Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Elinkeinot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5(59
Suomi (Elinkeinot) 1
Rehurikkain on Vaasan liiiini, josta vuosittain
viedään suuria heinäinääriä maan etelä- ja itä
osiin.
Nautakarjanlioidon ja hevoslioidon rinnalla
muilla karjatalouden haaroilla on toistaiseksi
vielä verraten vähäinen merkitys. Lampaanhoito
on kokonaisuudessaan taantumassa, jotavastoin
sianhoito ja siipikarjanhoito kylläkin osoittavat
huomattavaa kehitystä; ks. Lammas, Sika,
Siipikarjanhoito.
Maatalouden sivuelinkeinoista tärkein on
kalastus, jotavastoin metsästyksellä enää on vain
paikallinen merkitys muutamissa osissa Itä- ja
Pohjois-S:ea, puutarhanhoito rajoittuu
ilmastollisista syistä paraasta päästä Etelä-S:een ja
mehiläishoitoa vasta aletaan harrastaa monella
seudulla; ks. Kalastus, Metsästys,
Puutarhanhoito, Mehiläishoito.
Metsätalous kuuluu
maatalouselinkeinoihin, eroten muista kuitenkin monessa suhteessa.
Sen merkitys maamme talouselämän
uudistumiselle on arvaamattoman suuri. Suurin osa niistä
pääomista, joiden avulla maatalous, teollisuus,
liikenne ja koko sivistyselämämme taloudellinen
perusta on uudestaan luotu, on metsätalouden
tuotteista ulkomailta saatu ja yhä saadaan. Paitsi
ulkomaankauppaani rne perustuu melkein
kokonaan meidän teollisuutemmekin metsätalouteen.
Metsätaloudesta on yksityiskohtaisesti tehty
selkoa kirjoituksissa Metsätalous,
Metsävarat ja Kruununmetsät (ks. n.).
V u o r i t y ö. Kuten alussa jo huomautettiin,
puuttuu S:lta ainakin mikäli toistaiseksi
tunnetaan, suurempia louhimisenarvoisia
mineraalirik-kauksia. Geologisessa yleiskatsauksessa on tehty
selkoa S:n tärkeimmistä mineraalilöydöistä. V.
1913 työskenneltiin vain Lapin
kullanhuuhto-nioissa (tuotantoarvo 4,700 mk.), Outokummun
vaskikaivoksessa (41,000 mk.) sekä kahdella
järvimalminnostopaikalla (Uudellamaalla ja
Itä-Karjalassa tuotanto edellisellä vain 600 mk:n
jälkimäisellä 105,600 mk: n arvoinen), joiden
kaikkien tuotantoarvo oli yhteensä 151.900 mk.
ja työväestö 208 henkeä. Paljoa paremmat, vaikka
vielä vain vähässä määrässä käytetyt
edellytyk-se tarjoo vuoriperän kivilajien, etupäässä
graniitin käyttö. Kivilouhimoita sekä kivenhakkuu- ja
hiomalaitoksia 1913 oli 36, niissä työskenteli
1.788 henkeä ja niiden tuotannon bruttoarvo oli
4,085.500 mk. (tuskin ’/s Ruotsin kivenviennistä).
Teollisuuden edellytykset ovat
huomattavasti huonommat kuin läntisissä
naapurimaissamme. Siihen vaikuttavat metallien puutteen
lisäksi myös monet muutkin seikat. Kivihiilen
puuttuessa Fennoskandiassa täytyy varsinaisen
suurteollisuuden turvautua toisenlaisiin
voimanlähteisiin, s. o. koskiin. S :n joissa ja vesistöissä on
koskia varsin runsaasti, mutta Ruotsin ja Norjan
koskiin verrattuina niiden käyttäminen
teollisuuden hyväksi on useinkin sangen vaikea.
Nimellisesti S:n koskissa on n. 3 milj. hevosv.
keski-veden (1,8 milj. matalanveden ja 11 milj.
kor-keanveden) aikana, mutta siitä on kuitenkin
todellisuudessa käytettävissä vain verraten pieni
osa. esim. Imatrasta lasketaan saatavan 80,000
hevosv., Pyhäkoskesta 44,000 hevosv.,
Ilarjaval-lankoskesta 8,000 hevosv. j. n. e., ja nekin usein
vasta kalliiden pato- ja kanavarakennusten
avulla. Suurimpia syitä tähän ovat koskiemme
pituus ja Ioivuus, rantojen mataluus (suurien
patojen rakentaminen usein mahdoton),
vesimäärän vaihtelut, pohjoisten jokien jäät y. m.
Unohtaa ei liioin saa niitä suuria vaikeuksia, jotka
johtuvat monimutkaisista vesioikeusoloistamme.
Kaikista näistä seikoista johtuu, että koko
teollisuuden 1913 käyttämästä 310,342 hevosv.sta ei
puoltakaan, eli 143,657 hevosv., ollut vesivoimasta
otettua. Siitä paperi- y. m. s. tehtaat käyttivät
89.747 hevosv.. veromyllvt 26,164 hevosv.,
sähkö-valaistus- ja voimansiirtolaitokset 8,391 hevosv.,
sahat 5,844 hevosv. sekä kehruu- ja
kutomoteli-taat 5.807 hevosv. Vertailun vuoksi mainittakoon,
että Ruotsissa lasketaan koskissa käytettävissä
olevan 3,s milj. hevosv., joista 1910 700,000
hevosv. käytännössä. -— Teollisuuden kehityksen
esteitä ovat myöskin maamme etäisyys maailman
pääliikenneteistä ja merien talvinen jäätyminen,
jotka vaikeuttavat raaka-aineiden hankintaa ja
tuotteiden myöntiä. Pääomia on myöskin
vähemmän kuin läntisissä naapurimaissamme, samoin
epäilemättä myöskin järjestämiskykyä ja
teknillistä kyvykkäisyyttä. Nämä kaikki seikat yhdessä
vaikuttavat sen, että S. vain parilla teollisuuden
tuotteella huomattavammassa määrässä voi
esiintyä maailmanmarkkinoilla. Ne ovat ainoaan
tärkeämpään kotimaiseen raaka-aineeseemme
perustu vain puutavara- ja paperiteollisuuden tuotteet.
Muut teollisuudenhaarat saavat, vähäisiä
poikkeuksia lukuunottamatta, tyytyä kotimaisiin
markkinoihin sekä enemmän tai vähemmän
epävarmoihin menekkimahdollisuuksiin Venäjällä.
Huomattavaa on, että kotimaiset markkinat
Ruotsiin ja Norjaankin verrattuina ovat paljoa
huonommat, koska maamme väestön kulutuskyky ja
-halu on tuntuvasti pienempi. — Täten on
selitettävissä se, että samalla kuin Ruotsin
teollisuuden vuotuinen valmistusarvo 1 as. kohden 1911
oli 500 mk. oli S:n teollisuuden valmistusarvo
vain 172 mk. as. kohden, 1. melkein kolme
kertaa pienempi. — Seuraavassa tarkastetaan
teollisuuttamme teollisuustilaston valossa.
V. 1913 S:ssa oli kaikkiaan 4.346
teollisuuslaitosta, joissa työskenteli 115,795 henkeä (näistä
109,238 varsinaisia työntekijöitä). Tuotannon
bruttoarvo oli 682,926,100 mk., työntekijäin
palkkaus 107,774,800 mk., raaka-aineiden arvo
395,578,300 mk., josta 171,796,600 mk. tuli
ulkomaisten raaka-aineiden ja puolivalmisteiden,
223,781,700 mk. kotimaisten raaka-aineiden ja
puolivalmisteiden osalle. Vastaavat luvut 1909
(aikaisempi tilasto ei ole verrannollinen) olivat:
4,038 työpaikkaa, 88,704 työntekijää, 465,259,000
mk. tuotannon bruttoarvo, 78,844,900 mk.
työntekijäin palkkaus, 169,743.600 mk.
raaka-aineiden arvo (kotimaiset ja ulkomaiset eivät ole
erotetut). V. 1913 kaupunkien osalle tuli 1,057
työpaikkaa (22,4%), 51,518 työntekijää (47,2%) sekä
380,390,700 mk. tuotannon bruttoarvosta (55,7%),
maaseudun osalle 3,652 työpaikkaa (77,«%), 57.720
työntekijää, 302,535,400 mk. tuotannon
bruttoarvosta. Eri läänien osalle jakautui tuotannon
bruttoarvo seuraavasti:
Uudenmaan läänin 160.ft35.50f) mk. 1. 23,4% koko arv.
Viipurin „ 144.913,600 „ 21 j „ „
Hameen „ 123.314.100 „ 18,i
Turun ja Porin „ 101.7S5.600 „ 14.9 „
Vaasan ., 70.831 000 „ 10,i .,
Oulun „ 41.776,700 ., 6.1 .,
Kuopion „ 29.857.800 „ 4.4 ,.
Mikkelin „ 10,441,800 „ l.s ..
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
