Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
419
Suonien lääkintälaitos
420
hoidetaan 100,000 mk: n liikepitilomalla, sekä
ympäri maan, erittäin sen pohjoisosiin, ulottuva
saarnatoiminta, mikä kuitenkin on ollut
läheisesti yhdistetty lähi tysharrastuksen edistämiseen.
V. 1915 tähän seuran työhön otti osaa IS papiksi
vihittyä ja 10 maallikkosaarnaajaa.
Hartaushetkien luku oli n. 2,350.
Lähetysseuran lähimmässä johdossa on ollut
lähetysjohtaja. Virkaa ovat hoitaneet
K. J. G. Sirelius 1859-76, C. G. Tötterman 1876-95,
A. Hirn 1895-97, Joos. Mustakallio 1897-1913 ja
v :sta 1913 Matti Tarkkanen. Johtokunnan
puheenjohtajina ovat toimineet, pieniä väliaikoja
lukuunottamatta, G. M. Wennerberg, H. Iiåbergh
ja R. llermanson. Toimipaikkana on koko ajan
ollut Helsinki.
Sekä lähetyskoulu että seuran toimisto olivat
sijoitetut vuokrahuoneisiin aina vuoteen 1891
asti, jolloin ostettiin oma talo Vuorimiehenk. 17
ja Tähtitornink. 18. Jälkimäiselle tontille
rakennettiin 1900 vapaaherra K. A. Wreden
piirustusten mukaan rukoushuone, n. s. Lälietyskirkko,
sekä huoneistoja lähetyskoulua. seuran toimistoa
ja toimihenkilöitä varten. Rakennusta jatkettiin
1905-06 viereiselle tontille naislähetyskoulua,
kokoussaleja y. m. varten. Talon kirjanpitoarvo
on 587,000 mk., josta velkaa n. 348,000 mk.
Seuran ulkonaisen järjestyksen suhteen
tapahtui suuri muutos 16 p. toukok. 1906, jolloin
pai-kallisyhdistysjärjestelmä perustettiin.
Vuosikokouksissa siirtyi täten päätösvalta jäseniltä
edustajille. Paikallisyhdistysten luku on tätä
nykyä 88, ja niissä on jäseniä yht. n. 6,300.
Seuran rahallinen kannatus kotimaassa kasvoi
aluksi sangen hitaasti. Vuotuiset lahjoitukset ja
kolehdit, jotka 1860-luvulla harvoin olivat
20,000 mk. suuremmat, nousivat vasta
1890-luvulla 100,000 mk:aan. Sittemmin ovat tulot
ja menot ripeästi kohonneet. V. 1915 tekivät
lahjatulot kaikkiin eri lähetystarkoituksiin
417,195 mk. Sam. v. se käytti lähetysalalle
Afrikassa 139,233 mk., lähetysalalle Kiinassa
129,700 mk., lähetyskouluihin ja muihin yleisiin
lähetysmenoihin 30,998 mk., eläkkeisiin 2,415 mk.,
saarnatoimintaan kotimaassa 80,035 mk. ja
erinäisiin hoito- ja hallintokustannuksiin 43,195 mk.
[..Suomen lähetyssanomat" (1859-1916) ; U. Paunu,
„Suomen pakanalähetystoimi" (1908, 1909),
Vuosikertomukset 1859-1915.J .1/. T.
Suomen lääkintälaitos huolehtii maan
terveydenhoidosta sen laajemmassa merkityksessä.
S. l:ta johtaa lääkintä hallitus (ks. t.).
Sen valvonnan alla toimivat maan lääkärikunta,
sekä varsinaiset lääkärit ja hammaslääkärit
että eläinlääkärit, sairaanhoitolaitokset, varsinkin
valtion, osaksi myös kuntain ja yksityisten
sairaalat, apteekit, sairaanhoitajat, kätilöt,
rokottajat y. m. Yleisen terveydenhoidon huolehtimista
ja edistämistä varten maa on jaettu 53 piiriin,
joissa piirilääkärit (ks. t.) valvovat tähän
kuuluvaa toimintaa. Osa piirilääkärin tehtäviä
on kaupungeissa kaupunginlääkäreillä
(ks. t.), joita on (1916) kaikissa muan
kaupungeissa paitsi Mikkelissä, Kemissä ja
Iisalmessa; ensinmainittuun on kuitenkin tällainen
virka perustettu. Näiden lääkärien apuna ovat
kaupungissa
terveydenhoitolautakunnat, joita maalaiskunnatkin, jos pitävät sitä
tarpeellisena, voivat asettaa valvomaan terveyden-
hoitoa, mutta muuten se on
kunnallislautakuntien (ks. t.) tehtävä. Paitsi yleistä terveyden
hoitousetusta 22 p:ltä jouluk. 1879, jota
terveydenhoitoon nähden on koko maassa seurattava,
on olemassa paikallisia, kaupunkia, kauppalaa,
taajaväkistä yhdyskuntaa tahi maalaiskuntaa
koskevat erityiset terveydenhoito-ohjesäännöt, joissa
annetaan tarkempiu, paikkakunnan erityisiin
oloihin soveltuvia määräyksiä paikkakunnan
ter-veydenhoitoviranomaisista, asunnoista ja
työpaikoista sekä puhtaanapidosta, ravintoaineiden y. m.
tavarain valmistuksesta ja myynnistä,
hautausmaista ja ruumiiden hautaamisesta sekä
toimenpiteistä. kulkutauteja ja keuhkotautia vastaan.
Tarttuvien tautien levenemisen vastustamiseksi
on olemassa erityisiä asetuksia, m. m. koleran,
isonrokon ja sukupuolitautien suhteen. Ruttoon
nähden ei ole suomalaista kansainvälistä 3 p.
jouluk. 1903 tehtyä terveysliittokirjaa
täydentäviä säännöksiä (ehdotus on tekeillä). Koleran
(ks. t.) vastustamiseksi on seurattava 9 p. elok.
1893 annettua asetusta, jota täydentää 20 p.
huh-tik. 1909 annettu senaatinpäätös. Nämä mää
räykset saatetaan tarvittaessa osaksi tai
kokonaan voimaan. Niiden mukaan järjestetään
valtion kustannuksella maan uhatulle rajalle ja
suurempiin liikekeskuksiin
kolerantarkastusase-mat lääkäreineen ja sairashuoneineen, joten
maahan tulevat alukset ja maaliikenteessäkin
käytetyt kulkuneuvot sekä matkustajat ja tavarat
voitaisiin tarkastaa liikenteen siitä mainittavassa
määrässä häiriytymättä; terveiden eristys ja
jälkitarkastus ei tule kysymykseen. Mutta
sairastuneet ja sairaaksi epäillyt ovat heti
erotettavat, minkätähden kunnatkin ovat velvolliset
tarpeen vaatiessa ylläpitämään vaikkapa
useampiakin pieniä sairaaloita. — Isonrokon (ks. t.)
levenemistä estää pakollinen rokotus
(ks. t.). joka on säädetty valtiopäiväin
hyväksymässä asetuksessa 17 p:ltä jouluk. 18.83.
Helsingissä on valtion ylläpitämä
rokkoaineenvàl-mistuslaitos; rokotuksen toimittamisesta
huolehtii kunta valtion viranomaisten, lähinnä
piirilääkärin valvonnan alaisena. Kunta on nim.
velvollinen ottamaan palvelukseensa asianomaisesti
hyväksyttyjä rokottajia, ja kuntien
viranomaiset huolehtivat siitä, että lapset, ennenkuin ovat
täyttäneet 2 v., tuodaan rokotettaviksi.
Ainoastaan Lapinmaassa on valtion palkkaamat
rokottajat. Rokotusta saavat toimittaa lääkärit ja
henkilöt, jotka lääkärin antaman todistuksen
mukaan ovat oppineet sitä tekemään. — S u k
u-puolitautien vastustamisesta
määrätään 28 p. toukok. 1894 annetussa
asetuksessa, jonka mukaan ammattihaureuden
harjoittajat jollakin paikkakunnalla voitiin asettaa
poliisivalvonnan alaisiksi. Sitä tapaa
käytettiinkin v:een 1907, jolloin määrättiin, että niissä
kaupungeissa, joissa ohjesääntöinen haureus oli
järjestetty sisäänkirjoituksineen ja säännöllisine
ennakkotarkastuksineen, oli saatava uudet
johtosäännöt. Niiden mukaan uskottiin
terveydenhoito-viranomaisille ne tehtävät, jotka tässä suhteessa
ennen olivat olleet poliisien asiana (ks. P r o
s-titutsioni). Näihin tauteihin sairastuneista
huolehtii valtio, jolla on melkeinpä jokaisessa
varsinaisessa sairaalassaan erityisiä osastoja
sukupuolitautia potevien henkilöiden hoitamista
varten, ja valtion asiana on myös tarpeen vaa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
