Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen säveltaide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
487
Suomen säveltaide
488
tynyt runosävclmien 2-säkeisestä.
Laulusävel-missäkin on havaittavissa useita perustyyppejä,
joiden laatua ei kuitenkaan ole vielä
kaikinpuolisesti selvitelty. Yksi niistä ainakin liittyy
läheisesti siihen runosävelmätyyppiin, joka on
Suomen puolella yleisin. Ominaista suomalaisille
laulusävelmille on säeparien päättyminen
kahteen ,,täyssupisteeseen" (tav. = puolinuottiin),
joten 7-jalkaisen runosäkeen 3-jalkainen jälkipuoli
täyttää 4-iskuisen sävelsäkeen yhtähyvin kuin
sen 4-jalkainen alkupuolikin, esim.
/ a
Laajempirakenteisia laulusävelmiä 011
syntynyt tästä 4-säkeisestä perusmuodosta sen
säkeiden tai säeparien kertautumisella, muuntelulla ja
venyttämisellä. Poikkeuksena ovat 3-taitteiset
sävelmät, joiden rakenne on tanssisävelmäin
kaltainen ja jotka yleiseltä melodiselta sävyltään
muutenkin tuntuvat vierasperäisiltä.
Hengelliset kansansävelmämme ovat enimmäkseen
koraalitoisintoja, joskin usein hyvinkin vapaasti
ja itsenäisesti muodostuneita. Osittain ne ovat
myös johtuneet alkuaan herrnhutilaisista saks.
sävelmistä, jotka siirtyivät Ruotsiin ..Sions
sänger" nimisen kokoelman mukana (1 :nen pain.
17431 ja sieltä Suomeen (..Sionin virret" ja
..Halullisten sieluin hengelliset laulut"
[molemmat 179U], sekä ..Siionin juhlavirret", 1769. ks.
Aclirenius). Useat suomalaiset toisinnot
(esim. „Nyt ylös, sieluni") ovat omaperäisellä ja
syvällisellä kauneudellaan herättäneet huomiota
maamme rajojen ulkopuolellakin. T v ö 1 a
u-1 u j a on Suomesta kerätty verraten vähässä
määrässä. Tärkeimpänä ryhmänä tähänastisista
muistiinpanoista ovat paimensoitot ja -huhuilut.
Tanssisä vei mistä vanhimmat ovat
Karjalan ja Savon vaski- ja joubikannelsoitot.
Niiden melodinen rakenne 011 ulottuvaisuudeltaan
runosävelmäin kaltainen. Myöhemmät
tanssi-sävelmät ovat enimmiten viululla, harvemmin
klanetilla soitettavia. Niiden rakenne viittaa
17:nnen ja 18:nnen vuosis. länsieurooppalaiseen
taidetanssimusiikkiin. Jonkunverran 011
karjalaisissa tanssisävelmissä havaittavana myös ven.
vaikutusta [„Suomen kansan sävelmiä". I.
„Hengel-liset sävelmät". II. „Laulusävelmät". III.
..Tanssi-sävelmät". IV. ..Runosävelmät". V. ..Työlaulut".
— I. Krohn, ..Suomen kansan runosävelmät",
sama, ,,Suomen kansan laulusävelmät" (Oma
maa), sama, ..Utber die Art und Entstehung der
geistlichen Volksmelodien in Finland"; Launis,
„über Art, Verbreitung und Ent-steliung der
estnisch-finnisehen Runenmelodien" (1910), sama,
..Runosävelmistä" (Kalevalan selityksiä, 1915-16) ;
O. Väisänen, „Varhaisimmat muistiinpanot
kau-sanmusiikkimme alalta" (Aika), ..Muuan
vienankarjalainen itkuvirsi" (Kotiseutu).]
Mitä tulee säveltaiteemme
historialliseen kehityskulkuun, niin on sen
varhaisimmista vaiheista toistaiseksi vain niuk-
koja tietoja. Senvuoksi täytyy niitä koskevan
selvittelyn rajoittua yleisimpien ääriviivojen
sekä hajanaisten yksityisseikkain esitykseen. Pa
kallalliselta aikakaudelta puuttuvat kaikki tiedot.
Mahdollisesti on silloinen musiikin käytäntö
ollut sentapaista kuin nyk. Pohjois-Venäjällä ja
Siperiassa asuvien suomensukuisten heimojen (k*.
Luonnonkansojen musiikki). — Kris
tinuskou mukana saapui maahamme uusia
sävel-taiteellisia vaikutelmia, jotka pian herättivät
eleille omaperäistäkin tuotantoa. Paitsi
yleiskir-kollisia gregoriaanisia messusävelmiä, joiden
arvokkaasta esittämisestä huolehdittiin etenkin
Turun tuomiokirkossa, sepitettiin myös
omintakeisia, joskin tyyliltään täysin gregoriaanisia
sävelmiä omiin kansallisiin pyhimysjuhliin (esim.
Pyhän Henrikin sekvenssi „Ccetus noster lætus").
Teinilaulukokoelma „Piæ cantiones" (ks. t.)
sisältää melkoisen määrän sävelmiä, joita ei ole voitu
löytää ulkomaisista laulukokoeimista ja jotka
mahdollisesti ovat suom. sävelniekkojen tuotteita.
Kun uskonpuhdistuksen kautta kansankieli
otettiin kirkoissa käytäntöön, sovellutettiin lat.
messujen sävelmät suom. sanoihin. Niitä on
käsikirjoituksina säilynyt runsaat määrät. Paitsi
joka-pyhäisiä ,,ordinarium"-messuja 011 löydetty myös
mielenkiintoinen kokoelma suom.
„introitus"-lau-luja (v:lta 1605). Kaikista näistä messusävelmistä
voi havaita, millä huolella 011 käsitelty sanojen
lausutusta ja käännöksen vaatimia melodisia
muutoksia. Runomittaisiin virsiin lainattiin
sävelmät enimmäkseen ruots. ja saks.
koraalikokoel-mista., mutta melkoinen osa niistä oli myös
kotimaista tuotetta (ks. Koraalivirsikirja).
Kirkkomusiikin ohella virisi maallinenkin
säveltaide esiintyen samanlaisissa ilmaisumuodoissa,
joita muissa Euroopan maissa oli käytetty jonkun
verran varhaisemmalla ajalla.
Teinilaulusävel-mien joukossa on useita raikkaita keskiaikaisia
piiritanssisävelmiä. Epäilemättä myös monet nyk.
kansanlauluistamme ovat polveutuneet keskiajan
ritarilauluista. Silloisen soitinmusiikin laatua
ilmaisevat monet vanhojen kirkkojemme
kuva-maalaukset, joissa esiintyy kaikenkaltaisia
kansanomaisia soittimia: säkkipillejä, viuluja,
huiluja y. 111. Juhana herttualla mainitaan 1557
olleen Turussa 5-miehinen hoviorkesteri. Sen
olemassaolo tuli tosin yhtä lyhytaikaiseksi kuin itse
Suomen herttuakunnankin, mutta aika-ajoin
esiintyvistä tiedonannoista päättäen ei
musiikinharrastus silti hävinnyt Suomen vanhasta
pääkaupungista. 17:nnellä vuosis. oli Turussa
vakinainen kaupunginsoittajien ammattikunta, joka
soitteli sekä kirkossa että porvariston perhejuhlissa.
Yliopiston vihkiäisissä 1640 esiintyi kreivi
Pietari Brahen oma hovisoittokunta, antaen juhlalle
erityistä musikaalista loistoa. Musiikkitieteen
harrastusta todistavat eräät yliopistolliset
väitöskirjat (Munk 1673; Preutz 1703 ja 1704;
Mechelin 1763). Tuomiokirkon uruista pidettiin hyvää
huolta 17 :nnellä jo 18:nnella vuosis.
kustannuksia säästämättä. Urkujen korjaajien joukossa
mainitaan m. 111. ensimäinen suom.
urkujenrakentaja Jaakko R i n k i 1 ä i n e n. Yliopiston
ensimäinen musiikinjohtaja oli K. P. Lenning
(1741-89). Varsinaiseen taiteellisuuteen
suuntautui Turun musiikkielämä 18:nneu vuosis. lopulla
„Aurora"-seuran (ks. t.) kautta, jossa kirjallisen
toiminnan ohella harrastettiin säveltaidettakin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
