Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
580
Suomi (Historia)
’ (»4
(S.H.) Esillekaivettuja kivikautisia tulisijoja (Kaukola).
Pohjois-Skandinaaviaan saakka, paikallistuen eri
tahoilla (mainittavin paikallisryhmä on
Perä-pohjan tuura-kulttuuri, jonka tunnusmuoto 011
iso suippoteräinen kirves, n. s. tuura, kuva 1:4).
Useilta asuinpaikoilta (Miehikkälä, Pyhtää, Hau
kasalmi, Kiuruvesi, Pihtipudas, Ilmajoki, Vihanti,
Säräisniemi, Muhos, Inari y. m.) löydetyt
saviastiat kuuluvat kampakeramiikkaan (kuva 1:21).
Sille läheistä sukua ovat myös eräiden
länsisuomalaisten asuinpaikkalöytöjen (Urjala, Uskela,
Maaria, Hinnerjoki, Teuva y. m.) saviastiat.
Esineistä ovat erilaiset taltat enemmistönä; hyvin
yleisiä ovat sädekiviliuskeiset, niukasti hiotut
n. s. pohjalaistyyppiset teräaseet (kuva I: 141,
joihin yllämainittu tuura myös kuuluu, samoin
(etenkin Etelä-Pohjanmaalla) monenlaiset reikä
nuijat (kuvat I: 16, 17). —- Tähän asti mainitut
kivikauden ilmiöt, nimenomaan karjalainen
kulttuuri ja sen muunnosmuodot, ovat
kuuluneet asuinpaikkaa usein vaihtavalle
metsästäjä-ja kalastajaväestölle. joka asui pienissä ryhmissä
mieluimmin vähäisten vesien rannoilla. Asuntona
oli kota, jossa oli avoin kivillä laskettu tulisija.
Koti läiminä olivat koira ja kenties poro.
Kiviesineet tehtiin kernaimmin liuskeisista
vuori-lajeista. Naapurimaiden kanssa oli
vuorovaikutusta. kuten jotkut Itä-Preussista tänne
kulkeutuneet meripihkakoristeet, Venäjältä tuotu
pii-kivi (ks. Pii aseet), Aunuksesta levinneet
vilieriäliuskeaseet, Pohjois-Ruotsista saatu
punainen liuske y. m. todistavat. Hautoja ei tunneta,
luultavasti ei vainajia haudattu. Uhri-esineiksi
on arveltu taiteellisesti muovailtuja
eläinpää-kuvauksia (kuvat 1:11, 12), joita on 7
kappaletta ja jotka lienevät Aunuksessa tehtyjä.
Useimmat esittävät hirveä tahi karhua, joita eläimiä
on kenties pidetty erikoisessa arvossa.
Länsi-Suomeen ilmestyy jokseenkin laajalle
alueelle siellä ennestään olevan kulttuurin
keskuuteen n. 2500-2100 e. Kr. uusi, verraten
kehittynyt kivikautinen viljelys, n. s. v a s a r a k i
r-v es kulttuuri (ks. karttaa), joka on
kotoisin Keski-Euroopasta ja joka samoihin aikoihin
leviää myös Skandinaavian maihin,
Itämeren-maakuntiin ja Sisä-Venäjälle. Sen tunnuksia
meillä ovat kauniit veneenmuotoiset reiälliset
sotakirveet (niitä on n. 500, johon lisäksi tulee
n. 300 muunlaista reikäkirvestä, esim. kuva I: 20),
poikkileikkaukseltaan suorakaiteiset oikokirveet
ja hieno, piirroilla ja nuorapainanteilla koristettu
I keramiikka (kuvat 1:18, 19, 23). Esineet
valmistettiin eruptiivivuorilajeista (diabaaseista
| y. m.). Ruumiit haudattiin (polttamatta)
maahan, jonne vainajaa seurasi sotakirves y. m.
Tärkein löytöpaikka on Espoon-Kirkkonummen
laaja asuinpaikka (Loojärven ympäristö). Tämän
kulttuurin jatkoa edustavat kivikauden lopulle
(n. 2100-1600 e. Kr.) luettavat n. s. Kiukaisten
ryhmän asuinpaikat Etelä-Satakunnassa
(Uoti-mäki y. m.), joiden asujat jauhinkivilöydöistä
päättäen harjoittivat maanviljelystä ja olivat
suhteissa Skandinaavian kanssa, mistä m. m. pii
aseita on vähin tänne kuljetettu. —
Ahvenanmaa’ oli kivikaudella ruots. n. s.
asuinpaikka-kulttuurin aluetta. Samantapaisia savi-idoleja
(kuva I: 13) kuin sikäläisiltä asuinpaikoilta on
löydetty myös Karjalasta ja Keski-Suomesta.
Vasarakirveskulttuuria on pidettävä Suomen
esihistoriallisen germaanilaisen asutuksen alkuna.
Karjalaisperäinen kivikautemme taas on haaraus
Venäjällä laajalti levinneestä kampakeramisesta
kulttuurista, jota on arveltu
suomalais-ugrilai-seksi alkukulttuuriksi (J. Ailio). — Kivikausi
päättyi ainakin Lounais-Suomrssa viimeistään
16:nnella vuosis. e. Kr.; Itä- ja Pohjois-Suomessa
se mahdollisesti kesti joitakin vuosisatoja
kauemmin.
Pronssikausi. Harvalukuiset
pronssikautiset löytömme (paitsi saviastiain paloja 65
esinettä 56:sta eri löytöpaikasta) kuuluvat kahteen
eri kulttuuripiiriin, skandinaavilaiseen
jaitävenä-läiseen. — Skandinaavilaisen
pronssikautemme (n. 1600-600 e. Kr.. 51 esinettä)
asutuskeskukset ovat Länsi-Suomessa (ks. karttaa),
minne pronssin käyttö levisi Ruotsista,
nykyisten löytöjen mukaan n. vuosisataa myöhemmin,
kuin pronssikausi Skandinaaviassa oli päässyt
valtaan. Esineet ovat läntisiä, enimmäkseen
täysin skandinaavilaisia muotoja; kulttuurikanta
lienee myös ollut pääpiirteissään sama kuin
läntisissä naapurimaissa, pääelinkeinoina
maanviljelys ja karjanhoito (vrt. Esihistorialliset
ajanjaksot palstat 816-17 ja liitekuva TIT:
8, 14. 16). Paitsi pronssia, jota tuotiin tänne
Skandinaavian kautta, oli kulta tunnettu.
Hautalöytöjä on 14: hautaustapa oli läntinen,
kivi-roukkioilla peittäminen (ks. Hiidenkiuas);
ruumiinpoltto tuli vallitsevaksi. Tätä
pronssikautista ryhmäämme on pidettävä
vasarakirveskult-tuurin jatkona ja germaanilaiselle (lähinnä
skan-dinaavilaiselle) kansalle kuuluvana. Joitakin
skandinaavilaisia pronssiaseita on tavattu myös Kar
jalassa, Keski-Suomessa ja Lapissa saakka. —
Itävenäluisen pronssikirveen valimet (Ylitornio). (S.H.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
