Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!> Suomen kieli
sanoihin ja lauseparsiin, joila tavataan siellä
täällä virallisissa asiakirjoissa.
Uskonpuhdistuksen aika (1523-1640).
Uskonpuhdistus, joka korotti kansan kielen
jumalanpalveluksen kieleksi, aiheutti myös suomen
kirjakielen ja suom. kirjallisuuden syntymisen
sekä suuntasi sen viljelyn hengelliselle alalle.
Suom. kirjallisuuden perustaja on Turun piispa
Mikael Agricola (k. is57, ks. t.).
Huolehtien kansan opetuksesta ja papiston
sivistyksestä hän julkaisi aapiskirjan, rukouskirjan
y. in. hengellisiä teoksia, käänsi U:n T:n (154S)
sekä osia V:sta T:sta, perustaen
kirjakielen etupäässä Turun seutujen murteen pohjalle,
jolla uskonnollisen kirjallisuuden kieli sitten
pääasiallisesti pysyikin useita vuosisatoja.
Agricolan aikalaisia olivat lainsuomentaja ,.herra
Martti" ja käsikirjan ja messun kääntäjä
Mathias West (ks. Mathias Johannis),
joiden teokset ovat säilyneet jälkimaailmalle vain
käsikirjoituksina. Vähäistä myöhemmältä ajalta
ovat L j u n g i Tuomaanpojan (k. 1611,
ks. t.) lainsuomennokset, Ensimäisen suom.
virsikirjan (101 virttä) toimitti Jaakko
Suomalainen 1. Finno (k. 1588, ks. t.) ja uuden
lisätyn laitoksen (241 virttä) Maskun kirkkoherra
H e m m i n g H e n r i k i n p o i k a (k. n. 1618-20,
ks. t.), joka myös on suomentanut kokoelman
katolisaikuisia latinankielisiä virsiä ja
koululauluja. Seur. virsikirjanlaitos on v:lta 1621; sen
julkaisi Viipurin piispa Olavi Elimæus (ks. t.).
Laajan kaksiosaisen postillan toimitti suomeksi
piispa Eerik Sorolainen (k. 1625, ks. t.),
tunnettu myös katekismuksen tekijänä ja
osanottajana raamatunsuomennostyöhön. Myöskin
piispa Paavali Juustinen 1. Juusten
(k. 1576, ks. t.), joka on julkaissut latinaksi
postillan sekä aikakirjan Suomen piispoista,
toimi suomenkielisenä hengellisenä kirjailijana.
— Uskonpuhdistuksen ajan suomenkielinen
kirjallisuus vie sekä laajuutensa että merkityksensä
puolesta voiton maassamme samaan aikaan
syntyneestä ruotsinkielisestä — seikka, joka
osaltaan on todistuksena siitä, että suomi oli vielä
jokseenkin yleinen puhekielenä kaikissa säädyissä.
Tärkein ruotsinkielinen kirjailija tällä
aikakaudella oli tälitientutkija Sigfrid Aronus
Forsius (k. 1624, ks. t.), tunnettu
almanakan-tekijänä sekä hengellisenä runoilijana. Kajaanin
linnassa vankina ollessaan ruots. historioitsija
Johannes Messenius (1579-1636, ks. t.)
1629 kirjoitti ruotsiksi riimikronikan Suomesta.
Lisäksi mainittakoon viipurilaisen Johannes
Sigfridinpojan ruotsintama tendenssimäinen
eläinsatu »Gåås Kong" (v:lta 1619). Kaikki tällä
aikakaudella syntynyt S. k. on painettu maamme
rajojen ulkopuolella, sillä Suomessa ei ollut
yhtään kirjapainoa. Ulkomailla opiskelevat suo
malaiset julkaisivat siellä myös latinaksi
yliopistollisia väitöskirjoja ja kirjoittivat eräitä runoja.
Ruotsin mahtavuuden aika
(1640-1720). Yliopiston perustaminen Turkuun vaikutti
suuresti opillisen sivistyksen kohoamiseen ja
kirjallisten harrastusten vilkastumiseen, jota
m. m. edistivät maahamme 1642, 1668 ja 1688
perustetut kolme kirjapainoa. Samalla on tämän
aikakauden lopulla havaittavissa ruots. aineksen
vaurastumista säätyläispiireissä sekä
kirjallisuudessa. Latinan kielen rinnalle alkaa opillisen
ja kirjallisuus 3G0
sivistyksen välittäjäksi kohota vähitellen ruotsi;
suomi pysyy vain alemman kansan ja kansalle
aiotun uskonnollisen kirjallisuuden kielenä.
Ruotsinkielinen kirjallisuus on tällä aikakaudella
Suomessa kuitenkin vielä verraten köyhää ja
mehutonta. »Muutamia satoja saarnoja, joista
harvat kohoavat keskinkertaisuuden yläpuolelle,
muutamia tusinoita virallisia mielenpurkauksia
kankeassa suorasanaisessa tai vielä
kankeammassa runomuodossa, sata tai puolitoistasataa
hääonnentoivotusta ja kenties yhtä monta
hautarunoa" — siinä melkein kaikki 1600-luvun ruol
sinkielinen tuotanto maassamme, sanoo Lagus
Kirkollinen oikeaoppisuus painoi leimansa
uskonnollisiin teoksiin. Runsain oli 1600-luvulla
saarna-kirjallisuus. Sitä kartuttivat semmoiset jumaluus
oppineet kuin Isak Rothovius (1572-1652.
ks. t.), E n e v a 1 d Svenonius (1617-88,
ks. t.), oikeaoppisuuden tyypillisin edustaja
meillä, joka on kirjoittanut laajoja teologisia
taistelukirjoituksia ja paljon saarnoja, 6ekä
Johan Gezelius vanh. (1615-90) ja nuor.
(1647-1718, ks. n.), kumpikin monipuolisia
kirjailijoita, joiden aikaansaannoksista on
mainittava ennen kaikkea suuri ruotsinkielinen
raa-mattuteos, U. T. (1711-13, 2 os.) ja V. T. (1724-28,
4 os.), sekä joukko oppikirjoja, suomenkielisiä
kansankirjasia ja Henrik Florinuksen toimittama
jjarannettu Raamatun suomennos (v:lta 1685).
Tieteet kulkivat vielä kokonaan jumaluusopin
talutusnuorassa, varsinkin filosofia. Tällä alalla
esiintyi m. m. Mikael Vexionius
(aateloituna Gyldenstolpe, 1609-70, ks. t.),
monitieteilijä, joka m. m. on kirjoittanut ensi
mäisen maantieteellisen kuvauksen Ruotsista ja
Suomesta, ja Anders Thuronius (1632-65,
ks. t.), vanhan skolastisen filosofian kannattaja.
Maalaaja ja muinaistutkija Elias Brenner
(1647-1717, ks. t.) perusti Ruotsin rahatieteen ja
kiinnitti huomiota vanhojen germ. lainasanojen
esiintymiseen suomen kielessä. Lääkäri Elias
Tillandz (1640-93, ks. t.), »Suomen kasviopin
isä", julkaisi ensimäisen luettelon maamme
kasveista. — Yliopistoelämän yhteydessä heräsi
runoudenkin harrastus. Ensimäinen
runouden-laji, jota Turun yliopistossa viljeltiin, oli
opettava koulu- ja ylioppilasnäytelmä. Kuuluisimmat
sen edustajista olivat 1640-luvulla
ruotsinmaalainen Jakob Chronander, 1650-luvulla
Erik Kolmodin ja 1670-luvulla Petrus
Carstenius (ks. n.), jotka kirjoittivat
kömpelöitä näytelmäyrityksiänsä ruotsiksi, sekä
runo-taiteen professori Eerik Juusti 1.
Justau-der (k. 1678, ks. t.), jonka suomentama
»Tuhlaajapoika" esitettiin 1650. Etualalle kohosi
kuitenkin tilapäärunoilu. Häihin, hautajaisiin y. m.
merkkitilaisuuksiin sepitettiin teennäisiä
tuotteita vaihtelevin runomitoin. Suomessa tähän
aikaan vaikuttaneista ruotsinkielisistä
runoniekoista oli kuuluisin Johannes Paulin us
(aateloituna Lillienstedt, 1655-1732, ks. t.),
joka on m. m. sepittänyt laajahkon messiadin,
jonkun kauniin lemmenlaulun sekä ruotsin-,
latinan- ja kreikankielisiä juhlarunoja. Hänen
aikalaisensa oli Olof Vexionius nuor.
(1656-n. 90, ks. t.), aikakauden suosituimpia
tila-pääruuoilijoita. Tuotteliain tilapäärunoilija
ruotsin ja latinan kielellä oli prof. Daniel
Ac hr eli us (1644-92, ks. t.), kaunopuhuja ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
