Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Sotalaitos, ks. Suomen sotaväki - Vaakuna ja kansallisvärit, ks. Suomen vaakuna - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Suomi (Sotalaitos—Historia)
578
KIVI-JA
PRONSSIKAUDEN
LÖrrÖJEM
LEVENEMINEN
Kivikautisien
10y-’ tojen leveneminen on
merkitty
viivoituksella mi
löytörik-kaimmat seudut
ristiviivoitla älffi
ja täysin mustalla.
Veneenmuotoisten
vasarakirveiden
varsinaisen
löytöalueen itäraja on
merkitty viivat "
Skandinaavisten
pronssikauden
esineiden löytökeskus
on merkitty"^
itävenäläisen ~
pronssikauden
esineen löytöpaikka
on merkitty e
577
Sotalaitos ks. Suomen
sotaväki.
Vaakuna ja kansallisvärit ks.
Suomen vaakuna.
[Ensimiiisen käyttökelpoisen S:u
maantieteen julkaisi II. 6. Porthan
Erie Tuneldin „Geographie öfver
konungariket Sverige" nimisen
maantieteen kolmannessa osassa
(1794). Myöhemmistä maantieteistä
mainittakoon K. E. F. Ignatius,
..Suomen maantiede kansalaisille.
I" (1880-90) ; J. E. Rosberg,
»Suomen maantiede
maakuntakuvauksit-tain" (1911); Väinö Voionmaa.
»Suomen talousmaantieto" (2:nen
pai-1912); maant. kokoelmateos on
..Suomen kartasto 1899" ja ,,1910"
(teksti) ; vrt. lisäksi
»Tietosanakirjan" ja „Oman maan" maant.
kirjoituksia ja useiden tieteellisten
seurain, kuten »Suomen
maantieteellisen seuran", »Suomen
maantieteellisen yhdistyksen", »Suomen
tiedeseuran" julkaisuja y. m. — S:n
taloudellisen elämän eri puolia
valaisevaa kirjallisuutta luetellaan
Tietosanakirjan erikoisartikkeleissa,
-—■ Tilastoa käsittelee vuosittain
ilmestyvä S:n virallinen tilasto,
»Tilastollinen vuosikirja" (yhteenveto)
y. m. — Kartoista ks. Suomen
kartta.] E. E. K.
Historia.
Esihistoria. Ihminen on
saattanut saapua Suomeen vasta
melkoisen ajan kuluttua jääkauden
jälkeen, sittenkuin maa oli jossain
määrin kohonnut merestä ja sekä
kasvillisuus että eläimistö ehtineet
täällä siinä määrin varttua, että ne
tarjosivat hänelle ainakin
välttämättömimmät elinehdot.
Muinaistie-teen mukaan ovat varhaisimmat
merkit asutuksesta maassamme (s. o. vanhimmat
iältään tunnetut kivikauden löydöt, n. 10 n. s.
pyörökirvestä, liitekuva 1:1) verraten
myöhäiseltä geologiselta kaudelta, nim. litorina-aikuista
maanvajoamista lähinnä seuranneelta ajalta.
Kasvipaleontologian nojalla on kuitenkin eräitä
kivikautisia löytöjämme väitetty jo Aneylus-ajan
alkupuoliskolta johtuviksi (Harald Lindberg).
Kivikausi. Tänne saavuttuaan pysyivät
Suomen asukkaat vielä pitkät ajat kivikauden
asteella, kuten jo kivikautisten löytöjemme
lukuisuus (n. 20,000 kiviesinettä, tavaton määrä
savi-astianpaloja ja kiviliuskoja, joitakin luu- ja
puuesineitä y. m.) edellyttää. Löydöt seuraavat
vesistöjä ja silloista rannikkoa (ks. karttaa), joka
Pohjanlahden rannalla oli nykyistään melkoista
idempänä. Niiden levenemisestä selviää, että
asuttu alue oli paljoa laajempi kuin
myöhemmin esihistoriallisella ajalla; ilmiö johtuu siitä,
että metsästyksestä ja kalastuksesta elävä väestö
tarvitsi laajaa liikunta-alaa ja viihtyi myös
hedelmättömillä järviseuduilla. — Ilmanala oli
kivikaudella lämpimämpi kuin nyt.
Kaikki kivikautiset löytömme ovat neoliittiselta
ajalta, vanhimmat esinemuotomme (kuvat I: 1, 2
19. IX. Painettu «/, 17.
(S. H.)
y. m.) pohjoismaisen nuoremman kivikauden
alulta (n. 4000-3000 e. Kr.); viimemainittuja on
tavattu vain verraten eteläisiltä alueilta sekä
Karjalasta että Länsi-Suomesta mutta ei juuri
välimailta, jonka vuoksi on oletettu ihmisen
tulleen maahamme kahdelta taholta (Venäjältä ja
Skandinaaviasta). — Löytöjemme pääosa on vasta
kivikauden viimeisiltä jaksoilta (n. 2500-1600
e. Kr.). Karjalassa kukoisti silloin kulttuuri,
jonka tunnuksia ovat kampa- ja
kuoppakoristei-set saviastiat 1. n. s. kanipakeramiikka. jotkut
kirveet ja monet talttamuodot (kuvat 1: 22, 3,
5, 15). Vuoksi oli parhaallaan, Laatokan
kivikautisen tulvan aikana (vrt. Laatokan
kanavain kivikautiset löydöt),
Laatokan lahtena, jonka lukuisat vuonot ja salmet
olivat alkeelliseen kalastukseen erittäin
soveltuvia. Sen laakso ja siitä Viipurinlahteen johtavan
muinaisen vesiväylän rannat olivatkin silloin
tiheään asuttuja, kuten runsaat m. m.
asuin-paikkalövdöt (Kaukola, Räisälä, Viipurin pitäjä)
osoittavat. -— Laatokan seuduilta ja Aunuksesta
on karjalaisperäinen kivikauden viljelys
vähitellen asutuksen mukana levinnyt Uudellemaalle,
Keski-Suomeeu, Pohjanmaalle, Lappiin ja vähin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
