Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
581
Suomi (H
istoria)
’ (»4
Ititvenä Iäisen pronssikautemme (14
esiuettä) muodot ovat Volga-Kaman alueelta
kotoisin sekä iältään skandinaavilaista
pronssikauden jälkipuoliskoa ja rautakauden alkua
vastaavalta ajalta (n. 1100-300 e. Kr.). Löytöpaikat
ovat hajallaan, enimmäkseen karjalaisperäisen
kivikauden alueella. Hautoja ei tunneta,
useimmat esineet ovat asuinpaikkalöytöjä. osaksi
vanhoilta kivikaudella asutuilta paikoilta (ks. N
i-mis järvi). Esineistä on puolet valimia, jotka
todistavat täällä proussiaseita valmistetun;
raaka-aines tuotiin epäilemättä Itä-Venäjältä.
Kiviaseiden käyttö ei liene ollut vielä aivan
voitettu kanta. Metsästys ja kalastus olivat
pääelinkeinoja ja elintavat muutenkin samat kuin
karjalaisperäisen kivikauden asutuksen, jonka
jiitkoa tämä itäinen pronssikautemme osaltaan
edustaa. Mutta vain osaltaan, sillä pääosan sitä
suomalais-ugrilaista kansaa, jolle äskenmainittu
kivikausi olisi kuulunut, arvellaan kivikauden
päättyessä vetäytyneen täältä Venäjälle. Suomeen
jääneen osan jäljet häviävät myöhemmissä
muinaislöydöissämme.
Rautakausi alkoi Skandinaavian maissa
n. 600 e. Kr. ja samaan aikaan oletetaan uuden
metallin tulleen käytäntöön Länsi-Suomessakin,
vaikka varhaisimmat iältään määrättävät
rautaesineemme ovat vasta 2:selta vuosis. j. Kr.
Väli-ajalta on, itävenäläisiä pronssikauden esineitä
lukuunottamatta, vain 2 varmaa löytöä, nim. 3
skandinaavilaista pronssista kaularengasta
Kiukaisista (n. 600-300 e. Kr.) ja roomal. Capuassa
tehty Skandinaavian kautta tänne saapunut
viini-kauha (kuva 11:1) Vähästäkyröstä (l:nen
vuosis. j. Kr.). Tätä aukkoa muinaislöydöissämme
pidetään kuitenkin satunnaisena.
Rautakautemme (n. 30,000 esinettä) jaetaan
kahteen pääosaan, varhempaan ja myöhempään
rautakauteen. Varhempi rautakausi
käsittiUi ajan n. v:een 700 j. Kr. Asutus on
keskittynyt Länsi-Suomeen (ks. karttaa),
vanhimmat (100-luvun) löydöt (kuvat II: 2, 3)
suunnilleen pronssikautisiin asutuskeskuksiin, ja leviää
aikakauden kuluessa etenkin Kokemäenjoen
vesistöä myöten sisämaahan ehtien ennen v. 700
Hollolaan saakka. Suurin osa maatamme (m. m.
Uusimaa, sen läntisintä kolkkaa lukuunottamatta,
ja Karjala) näyttää olleen asumatonta.
Irtolöy-töjä. etenkin n. s. soikeita tuluskiviä (kuva 11:4),
on kyllä tavattu varsinaisen asutusalueen
ulkopuolelta aina Lapista asti, mutta ne voivat olla
esim. eräretkeilijöiden jälkiä. — Löytöjen
kuvastama kulttuuri on läntinen, germaanilaisperäinen.
Esincmuodot ja hautaustavat ovat osaksi
edelleen skandinaavilaisia, osaksi itäbaltilaisia s. o.
samanlaisia kuin itägermaanilaisen kulttuurin
alueella Itä-Preussissa ja Itämeren-maakunnissa,
lioomalainen, lähinnä provinsseista lähtevä,
vaikutus painoi aikakauden alussa leimansa näihin
pohjoisiin kulttuureihin. Emämaihin saapuneista
lukuisista, suorastaan roomalaisista tuotteista ja
rahoista tuli Suomeen vain niukkoja rippeitä
(kuva II: 1, ja 3 denaaria). Paljoa isompaa osaa
e; maamme saanut niistä rikkauksista, etenkin
kultamääristä, jotka kansainvaellusten alettua
(n. 400-600) tulvivat Skandinaaviaan: pari
itä-roomalaista kultarahaa, joku kultasormus ja
kullattu esine (enimmät Etelä-Pohjanmaalta), siinä
kaikki, mitä vastaavan ajan löydöissä on
Asutuksen leveneminen rautakaudella hauta- ja muiden
kiinteiden löytöjen mukaan (kolmiot varhemman, mustat pisteet,
myöhemmltn rautakauden löytöjä). (S-H.)
kultaa (200-300-luvuilta on 2 kultaista
kaularengasta, kuva II: 5, ja pari kultasormusta
Varsi-nais-Suomesta). Hopeaa on vähän runsaammin.
— Varhempi rautakausi jaetaan kahteen
alajaksoon. Alkujaksolla (v:een 500 j. Kr.; kuvat
11:1-6, 12) ovat itäbaltilaiset esineet (kuvat II:
2, 3, 6) skandinaavilaisia (kuva IT:5)
lukuisammat. Huomattavimpia kotimaisia erikoismuotoja
ei vielä esiinny. Ruumiit poltettiin. Haudat ovat
samantapaisia kiviroukkioita kuin
pronssikaudella (ks. Hiidenkiuas) tahi harvemmin
suorakaiteisia kivikehiä; myöhemmän
rautakautemme vallitseva hautamuoto,
polttokenttäkal-misto (laaja kivetty kenttä, josta poltetut luut
ja hauta-antimet löytyvät kivien välistä ja alta)
esiintyy myös jo 100-luvulla (Nakkila, Peuttala).
— Jälkimäisellä jaksolla (n. 500-700 j. Kr.;
kuvat II: 7-13) on skandinaavilainen aines (kuvat
II: 8-0) lisääntynyt ollen runsas etenkin
Etelä-Pohjanmaan löydöissä (ks. G u 1 1 d y n t);
nimenomaan gotlantilaisia paikallistyyppejä on
melkoisesti. Kotimaisia erikoismuotoja (kuvat II:
7-11) on kehittynyt ja useiden myöhemmän
rautakautemme tunnusmerkillisten koristusten
(kuvat TI: 15, 16, 26) alkutyypit esiintyvät,
osittain itämerenmaakuntalaisina tulokkaina. Itä- ja
keskivenäläisiä muotoja alkaa myös ilmestyä
löytöihimme. Hautaustapana tulee
polttokenttäkal-misto kiviroukkioiden ohella yhä enemmän
käytäntöön; ruumiita on myös haudattu polttamatta.
Aika lienee ollut sotaisa, sillä aseita, jotka olivat
kotimaisia valmisteita, on haudoissa runsaasti.
Myöhempi rautakausi ulottuu v :sta
700 j. Kr. historialliseen aikaan (Karjalassa n.
v:een 1350). Kulttuuri muuttuu
skandinaavilai-selle vieraaksi, pääluonteeltaan itäiseksi,
samantapaiseksi kuin se oli vastaavalla ajalla Venäjällä
ja Itämeren-maakunnissa suomensukuisten ja
liettualaisten kansojen asuinalueilla. Yhteisiä
tuntomerkkejä ovat hevosenkengän muotoisten solkien
yleisyys, rintaketjut lielyineen, permalaiset
plastilliset eläinkuviot ja ennen kaikkea puvun eri
osien koristaminen pronssilangasta kierretyillä
putkilla (kuvat II: 15, 18, 23, 22, 25, 26). Mutta
muutos ei ole äkillinen; uudet muodot
kehittyvät entisistä tahi tulevat vähitellen yleisiksi, ja
useat vanhat kalmistot ovat edelleen
käytännössä. Siirtymisaikaa ovat 600-700-luvut. —Kult-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
