Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Kasvi- ja eläinmaailma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
528 Suomi (Kasvi-
eroavat muista rikkaamman, usein
harvinaisuuksia sisältävän kasvistonsa kautta. Vesi k a
s-villisuus kehittyy reheväksi Etel!l-S:ssa
lihavilla tienoilla, pohjoisempana vain
hedelmälli-simmillä seuduilla. Pohjois-S:ssa ja varsinkin
Lapissa ovat vedet niukkakasvisia, aivan
pohjan perillä melkein kasvittomia. Varsinaisen
meri-kasvillisuuden (merilevien) rehevyys ja
lajirikkaus pienenee suolanpitoisuuden vähetessä.
P0I1-janlahdessa sen pohjoisraja on n. Merenkurkun
tienoilla. Murtovedessä on useita lajeja, joita
ei kasva makeassa vedessä. Samoin on ra
n-noilla murtoveden äärellä useita sisämaalle
outoja lajeja. Puurajan yläpuolella syntyy t u
n-turikasviyhdy S kuntia, joista osaa
oikeastaan on pidettävä aukeina varpukankaina, osaa
soina, osaa jonkinlaisina niittyinä. Vähän
merkitseviä ovat lentohietikot eräine niille
ominaisille lajeineen. Todella luonnollisia
niittyjä on vain pienillä aloilla:
merenrannoilla, tulvajokivarsien vesirajassa, kallioilla
ja tuntureilla. Luonnollisiin niittyihin voi
sitäpaitsi lukea eräät aukeat, heinäiset suot. Muut
niityt (ks. Niitty), joihin myös kaskiahot
kuuluvat, samoinkuin viljelysmaat,
puhumattakaan pihamaista, t e i s t ä j. n. e., ovat
kulttuurin synnyttämiä.
Pääosa S:ea kuuluu laajaan euraasialaiseen
havumetsävyöhykkeeseen. Vain etelässä välittyy
alueemme kapean tammivyöhykkeeu kautta
keskieurooppalaiseen tammialueeseen ja
pohjoisimmassa Lapissa ja Kuollan niemellä on vähäinen
alue subalpiinista koivuvyöhykettä ja pienet alat
metsärajan pohjois- t. yläpuolella.
Kasvillisuus-suhteet ovat pääosassa maatamme
yleispiirteissään hyvinkin samanlaiset. Mutta koska eri
yhdyskuntien määrä eri seuduilla vaihtelee ja
varsinkin koska, melkoisia kasvistollisia
eroavaisuuksia on olemassa, voidaan S.
kokonaisuudessaan jakaa kylläkin hyvin karakterisoituihin
osiin. Pääjako on N o r r 1 i n in mukaan
seuraava :
Eteläisimpänä on t a m m i v y ö h y k e, johon
kuuluu vain kapea rannikkokaistale
saaristoineen. Vyöhykkeen pohjoisrajana pidetään
tammen rajaa, joka alkaen Uudenkaupungin ja
Naantalin välillä kulkee Lohjanjärven pohjoisrannan
ohi Porvooseen, missä tammialue katkeaa,
jatkuen taas Virolahdelta Viipurinlahden
länsipuolelta rannikkoseutuja pitkin Venäjän rajaan.
Karjalan-kannaksella tammialue on levein.
Selvimmät ovat tammivyöhykkeen ominaisuudet
Ahvenanmaalla, missä kyllä on runsaasti karuja
kallioita ja havumetsiä, mutta missä lihavalla,
kalkinpitoisella maaperällä kasvaa mitä
ihanimpia lehtoja ja niissä puulajeja, jotka vaativat
leutoja talvia ja pitkää kasvukautta. Täällä tavataan
maamme kaikki jalot lehtipuut, joista saarni ja
Suomenpihlaja (Sorbus fcnnica) ovat aivan yleisiä.
Orapihlajaa, villiä omenapuuta, harvinaista
marjakuusta j. n. e. kasvaa lehtometsissä yhdessä
lukui-sain heinäin ja ruohojen kanssa, joista hyvin
monet ovat outoja muulle S:lie, mutta yhteisiä
Ruotsin Uplannin kanssa. Suuri osa lehdoista on
viljelysmaina, pääosa jälelläolevista
puistomaisina lehtoniittyinä. Kuivilla nurmilla,
kalliomäillä, rannoilla (usein rannat harmaaksi
värittävä tyrnipensas yleinen) j. n. e. kasvaa myös
useita manterellemme outoja tai harvinaisia
ja eläinmaailma) 524
kasvilajeja. Muualla tammialueella on
kasvisto köyhempi, mutta silti rikkaampi kuin
muissa vyöhykkeissä, varsinkin Lounais-S :ssa ja
muuallakin seuduilla, missä on hedelmällinen
vuoriperä. Karjalan-kannaksella kasvaa taas
useita muulle alueelle outoja lajeja ja luonto on
muutenkin melkoisesti toisenlainen.
Eteläsuomalainen lehtipuu- 1.
vaaliteravyöhyke ulottuu tammialueesta
suunnilleen
Merikarvian-Ikaalisten-Korpilahden-Rantasalmen-Soanlahden seuduille saakka.
Reheviä lehtoja on vielä suhteellisen paljo, kuitenkin
etupäässä vain Pirkkalan, Hollolan, Vuoksen.
Sortavalan ja eräissä Äänisjärven
lehtokeskuksissa tavattavia. Kasvisto on edelleen melko
rikas ja monia seuraavassa vyöhykkeessä
puuttuvia (vaahtera, saarni, pähkinäpensas, sinivuokko
j. n. e.) tai harvinaisia (valkovuokko,
mäkiter-vakko y. m.) lajeja kasvaa. Soita alkaa jo,
varsinkin paikoitellen, esiintyä runsaammin, ja esim.
vaivaiskoivua, joka edellisessä vyöhykkeessä oli
harvinainen, on jo monin paikoin. Eri osat
aluetta eroavat melkoisesti toisistaan, toisissa
kun vallitsevat savi-, toisissa moreenimaat, eräät
alueet ovat mäkisiä tai vuorisia, toiset tasaisia
ja kalliottomia. Poikkeavin on kasvisto
Karjalan-kannaksella, joka yksitoikkoisuutensa,
kallioiden puutteen y. m. puolesta muutenkin
poikkeaa muusta alueesta eniten, samoin vuorisessa
Sortavalan seudussa, missä useita harvinaisia,
varsinkin itäisiä lajeja esiintyy, m. m. komea,
runsaana kasvava ukonhattu.
Seuraavassa, lehmuksen 1. Keski-S:n
vyöhykkeessä, joka ulottuu
Kokkolan-Ii-salmen-Nurmeksen viivaan asti, saavuttaa leh-
PUIDEN JA
PENSAIDEN
POHJOIS =
RAJOJA
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
