Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen säveltaide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
487
Suomen
säveltaide
489
V. 1790 seuran musikaaliset jäsenet (Tengström,
Choræus y. m.) perustivat erityisen musiikki
seuran (Åbo musikaliska sällskap), joka pani
toimeen orkesterikonsertteja sekä jonkinlaisia
musiikkikursseja (Informationsanstalt).
Soiton-johtajana toimi ruots. taiteilija Erik Ferling. joka
myös esiintyi säveltäjänä. Ohjelmistoon kuului
m. m. Grétryn. Yiotti’u, Méhul in ja Voglerin
teoksin. Soolo-osia Haydnin ,.Luomisesta" esitettiin
1804, Voglerin „Hosianna" ensi kertaa 1807.
Seuran nuottivarastoa kiitettiin Kuotsin
parhaimpien musiikkikirjastojen vertaiseksi. Säveltaiteen
tietopuolista käsittelyä edustivat vuosijuhlissa
pidetyt esitelmät musiikin esteettisestä,
siveellisestä ja terveydellisestä (!) vaikutuksesta. Seuran
toiminnan keskeytti sota 1869. Kauhan palattua
olivat Turun musiikkielämän etupäässä yliopiston
musiikinjolitajat Salgé ja Downer sekä
mieskvartetin johtaja, urkuri Nyberg. Niihin aikoihin
esiintyi ensimäinen suom. säveltäjä Crusell
iks. t.). Hän sai tosin varsinaisen toiminta-alansa
maamme rajojen ulkopuolella, mutta hänen
vaikutuksensa ulottui Suomeenkin, rohkaisten ja
vireillä pitäen kotimaista musiikkiharrastusta.
Tähän saakka Suomen musiikkielämä oli
pääasiallisesti keskittynyt Turkuun. Mutta kun
yliopisto muutettiin Helsinkiin, siirtyi
säveltaiteel-listenkin pyrkimysten painopiste maan uuteen
pääkaupunkiin. V. 1828 siellä perustetusta
kvar-tettilauluseurasta kehittyi vähitellen
„Akateemi-nen musiikkiseura", joka pani toimeen säännöllisiä
..iltamia" (soiréer). Näissä esitettiin 1833 Mozartin
ja Haydnin sinfonioja. V. 1834 tuli seuran
johtajaksi F. A. Ehrström (ks. t.), jonka
laulusävel-lykset jo sitä ennen olivat kuuluneet seuran
ohjelmistoon. Seura lakkasi toimimasta 1835, jolloin
sen sijalle astui Paciuksen perustama uusi
^Musiikkiseura". Tästä käänteestä alkaa Suomen
säveltaiteen omaperäinen kansallinen kehitys.
Kehityskulun johdossa olivat ensimmältä
saksalaissyntyiset, mutta Suomen oloihin perehtyneet
ja syvästi kiintyneet taiteilijat, Pacius ja F a
1-tin (ks. n.), jotka sen suuntasivat saks.
romanttisen ja klassillisen säveltaiteen parhaita
ihanteita kohti. Heidän omissa tuotteissaan ilmeni
tilapäisesti myös huomattavia vaikutteita suom.
kansallisista sävelaiheista. Vähitellen versoi
heiliin rinnallaan nuori suom. säveltäjäpolvi (Collan.
Schantz. Moring, Linsén, Borenius, ks. n.), jonka
merkitys pääasiallisesti kuului lyyrillisen
sooloja kuorolaulun alalle. Suom. kansansävelmien
keräys oli sillävälin päässyt vauhtiin (Reinholm,
Collan, Schantz, Carlenius, Illberg. Scharlin,
Lehrbäck), ja musiikkipiirien huomio kiintyi
enenevässä määrässä siihen, mikä näissä sävelmissä
tuntui kansalliselta ja omaperäiseltä. 1880-luvulla
kohosi suom. sävellystuotanto korkeamman
kuoroja orkesteritekniikan tasolle (Wegelius,
Kajanus) ja samalla alkoi myös tietoisesti
tyylitelty kansallinen sävellyssuunta päästä etualalle
Kalevala-aiheineen ja suom. kansanmusiikin
mukaisine rytmeineen ja sävelkulkuineen (K a j
a-n u s, ks. t.).
Niihin aikoihin syntyi useita tärkeitä
kansallisen säveltaiteen ahjoja. Suom. oopperaa oli suurin
uhrauksin yritetty ylläpitää jo 1870-luvulla
(Bergbom. Faltin, Achté.’ Basilier). V. 1882
perustettiin Filharmoninen seura (Kajanus) sekä
Helsingin musiikkiopisto (Wegelius). Lukkari-urkuri-
kouluja syntyi Turussa (Pahlman), Helsingissä
(Achté) ja Viipurissa (Sivori).
Musiikinharrastus levisi nopeasti maaseutukaupunkeihin; monin
paikoin perustettiin orkestereja ja toimeenpantiin
yleisiä laulujuhlia. 1890-luvulta alkaen on suom.
säveltaide voimakkaasti kohoutunut yleiseuroopp.
musiikkituotannon tasalle. Säveltäjien eturivissä
on Sibelius (ks. t.), jonka tuotteiden moni
puolisuus, aitokansallinen sävy, persoonallinen
sanontatapa ja teknillinen mestaruus on
hankkinut hänelle Suomea edustavan aseman ulkomaiden
musiikkimaailmassa. Toisistakin säveltäjistämme
ovat jo useat käsitelleet vaativimpia ja laajimpia
sävellysmuotoja. kuten sinfonian ja sinfonisten
runoelmain (Furuhjelm. Järnefelt. Kuula,
Madetoja, Melartin, Mielck), oopperan (Launis, Melar
tin, Merikanto, Palmgren) ja oratorin (Krohn).
Lyyrillisellä alalla ovat. sitäpaitsi mainittavat
Flodin, Genetz, P. J. Hannikainen, Klemetti,
Köthen, Kotilainen. Maasalo, Törnudd sekä nuo
rien lupaavien kykyjen joukosta Bengt Carlson.
Ilmari Hannikainen, Lauri Ikonen, Aarre Meri
kanto V". m. Sävellystyylissä on havaittavissa
kansallisen suunnan ohella ja siihen liittyen myös
vaikutuksia ulkomaiden uusimmista vastakkaisista
virtauksista. Esittävien taiteilijain joukosta käy
vaikeaksi valita vain muutamia niiniä. Kaikkein
ensi sijassa mainittakoon laulajista Aino Ackté,
Ida Ekman, Maikki Järnefelt, soittajista Ekman.
Sigrid Schneevoigt. (piano), Merikanto (urut),
Fohström, v. Zweygberg (sello) sekä orkesterin- ja
kuoronjohtajista Kajanus, Schneevoigt ja Klemetti.
Kansansävelmäin harrastus on viime
vuosikymmeninä tietoisesti suuntautunut aineksien kaikin
puoliseen tallelle ottamiseen, lajittelemiseen ja
vertailemiseen; samalla se on ulottautunut
maamme rajojen ulkopuolella asuvien
heimolais-kansojenkin sävelmien keräämiseen (Krohn, Lau
nis, Lähteenkorva, Nyberg, Sivori, Soini,
Väisänen). Musiikin tieteellisen tutkimuksen
edustajana on v:sta 1900 yliopistossa musiikin teo
rian ja historian dosentti. Tällä alalla
toimivan tutkijapiirin keskuksena on ollut Kan
sainvälisen musiikkiseuran (ks.
Internationale Musi k-G e s e 1 1 s c h a f t) Helsingin
haaraosasto 1910-14 sekä Suomen musiikkitieteet
linen seura v;sta 1916. Julkisen
musiikkiarvostelun alalla ovat itsenäisiä näkökantoja
edustaneet etenkin Flodin (Nya Pressen) ja Katila (Uusi
Suometar). Varsinaisia musiikkilehtiä on
aika-ajoin pyritty panemaan vireille sekä suomen että
ruotsin kielellä (Säveletär. Uusi Säveletär,
Euterpe, Finsk musikrevy, Tidning för musik).
Kansamme yleisen musiikillisen aistin ja
ymmärtämyksen kohottamiseksi on työskennelty
monella tavalla. Kansanomaiset musiikkikurssit,
voimakkaat uudistuspyrinnöt koulu- ja kirkko
laulun alalla (Sivori, Törnudd, Nyberg y. m.)
sekä korkeamman taiteellisuuden tavoittaminen
kuorolauluesityksissä (M. M., Y. L., Suomen
laulu, Laulumiehet y. m. m.) osoittavat näi
den pyrkimysten suuntaa. Kansan omassa kes
kuudessa ovat torvisoittokunnat laajalti
levinneet. mutta paikoittain on herännyt harrastusta
myös jousisoittimiin ja puupuhaltimiin.
Kansanomaisena soolosoittimena on valitettavasti hanuri
anastanut valta-aseman. Syrjemmälle ovat
jääneet viulu ja kantele; mutta laulujuhlien (ks. t.)
yhteydessä toimeenpantujen kilpailujen kautta on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
