Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Ilmasto - Kasvi- ja eläinmaailma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
523
Suomi (Kasvi- ja eläinmaailma)
524
4 p:nä v:ssa. Ukkospäiviä, on n. 9,
vähentyen etelästä ja idästä pohjoiseen ja länteen.
Sen ohella rannikot yleensä harvemmin saavat
ukkosta kuin sisämaa. — Revontulia näkyy
Inarissa 30 p:nä, Helsingissä ja Turussa 7 p:nä,
enimmäkseen kirkkailla säillä syksyin ja keväin,
valoisana vuodenaikana tuskin ollenkaan. —
Y ö h a 11 a t ovat yleisiä ilmiöitä, etenkin
kasvukauden alussa ja lopussa, toukok :ssa ja syysk :ssa,
varsinkin Pohjois- ja Koillis-S:ssa (ks. Halla).
S:ukin ilmastossa on havaittavissa, paitsi
pitkiä ajanjaksoja käsittäviä, n. s. geologisia
ilmasto-kausia, myöskin lyhyempiä ja verraten heikkoja
ajoittaisia vaihteluja (35 v., 11 v., 2-4 v.), jotka
kuitenkin enimmäkseen ovat verraten
epäsäännöllisiä ja satunnaisia.
Ilmatieteellisistä havainnoista S:ssa ks.
Meteorologiset asemat. Ensimäinen, ilmat,
havaintoihin perustuva, täsmällinen kuvaus suom.
paikkakunnan ilmastosta on C. F. Stiervvaldin
1755 kirjoittama selonteko Laihian pitäjän
ilmastosta Ruotsin tiedeakatemian julkaisuissa
1758. Melkoista arvokkaampi on kuitenkin J.
Lechen kirjoittama monografia Turun ilmastosta
(samoissa julkaisuissa 1762-03), joka myös on
täydellisin tähän saakka julkaistuista S:n
ilmastoa käsittelevistä paikalliskuvauksista.
Samanlaisia, vaikka vähäisempiä monografioja julkaisi
myöhemmin J. Julin Oulusta ja Grape
Enontekiöstä. Maamme ensimäisenä tieteellisenä
meteorologina ja klimatologisena tutkijana ou
pidettävä G. G. Hällströmiä (ks. t.), joka
julkaisi useita tutkimuksia yöhalloista, ilman
lämpötilasta, ilmanpaineesta ja tuulista; osaksi
niillä vielä ou suuri arvo. Arvokkaita
klimatologisia ja fenologisia yhdistelmiä laati m. m.
A. Moberg. II. Wildin, M. Rykatsevin y. m. ven.
ilmastolliset tutkimukset koskettelevat myös
S:ea. Viime vuosikymmeninä lämpösuhteita ovat
tutkineet N. K. Nordenskiöld, S. Levänen, O. V.
Johansson y. m., yöhalloja S. Lemström, Th.
IIo-m6n, A. O. Kairamo (Kihlman), R. Jurva y. m.,
tuulisuhteita O. V. Johansson ja R. Witting,
kosteutta B. Malmio, pilvisyyttä O. V. Johansson,
sadetta V. V. Korhonen, O. V. Johansson y. m.,
ukkossäitä A. F. Sundell, W. öhquist, H.
Karsten ja R. Jurva, lumi- ja jääsuhteita A. F.
Sundell, S. Levänen, A. Heinrichs, V. V. Korhonen,
R. Witting, H. Karsten, R. Hellström y. m.
[Tärkeimmät kokoelmat uudempaa ilmat,
aineistoa sisältyvät Ilmatieteellisen
keskuslaitoksen erinäisiin julkaisuihin 1881-1915, Suomen
tiedeseuran julkaisemiin „Observations
meteoro-logiques" 1873-80, ..öfversigt" ja „Bidrag"
uimisiin sarjoihin sekä Suomen maantieteellisen
seuran „Fennia"-julkaisuihin. Yleisempiä teoksia:
..Suomen kartasto 1899" kartat 5-10 a, „Suomen
kartasto 1910" kartat 15-19 teksteineen; G. G.
Hällström, „De directionibus ventorum in
Finlandia spirantium" (Tiedeseuran »Acta" I) ; A.
Heinrichs et E. Biese, ..Travaux géographique
exe-cutés en Finlaude. Météorologie et magnetisme
terrestre" (..Fennia" 13); Osc. V. Johansson:
..Nägra drag ur meteorologins historia i Finland
före 1800" (Maantieteellisen yhdistyksen
aikakauskirja 1913), „Suomen lämpösuhteet" (,,Oma
maa" III, 1908), „Temperatur- und
Nieder-schlagstafeln für 8 finnisehe Orte" (..Meteor.
Jahrbuch für Finland", 1902), ..Ilmanpaine, tuu-
let ja myrskyt" („Oma maa" IV, 1909), „Om
vindförhitllandena i Fennoskandia" (Maant. yhd.
aikakauskirja, 1914 ja 1915), „über die
anemo-metrischen VVindstärkemessungen in Finland"
(Tiedeseuran „öfversigt" 47), ..Några studier
öfver molnigheten i Nordeuropa" (..Bidrag" 72),
..Normala nederbörden och torkan 1908 i
Finland" (Maant. yhd. aikakauskirja 1909) ; V. V.
Korhonen, „Vuosien 1909-1914 sadesuhteet"
(„Kuukauskatsaus Suomen ilmanlaatuun".
1910-1915, 6 ja 7), „Die mittlere jährliche
Nieder-schlagshöhe in Finland in den Jahren 1909-1913"
(„Meteor. Jahrbuch für Finland", 1914),
„Unter-sucliungen iiber die Schnee- und Eisverhältnisse
in Finland. Die Ausdehnung und Ilöhe der
Schneedecke" (1915); B. Malmio, „über die
Feuchtigkeit der Luft in Finnland während der
Periode 1898-1907" (Ann. acad. scient. Fenn.
Ser A. T. V, N:o 7, 1914)0 O. J.
Kasvi- ja eläinmaailma.
Kasvisto ja kasvillisuus.
Seuraavassa tarkoitetaan S :11a S:n
luonnontieteellistä aluetta, johon paitsi S:ea
luetaan myös Venäjän-Karjala ja Kuollan
niemimaa, raja vedettynä tähän liittyvän kartan
mukaisesti. Näin rajoitettu, toisinaan myös
itäiseksi Fennoskandiaksi nimitetty alue, josta
enimmän poikkeava seutu, Euontekiön Lappi usein
erotetaan Ruotsin puolelle, muodostaa
geologis-maantieteellisiltä ja sen mukaisesti myös
kasvimaantieteellisiltä ominaisuuksiltaan hyvinkin
yhdenmukaisen kokonaisuuden, joka kuitenkin
sopivasti jaetaan läntiseen (valtiollinen S.) ja
itäiseen puoliskoon. Kasvillisuus ja kasvisto
eroaa melkoisesti läntisestä, skandinaavialaisesta
alueesta ja varsinkin Pohjois-Venäjästä, jonka
tasaisia, kalliottomia ja tav. järvettömiä
lakeuksia karakterisoivat suuret joet erikoisine
joki-varsiyhdyskuntineen, lettosoiden yleisyys,
kanervikkojen harvinaisuus j. n. e. Vieraan leiman
kasvistolle antavat siellä monet meille oudot,
useinkin kalkkiperäistä maata ja
mannerilmastoa rakastavat lajit, joista osa on levinnyt aivan
alueemme itärajaan asti. Näistä ou kenties
huomattavin siperialainen lehtikuusi,
joka jo itärajalla muodostaa metsiä, mutta
kasvaa meillä vain istutettuna tai kylvettynä.
Verrattain lähelle rajaa tulee myös pihta
k u u s i. Kauempana Pohjois-Venäjällä
muodostaa se m bra mäntykin kauniita metsiä.
Se kasvipeite, joka maassamme jääkauden
lopulla syntyi jääreunan alta paljastuville,
merestä kohoaville maille, oli lähinnä tundrain
kasvillisuutta muistuttava. Jäännöksiä
tästä on meillä, missä maa oli suureksi osaksi
vedenpinnan alle vajonneena, tavattu paljoa
niukemmin kuin esim. Ruotsissa. Yksi löytöpaikka
on Karjalan-kannaksella Kivennavalla, missä
suon alta on löydetty hiekkakerroksesta nykyisin
vain Lapissa ja Kuusamossa kasvavan Dryas
octopetulan ja pohjoislappalaisen, kääpiökokoisen
Salix poZoris-pajun lehtien jäännöksiä; toinen
löytö on Ivalojoelta. Ilmaston lämmetessä
seurasi tundrakautta, samalla kuin maa kohosi
vedestä, k o i v u-m äntykausi
(Skandinaa-viassa ensin koivu-, sitten mäntykausi) useine
nykyisin yleisine lajeineen, jotka vähitellen
työnsivät tundrakasviston pohjoisemmaksi. Ilmaston
tullessa edelleen lämpimämmäksi, saapui kasveja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
