Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Kasvi- ja eläinmaailma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
538 Suomi (Kasvi-
tpuutteellisen metsiistystilaston mukaan) 821, 610,
53S, 274 ja 195. Hylkeitä on viljalti
Merenkurkussa. Ahvenanmaan saaristossa ja
Suomenlahden itäosassa. Niiden yleisyyttä osoittaa m. m.
se, että 1913 maksettiin tapporahoja 19,808
hylkeestä. Näistä 7,271 oli harmaata ja 12,537
kiehkuraishyljettä.
Lintuja on valtiollisessa S:ssa tavattu 275
lajia, joista 200 kotiutuneita I. täällä pesiviä
paikka- ja kiertolintuja sekä kesälintuja (näihin
viimemainittuihin kuuluu suuri enemmistö) ja 75
lajia läpikulkevia matkalintuja tai satunnaisia
vieraita. Kotiutuneista linnuista ou Etelä-S:sta
Lappiin asti levinnyt hyvin iso määrä lajeja, jotka
kuitenkin, kuten kaikki linnut, oleskelu-,
ravintoja pesimispaikkojensa valinnassa ja
riippuvaisuudessaan kasvillisuudesta y. m., erikoisten
elämäntapojensa. levinneisyytensä ja runsautensa
puolesta osoittavat mitä moninaisinta
vaihtelevaisuutta. Mainittakoon vain monet tutut
vesilinnut, esim. kuikka, koskelo, telkkä, haapana,
jouhisorsa, tavi ja heinäsorsa, soilla ja vesien
rannoilla elävät kahlaajat y. in., kuten kurki,
rantasipi ja kaislakerttu, monet havu-, lehti- tai
sekametsien asujamet, esim. metsäkana, pyy,
teiri, metso, närhi, palokärki ja eräät muut
tikat sekä useat pienemmät metsälinnut, kuten
hömötiainen, harmaa paarmalintu, käpylintu,
punatulkku, räkättirastas, rosorastas ja
laululintuina huomattavat laulurastas, punasiipirastas,
punarintasatakieli, mustankirjava paarmalintu,
pensastasku, uunilintu ja peipponen, ihmisen
seuraan liittyvät pääskyset ja kotivarpunen,
petolinnuista hiirihaukka, mehiläishaukka,
kalasääski, maakotka, kana- ja varpushaukka,
hii-riäispöllö, huuhkain y. m. Samaan laajimmalle
levinneeseen ryhmään kuuluvat myös erinäiset
ubikvitääriset ja monet vain erikoisilla
oleskelupaikoilla tavattavat lajit, kuten varis, korppi,
harakka, leppälintu, keltasirkku, kivitasku,
valkea ja keltainen västäräkki, peltoleivonen, käki,
niittykirvinen, koskikara ja törmäpääskynen.
Useat linnut ovat kotiutuneina yksinomaan maan
pohjoisimmissa osissa (arktisia, subarktisia ja
boreaalisia lajeja). Niinpä puuttomille
tuntureille ovat luonteenomaisia pulmunen,
tunturi-leivonen, kiiruna, käräjäkurmitsa, tunturipöllö,
tunturihaukka, vesilinnuista pieni kiljuhanhi,
tunturisotka ja tunturiräiskä; koivualueella
lisäksi lapinsirkku, sinirintasatakieli,
kaitanokka-vesipääskynen, alli y. m.; pohjoisella
havupuu-alueella lapintiainen, härkäpeipponen,
taviokuurna, tilhi, isompi lepinkäinen, kuusanka,
lapinpöllö, piekanahaukka, soistuneilla paikoilla
punakuovi, pienikuovi, tunturikurmitsa, valkea
vikla, suokuiainen, pienempi taivaanvuohi,
sisävesissä herna, joutsen ja isohanhi y. m. Monet
havupuualueen pohjoisista lajeista tunkeutuvat
alueen itäosassa etelään aina 65-63° :een saakka.
— Etelä- ja Keski-S:ssa yleisistä linnuista
löytävät vielä Oulun leveysasteelle (65°) saakka
ravinto- ja pesimismahdollisuuksia m. m.
lehtokurppa, iso kuovi, ruisrääkkä, peltopyy, sepel
kyyhkynen, laululinnuista harmaa-, lehto- ja
hernekerttu, tynnyrilintu, vihreävarpunen ja
useat muut pikkulinnut, kuten hippiäinen,
töyhtöjä pyrstötiainen ja käenpiika, petolinnuista
nuoli-ja tornihaukka.
Moninaisimmaksi lajirikkautensa puolesta muo-
ja eläinmaailma) 524
dostuu, kuten odottaa sopii, lintumaailmamme
eteläisen ja keskisen S:n vaihtelevimmissa
luon-nonsuhteissa etenkin sen lehtipuualueelila, 60-62° :n
välillä. Lukuisilla keskieurooppalaisilla lajeilla
on täällä pohjoisin pesimisalueensa. Noin Vaasan
ja Kuopion seuduille saakka (63°) pohjoiseen
pesivät m. m. silkkikuikka, heinätavi,
harmaa-jalkavikla, kaislarääkkä, kottarainen,
peukaloinen, mustatiainen, puunkiipijä, pienempi
lepinkäinen, yökehriiäjä, valkoselkätikka ja useat
hyvät laululinnut: mustapääkerttu, vihreäkerttu,
kultarinta, vihreäpeipponen ja hempponen.
Eteläisimmissä seuduissa pesivät harvinaisina
nokikana, töyhtöhyyppä ja tikli. Levenemiseltään
itäisiä ovat Etelä- ja Keski-S:n linnustossa
heinäkurppa, harmaapäätikka, satakieli,
kuhankeit-täjä ja punavarpunen, läntisiä taas esim.
metsäkyyhkynen, joka S:ssa harvoin pesii muualla
kuin maan lounaisessa osassa.
Vlläolevassa katsauksessa on pidetty silmällä
sisämaan oloja. Useat siinä mainitut maa- ja
vesilinnut ovat levinneet myös
merenrannikoillemme ja niiden saaristoihin. Varsinaisista
merilinnuista, jotka ovat luonteenomaisia etenkin
ulkosaaristoille, ovat huomattavia haahka-,
merilokki ja harmaa lokki, ruokki, riskilä,
ranta-harakka ja luotolainen. Lintujen vuosittaisista
muutoista ks. Muuttolinnut. Seuraava
yhdistelmä osoittaa 18 lintulajin
normaalisen saapumisajan keväällä Helsingin seudulle
(60°10’-21’) ja Saarijärvelle (62°42’) :
Helsinki Saarijärvi
pulmunen 10 III-20 III 24.111-18 IV
peltoleivonen 15 III-4 IV 31.111-25 IV
kottarainen 20 I11-6. IV 29 111-15. IV
peipponen (koiras) 22 111-11. IV 30 111-18 IV
joutsen 3. IV-12 IV 12 IV-25. IV
räkättirastas 4.1V-19 IV 21. IV 26 IV
kurki 5 1V-3. V 15 IV 4 V
laulurastas 10 IV-25. IV 20 IV-28. IV
vastil räkki 12 IV-24. IV 20 IV-28 IV
heinäsorsa 14 IV-26 IV 17 IV-2. V
kivitasku 24. IV-1 V 25 IV-3. V
leppälintu 28. IV-10 V 6. V-16 V
käki 4 V-12 V 10 V-20 V
räystäspääskynen 5 V 14 V 10 Y-28 V
ha,i ra pääskynen 6 V-18 V 13. V-29 V
uunilintu 7 V-18 V 10. V 28 V
ruisrääkkä 12. V-16. VI 6 VI-20. VI
tervapääskynen 20 VI VI 31 V
Metsästyksen esineinä ovat S :ssa linnuista
pääasiallisesti metsäkanan heimon lajit, niin.
metsäkana, pyy, teiri ja metso sekä peltopyy, ja
sorsat. Kaiken vuotta rauhoitetut ovat
metsästysasetuksen mukaan (v:lta 1898) pikkulinnut
(harvoja poikkeuksia).
Matelijoita ja sammakkoeläimiä
on S:ssa 10 lajia. Yleisimmät ja kauimmaksi
pohjoiseen levinneet ovat tavallinen sammakko,
heinä-sisilisko ja kyykäärme 1. samat lajit, jotka
Keski-Euroopan alpeillakin nousevat korkeimmalle.
Kaksi ensinmainittua lajia tavataan Etelä-S:sta
Lapin perille asti (70°) ja kyykäärme lähes yhtä
pohjoiseen (67°40’). Tämä S:n ainoa
myrkyllinen laji esiintyy paikoitellen, esim. Uudenmaan
saaristossa, huomattavan runsaslukuisena.
Etelä-ja Keski-S :ssa ovat tavallisia myös korpi- 1.
rupisammakko, pieni vesilisko ja tarhakäärme,
joiden levenemisalue ulottuu n. Oulun
leveysasteelle (65°), sekä vaskikäärme. Yksinomaan
maamme eteläisissä osissa esiintyy
peltosam-makko. Jäännöksiksi tammikauden eläimistöstä
ovat ehkä katsottavat harvinainen kanerva-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
