puolen liett. ja slaav., toiselta taas
germ. ja skand. taholta. Että eepillisten ainesten
ohella mahdollisesti jo silloin oli olemassa myös
lyyrillistä, sananlasku- sekä loitsurunoutta ja
satuja, siihen viittaavat monet vertailevan
kansanrunoudentutkimuksen selville saamat seikat.
Mutta kun ei niiltä ajoin ole mitään kirjallisia
muistiinpanoja, jää kuva suom. kansanrunouden
pakanuudenaikaisesta luonteesta ja
kehityskan-nasta sangen epämääräiseksi.
Katolinen keskiaika (n. 1154-1523).
Paljoa selvempi on käsityksemme katolisesta
keskiajasta, joka kaiketi meillä kuten muualla
länsimaissa on ollut kansanrunouden
monipuolista kehittymisaikaa. Silloin näet
kansanrunoutemme sai uutta eloa ja väriä niistä
aihelmista. joita kristinusko ja länsimainen
sivistys toi Suomeen 12:nnesta vuosis. lähtien.
Näiden vaikutteiden alaisina syntyi
muinaistarul-listen runojen lisäksi balladintapaisia lauluja,
kristillisperäisiä legendoja, jopa joku
historiallinenkin runoelma. Myöskin loitsu-, sananlasku
ja saturunous versoi uusia vesoja. Suom.
kansanrunoudella, semmoisena kuin se kohtaa meitä
useita vuosisatoja myöhemmin
muistiinkirjoite-tuissa Kalevalan ja Kantelettaren runoissa,
loitsuissa y. m. tuotteissa, on suuressa määrin
keskiaikainen leima. Pakanalliset ja kristilliset
käsitykset ovat siinä monella tavoin toisiinsa
sekaantuneina. Pakanuuteen viittaavat monet
jumalolennot, loitsuainekset j. n. e. Kristinuskon
värit-tämiä taas ovat kuvitelmat tuonelasta ja
haudantakaisesta elämästä, monet madonnamaiset
äiti-tyypit y. m. s., vaikka tämän nojalla tietysti on
vaikea ratkaista, mihin aikaan nuo runot ovat
syntyneet, pakanuus kun säilyi Suomen saloilla
vielä vuosisatoja kristillisellekin ajalle.
Keskiajan ritarirunous ominaisine ylimyksellisine
piir-teineen ja rakkausaiheineen on sitävastoin
jäänyt suom. kansanrunoudelle jokseenkin vieraaksi.
Se ei esitä niin paljon miekanmelskeitä ja
sankaritekoja kuin yksinäisen salokansan
jokapäiväistä elämää vaihtelevine kotoisine toimineen,
mutta sen kuvauksia elävöittää väkevä ja
alkuperäinen mielikuvitus, joka rakastaa melkein
itämaista väriloistoa ja kuvaleikkiä ja jolle
varsinkin luonnon salainen maailma on avoinna.
Kansanrunouden kehitys ei suinkaan päättynyt
keskiajalla, vaan jatkui kantta vuosisatojen
runojen siirtyessä paikkakunnalta paikkakunnalle,
sukupolvesta sukupolveen aina siihen hetkeen
asti, jolloin sen tuotteita muistiin merkittiin.
Näin ollen siinä on havaittavissa eri
kerrostumia, joista nuorimmat luonteeltaan suuresti
eroavat vanhemmista. — Puhtaasti kirjallisia
muistomerkkejä keskiajalta on Suomessa hyvin
vähän: eräitä latinankielisiä virsiä ja
koululauluja („Piæ cantiones"), messukirja „Missale
aboense" (pain. 1488), piispain kronikka sekä
ruotsiksi käännettyinä joukko pyhimyslegendoja
y. m. uskonnollisia tuotteita, joita
viimemainittuja 1400-luvun lopulla käänsi Naantalin
! munkki Jöns Budde (ks. t.) ja joilla on
’ kielihistoriallista arvoa. Suomen kielen
kirjalli-| nen viljely keskiajalla supistuu muutamien
I kirkkorukouksien käännöksiin sekä yksinäisiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
