Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomensukuiset kielet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
477
Suomen suku—Suomensukuiset kielet
483
(S.H.)
Kuvio 2.
Kuvio 3.
muotoiseen tasoon asetetulla kuvalla, joka
ainakin antaa paremman käsityksen keskinäisistä
suhteista kuin sukupuu. Muistamalla, että
kuvallinen esitys on aina vain kuva, voisimme täten
suomalais ugrilaisten kielten keskinäisiä suhteita
osoittaa joko sillä tavoin kuin kuviossa 2 tai
eri-koishaaraumista tarkemmin silmälläpitäen (ks.
S u o m a 1 a i s-u grilaiset kielet) kuviossa
3 osoitetulla tavalla (missä pisteviiva osoittaa
häilyvää rajaa, erittäin myös lapin vaikeasti
määriteltävää asemaa silmälläpitäen).
Varmana tuloksena tieteellisestä tutkimuksesta
on, että on olemassa joukko kielikuntia, jotka
kukin käsittävät joukon sukulaiskieliä.
Kysytään tietenkin, onko mahdollista päästä vielä
pitemmälle ja kauemmaksi ja todistaa, että eri
kielikunnat ovat keskenään sukua ja kenties,
että kaikilla maailman kielillä on sama alkuperä
—- ajatus, joka vanhalta epätieteelliseltä ajalta
lähteneenä on ollut miltei hylättynä, kunnes
se viime aikoina etupäässä italialaisen
Trom-betti’n tutkimusten johdosta taas on astunut
etualalle. Menetelmä, jota tämän todistamiseksi
olisi noudatettava, olisi tietenkin oleva sama,
jota on käytetty eri kielikuntiin kuuluvien
kielten sukulaisuuden todistamiseksi: tässä olisi vain
vertailun esineeksi otettava saavutetut
kantakielet ja niiden avulla rakennettava niiden
takana mahdollisesti olevat kantakielet,
kunnes ehkä tultaisiin yhteiseen alkukantakieleen.
Tämänsuuntaisella tutkimuksella on osittain
menestyksen toivoa; on jo voitu todistaa
suomalaisugrilaisen ja samojedilaisen kielikunnan
yhteinen alkuperä ja johtaa nämä kielikunnat
uralilaisesta kantakielestä, myöskin on tehty toivoa
antavia vertauksia indoeurooppalaisen ja
uralilaisen, seemiläisen ja haamilaisen
kielikunnan, osittain myös, vaikka epävarmemmin,
seemiläisen ja indoeurooppalaisen kielikunnan vä
Iillä. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan vielä
ole pitkällä, ja epävarmaa on, onko niillä
milloinkaan oleva lopullista menestystä, ja kaikista
epäiltävintä on, onko kielitiede milloinkaan voiva
antaa vastausta kysymykseen maailman
kaikkien kielten mahdollisesta yhteisestä alkuperästä.
Kielisukulaisuus voidaan todistaa ainoastaan
sillä ehdolla, että kielten historia voidaan
selvittää. Niinkuin meidän olisi mahdotonta
todistaa nykyisenglantia ja nykyispersiaa
toistensa sukulaiskieliksi, jollei olisi tarjona tietoja
vanhemmista kielimuodoista, joiden avulla
todistaminen käy laatuun, samoin on sukulaisuuden
todistaminen mahdoton kaikkialla, missä ei joko
vanhempien muistomerkkien tai vertailun avulla
voi päästä kielten historiallisen kehityksen
perille. Mitä näihin kaikista kaukaisimpiin ver-
tailuihin tulee, on huomattava, että mitä
kauemmaksi mennään taaksepäin, sitä pienemmäksi
hupenee tutkimuksen käytettävä aines, sillä
kaikki kielet ovat elämänsä varrella
kadottaneet suunnattomat määrät alkuperäistä
ainestansa: suuri osa on joutunut unohduksiin ja
korvattu uudella, suuri osa on kadonnut vieraiden
vaikutusten johdosta j. n. e. Näinollen jää lopulta
käytettäväksi niin pieni määrä yhteistä ainesta,
että on mahdoton päättää, johtuvatko tavattavat
yhtäläisyydet ihmisten yleisestä sielullisesta ja
ruumiillisesta yhtäläisyydestä (vrt. yllä) vai todel
lisesta kielten yhteisestä alkuperästä. Jos kaik
kia kieliä edeltävä yhteinen alkukantakieli
kerran on ollut olemassa, niin se epäilemättä on
ollut niin yksinkertainen ja niin vähän ainesta
sisältävä, että sen jälkiä on mahdoton säilyneistä
kielimuodoista osoittaa. Yhtä mahdoton on
toiselta puolen osoittaa, että eri kielet ja kieli
kunnat eivät ole toistensa sukulaisia. Se
kantakieli, joka kielet yhdistää, voi olla niin kaukana
ajassa, ettei meidän historiallinen tietomme
siihen ulotu.
Kielisukulaisuuden suhdetta
rotusukulai-su u tee n on perin usein väärin ymmärretty.
Kielisukulaisuus useamman kielen välillä, joka
edellyttää kaikille sukulaisuudessa oleville
kielille yhteisen kantakielen olemassaoloa, edellyttää
samalla tietysti myös kantakansaa, joka on tuota
kantakieltä puhunut. Olisi siis mahdollista, että
kielisukulaisuus eri kielten välillä olisi
yhteydessä sen seikan kanssa, että sukukieliä
puliu-vain kieliyhteisöjen, kansain jäsenet
huomattavaksi osaksi ruumiillisestikin polveutuisivat
tuosta alkuperäisestä kieliyhteisöstä cli kania
kansasta. Näinkään ollen ei tietysti saattaisi olla
puhe muusta kuin siitä, että vain joku osa
kutakin nykyistä kieliyhteisöä tuosta kantakansasta
polveutuisi, sillä kaikki kansat ovat elämänsä
varrella olleet suuren sekoituksen alaisina. Mutta
kielisukulaisuus ei tämmöistä polveutumista
todista. Kieli on saattanut levitä aivan
erisukui-siin heimoihin, niinkuin esim. rahvaanlatinan.
arabian kielen ja uudempina aikoina tapahtunut
englannin tai venäjän kielen leviäminen todistaa.
Liikeyliteyksien tai muiden kulttuuriolojen
johdosta jokin kieli on levinnyt aluksi
jonkinmoisena ymmärtämisen välineenä heimosta heimoon
sekä lopulta tunkenut pois alkuperäiset
kansankielet, valloittajatulokkaat ovat siirtäneet oman
kielensä maan alkuperäisille asukkaille tai
päinvastoin omistaneet alkuperäisten asukkaiden
kielen. Kielisukulaisuus ja rotusukulaisuus ovat siis
kokonaan eri asioita. [A. Schleicher, „Die deutsehe
Sprache" (1860) ; J. Schmidt, „Die
Verwandt-schaftverhältnisse der indogermanischen
Spra-chen" (1872) ; Leskien, ,,Die Declination im
Slavischen und Germanischen" (1876) ; A. Meillet,
,,Les dialectes indoeuropéens" (1908) ; E. N. Setälä.
,,Studien aus dem gebiet der lehnbeziehungen"
(johd., 1912), sama, „Zur frage nach der
ver-wandtschaft der finnisch-ugrischen und
samoje-dischen sprachen" (Suom.-ugr. seur. aikakausk.
XXX); Ilugo Schucliardt, „Nubisch u. Baskisch".
sama, „Baskisch u. Hamitisch" (Revue intern.
des études basques, VI ja VII) ; Meillet, „Le
problème de la parenté des langues"
(Scien-tia XV); vrt. artikkeleissa Lainat ja S e k
a-kielet mainittua kirjallisuutta; vanhempaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
