Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Väestö ja asutus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
515
Suomi (Väestö ja asutus)
546
Viimemainitussa ryhmässä oli lappalaisia
1880 961 ja 1910* 1,659 henkeä. V. 1910 ei
194,000 henkilön äidinkieltä tunneta. — Ruots.
väestön varsinaisia asuma-alueita ovat
Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan rannikot sekä Turun
ja Ahvenanmaan saaristot. Kaupuukiväestöstä
ovat ruotsinkieliset suhteellisesti suurempana
osana kuin maalaisväestössä
(kaupuukiväestöstä 1910 oli 25,j % ruotsinkielisiä). Venäläinen
ja saksalainen väestö asuu etupäässä kaupungeissa.
Venäläisten todellinen luku on suurempi kuin
maamme tilasto osoittaa, sillä siihen ei sisälly
sotaväki eikä Pietarin huvilayhdyskuntien väestö
Karjalan kannaksella. — Uskontoon nähden
on S n väestö varsin yhdenmukaista.
Luterilaiset muodostavat (1910) 98,2 % koko väestöstä,
kreikkalaiskatoliset (etupäässä Viipurin ja
Kuopion lääneissä) vain 1,7%, muut uskonnot ja
lahkot yhteensä vain 0,i c/c. Jos väestön
kokoonpanossa uskontoseikkain mukaan ei olekkaan
viimeisen parin vuosisadan aikana olennaisia
muutoksia tapahtunut, on sen sijaan väestön a mm
a-tillinen ja yhteiskuntaluokkain
mukainen kokoonpano tuntuvasti muuttunut.
Maatalous ja sen sivutoimet ovat jo vuosisatoja
olleet S:n kansan pääelinkeinona. V. 1749
voidaan silloisen tilaston nojalla laskea 79,2 %
koko Ruotsin S:n väestöstä kuuluneen tämän
elinkeinohaaran piiriin. Vielä 1865 tilasto
ilmoittaa maanviljelysväestöä olleen jotenkin saman
määrän, 79,t % koko väestöstä. Senjälkeen on
kuitenkin teollisuuden ja liikenteen alalla
toimiva väestö nopeasti lisääntynyt ja
maanvilje-lysväestön suhteellinen osuus koko väestöstä
alentunut, joskin tämän väestön kokonaismäärä on
edelleen noussut. Tämä uudempi väestön kehitys
on S:ssa, mikä jo kävi esille kaupunkiväestön
suhteellisen vähäisestä lukumäärästäkin, vielä
jotenkin heikkoa, joten maanviljelys
sivuelinkei-uoineen yhäkin tarjoaa S:n väestön suurelle
enemmistölle toimeentulon. Väestön
ammatti-ryhmityksestä 1910 tarjoaa seur. taulukko tietoa
(ammattiryhmityksestä vv. 1865, 1880, 1890 ja
1900, ks. Ammattitilasto, taulukko II,
palstat 341-342).
II
Elinkeino tai ammatti Henkeä %
Maanviljelys sivuelinkeinoineen 1,937.198 66.8
Teollisuus 357,220 12,»
Kulkulaitokset 84,351 2.9
Kauppa 64.589 2.!
Julkinen toimi ja vapaat ammatit, 74.751 2.6
Muut ammatit 50,562 1.7
Päivätyö äiset sekatüissä 176.40! 6,0
Eläkkeestä ja pääomasta elävät 69.371 2.4
Ilman ammattia ja tuntematon ammatti 106,754 3,7
2,921,197 lOO.o
194.000 kirkonkirjoituspitäjästään v. 1910
poissa-olleen henkilön ammateista ei väestötilasto anna
mitään tietoa. Teollisuusväestön luku v:n 1910
tilaston mukaan esiintynee myös todellista
jonkun verran pienempänä. — Väestön
yhteiskunnallisessa ryhmityksessä on kuitenkin, varsinkin
maanviljelysväestön keskuudessa, tapahtunut
suuria muutoksia, jotka elinkeinotilaston
päänume-roista eivät ilmene. 1700-luvulla olivat S:n
maanviljelysväestön pääasiallisimpana aineksena
talol-18. IX. Painettu 15/, 17.
liset, torpparit ja mäkitupalaiset vain pienenä
osana. Aina 1800-luvun toiselle kolmannekselle
lisääntyivät kuitenkin maanviljelysväestön
epäitsenäiset osat hyvin nopeasti, talollisväestö
paljoa hitaammin. V. 1749 oli Ruotsin S:ssa ollut n.
31,000 talollista, 3,000 torpparia ja muutama
tuhat mäkitupalaista. V. 1805 oli torpparien
luku jo n. 25,000. Maaseutuväestön kolmen
suuren ryhmän kehitystä 1800-luvulla kuvastavat
seur. luvut (III taulukko).
III
Talollisia Maatorppareita Mäkitupalaisia, loisia ja
muona-torppa reita
1815 77.362 31,001 19.472
1840 83,847 45,195 38.423
| 1865 87,385 63,002 52,383
Viimemainitun v:n jälkeen ei torpparien luku
sanottavasti enää kasva, mutta sensijaan alkaa
mäkitupalaisväestön ja aivan tilattoman väestön
luku suuresti lisääntyä. Täten on S:ssa maan
juuri astuessa kapitalistisen talouselämän
asteelle kasvanut laaja epäitsenäinen väestön aines,
jolle varsinainen maatalous ei enää ole kyennyt
toimeentuloa antamaan, vaikkakin se vielä on
lukeutunut maanviljelysväestöön (vrt. Tilaton
väestö). Tämä suuripiirteinen kehitys
maalais-väestön yhteiskunnallisessa luokituksessa ei ole
ainoastaan nykyajan yhteiskunnallisten
kysymysten, vaan myöskin monen nykyajan
väestön-ilmiön (siirtolaisuus, sisäinen muuttoliike)
selvittelemisen lähtökohtana.
Yhtä tärkeät kuin edellä kosketellut n. s.
ulkonaiset seikat, ovat kansamme tuntemiselle sen
sisäisen rakenteen, ikäryhmityksen,
avioliittoi-suuden y. m. sekä näissä vuosittain syntymisten,
kuolintapausten y. m. aiheuttamani muutosten
tarkastelu. Tällöinkin näkyy, että kansamme sen
puolentoista vuosisadan aikana, jonka kuluessa
sen väestötilastollista rakennetta voidaan seurata,
on ollut suurten muutosten alaisena. — I k ä r y
h-mityksessä esiintyy huomattavana piirteenä
työkykyisten keski-ikäluokkien suhteellisen
osuuden kasvaminen. Päinvastoin taas on viiteen
nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvien suhteellinen
osuus koko väestöstä alentunut. 1,000:sta
hengestä oli nim. keskimäärin (IV taulukko)
IV
alle 5 v. 15-60 v.
1751 163 537
isoo 153 575
1850 140 584
1900 130 573
19.0 128 570
Viimeaikoina esiintynyt 15-60-vuotiaiden
suhteellisen osuuden aleneminen on nähtävästi osaksi
johtunut vanhusten luvun kasvamisesta. l,000:sta
henkilöstä oli näet yli 60-vuotisia 1870
keskimäärin 64, mutta 1900* 82 ja 1910 jo 88. S:n
kansan keski-iän kasvaminen esiintyy jo näistä
luvuista. Ja niinpä oli keskimääräinen elinaika
vastasyntyneelle poikalapselle, joka 1860-luvulla
oli 36 v., 1890-luvulla 43 ja tämän vuosisadan
ensi vuosikymmenellä 45 v. — Molempien
sukupuolten välisessä lukumäärässä esiin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
