Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kirkkokunnat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.’587
Suomen kirkkokunnat
396
teen olemassa päätös, että ne muodostuvat
itsenäisiksi emäseurakunniksi, kun nykyisten
palkansaajain oikeus lakkaa. Kirkkoja (v. 1912) 542,
rukoushuoneita 187. Urut oli v. 1912 400 kirkossa,
harmoni 19:ssä, lämmityslaitos 438:ssa (nykyään
ovat melkein kaikki lämmitettäviä).
Jokaisessa seurakunnassa on ainakin yksi
vakinainen pappi (kirkkoherra, kappelissa
kappalainen), useissa emäseurakunnissa sitäpaitsi yksi tai
useampia muita vakinaisia pappeja (kappalainen,
komministeri, saarnaaja). Vakinaisia
papinvirkoja oli seurakunnissa (1916):
[-Kirkkoherroja Kappalaisia-]
{+Kirkko- herroja Kappa- laisia+} Muita valtin, pappeja [-Yhteensä-] {+Yh- teensä+}
Turun
arkkihiippakunnassa 169 91 13 273
Porvoon hiippakunnassa 113 05 11 189
Savonlinnan „ 104 67 16 187
Kuopion „ 78 _36__15 129
Yhteensä 464 259 | 55 778
Sitäpaitsi valtio palkkaa pappeja vankiloihin
(14) ja Helsingin sairaaloihin (1),
rautatiensaar-naajat (4) ja kuuromykkäin matkapapit (2).
Piispat mukaan lukien on vakinaisia
pappisvirkoja siis 803. Ylimääräisiä pappeja toimii
viransijaisina, vakinaisten apulaisina, uskonnollisten
laitosten ja yhdistysten palveluksessa,
kansanopistojen johtajina tai opettajina j. n. e.
Oppikoulujen uskonnonopettajista ovat monet papiksi
vihittyjä. Pappeja oli (1911) 911, joista
seurakuntien palveluksessa 848. Lukkarinvirkoja 126,
urkuriuvirkoja 31, lukkari-urkunu virkoja 380,
yhteensä 537. Papit saavat valmistuksensa
yliopiston teologisessa tiedekunnassa, jossa on
8 vakin. opettajaa (5 professoria, 2 apulaista,
1 assistentti) sekä (kevätlukuk. 1916) 229
ylioppilasta. Pappisvirkaa varten suoritettavasta
yliopistotutkinnosta ks. Teologian
erotut-k i n t o. Oltuaan vähintään 2 vuotta pappina
on pappi oikeutettu suorittamaan ..tutkinnon
vakinaisen papinviran saamista varten" (n. s.
pastoraalitutkinnon), joka tapahtuu
tuomiokapitulin edessä; korkein arvosana siinä edellyttää
syvällisempiä tieteellisiä opintoja. Yliopistossa
voidaan myöskin suorittaa korkeampia
jumaluusopillisia oppiarvoja (kandidaatti- ja
lisensiaattitutkinto). — Lukkarien valmistuslaitokset
(luk-karikoulut) ovat yksityisiä, ks. Luk k a r
i-j a urkurikoulut; vrt. Lukkari.
Ev.-lut. kirkkomme talous on melkein
kokonaan yksityisseurakuunallinen. Kukin seurakunta
palkkaa pappinsa (ks. Papiston palkkaus)
ja hankkii heille pappilat (ks. Papiston
virkatalot), kantaa tuloja seurakunnallisiin
tarpeisiin kirkonkassaan ja viinikassaan sekä
hoitaa muut mahdolliset rahastot. Seurakuntien
rahastojen säästöt olivat 1 p. toukok. 1912
Smk. 12,050,199:81 (siitä virkatalokassoissa
Smk. 7,538,941:56). Varsinaista yleiskirkollista
omaisuutta tai tuloa ei kirkolla ole; kuitenkin
taksoitetaan kirkolliskokouksen menot kaikista
seurakunnista, tuomiokapitulien hoidossa on
eräitä lahjoitettuja rahastoja (31 p. jouluk. 1912
Smk. 1,452.902:60) ja valtiokonttorin hoidossa
..ev.-lut. seurakuntien vastikerahasto" (varat 31 p.
jouluk. 1915 Smk. 245,472:23), josta annetaan
apua eräiden vähävaraisten seurakuntien papis-
ton palkkaukseen (1915: Smk. 29,998:78). Vai
tionvaroista maksetaan piispojen palkat ja
tuomiokapitulien menot, Lapin pappien ja katekeettain
palkkaus, apurahoja y. m.; valtiomenot
luterilaiselle kirkolle tekivät v:n 1916 menoarviossa
Smk. 472,200:—, jonka lisäksi apurahoja eräille
kirkoll. yhdistyksille ja laitoksille, kiertokou
luille ja lukkarikouluille Smk. 178,100: —.
Papiston ja lukkarikunnan yksityinen laitos on kir
kollisviraston leski- ja orpokassa (pääoma 1 p.
toukok. 1916 Smk. 10,013,383:43; ks.
Eläkekassat). Useimmat kirkot ja puustellit ovat
vakuutetut omassa „Ev.-lut. seurakuntien
palo-apuyhdistyksessä" (vastuusumma 1916 Smk
39,778,-314:—).
Kirkon sisälliseen elämään kuuluvat jumalaD
palvelukset ja muut kirkolliset toimitukset.
Ehtoollisella kävijäin luku on (1912) keskimäärin
35 % väestöstä (suurin Turun puolessa, 82-55 %.
pienin Pietarsaaren, Kemin ja Helsingin rovasti
kunnissa, 22-9,5 %). Konfirmatsioni ja varsin
kiu kirkollinen hautaus ovat vielä aivan yleisiä,
mutta kastamattomia lapsia ja vihkimättömiä
parikuntia on paikoittain jo huomattava määrä
Kirkollisen alkuopetuksen antajana toimii
edelleen kiertokoulu (ks. Alkuopetus), jonka
kehittämiseen ja säännöstämiseen
kirkollishal-linto on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota.
Näitä kirkollisia lastenkouluja oli (1915) 454:ssä
seurakunnassa ja oli niissä 1,449 opettajaa sekä
195,515 oppilasta. Niiden rinnalla on
vapaaehtoinen pyhäkoulu (ks. t.) käynyt yhä tärkeäm
mäksi; näitä kouluja oli (1915) 9,206, opettajia
17,914, oppilaita 194,468; 19:ssä seurakunnassa
niitä puuttui. Rippikoulua kävi 56,951
oppilasta; yli 20 v. vanhoja rippikoulun
käymättömiä oli 9,014, etupäässä
kaukaisim-milla seuduilla pohjoisessa ja idässä. Luku
kinkereillä sekä piispan- ja
rovastintarkas-tuksilla otetaan selvää opetuksen tuloksista.
Uskonnollisten liikkeiden maaperästä ja muista
evankelisista maista tulleiden herätteiden liik
keelle panemana on kirkossa varsinkin
1850-luvtilta saakka syntynyt monihaarainen vapaa
yhdistys- ja rakkaudentoiminta, joka yhä tär
keämmällä tavalla täydentää sen virallisesti sään
nöstettyä toimintaa: kotimaassa toimivat
pipliaseurat (ks. Raamattuseurat), diakonissa
ja diakonilaitokset, joiden työ on muodostu
massa seurakunnalliseksi (v. 1915 oli seurakun
tien palveluksessa 35 diakonia ja 244 diakoni
tarta), sisälähetysseurat (Luterilainen
evankeliumiyhdistys, Suonien kirkon sisälähetysseura.
Kaupunkilähetys, Herättäjä-yhdistys y. m.; vrt.
Sisälähetys), uskonnolliset nuorisoseurat
(Nuorten miesten ja Nuorten naisten kristilliset
yhdistykset), siveellisyysylidistykset (Valkonauha)
y. m. Suomen ulkopuolelle ulottuu merimieslähetys
(ks. t.) ja pakanalähetys (ks. Suomen lähe
t y s s e u r a).
[Yleisteoksia: Elis Bergroth, „Suomen
kirkko" (1903) ; kirkkoa koskevat kirjoitukset
teoksessa „Oma maa"; Eero Hyvärinen, „Iverto
mus Suonien ev.-lut. kirkon tilasta vv. 1908
12" (1913). — Lähdekokoelmia Suo
men kirkkohistoriaan: „Abo Domkyr
kas svartbok" (julk. R. Hausen 1890) ; J. Teug
ström ja W. G. Lagus, ,,Handlingar tili
upplys-ning af Finlands kyrkohistoria" (2 sarjaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
