Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
599
oli vähentynyt suuresti, n. 275.000:een. Hallinto
järjestettiin entiselleen, mutta pohjoinen osa
Käkisalmen lääniä liitettiin nyt muun Suomen
yhteyteen ja tuli kuulumaan Savon kanssa
Kyminkartanon lääniin, jonka pääpaikkana oli
Lappeenranta; itäisen hiippakunnan
piispanistuin tuli Porvooseen, ja Viipurin
tapulioikeu-det annettiin Haminalle. Maan tilaa tutkimaan
asetettiin (1724) kaksi komissionia, jotka ottivat
selvää vallitsevista epäkohdista ja ehdottelivat
asukkaille veronvapautuksia, joita hallitus
myönsikin. Valtiopäivillä oli Suomen edustajien
lukumäärä pieni — aatelittomissa säädyissä n. ’/e koko
lukumäärästä —, mutta he koettivat ajaa maansa
etuja tekemällä anomuksia taloudellisteu olojen
ja myöskin suomen kielen aseman parantamiseksi,
sillä virkamiehet ja säätyhenkilöt olivat paon
aikana suuresti ruotsalaistuneet, jonka vuoksi
kansan oli vaikea tulla toimeen heidän kanssaan.
Joitakuita myönnytyksiä tässä kohden
tehtiinkin; niinpä asetettiin erityinen kielenkääntäjä
(1735), ja 1734 hyväksytty uusi valtakunnan laki
käännettiin suomeksi. Suomi ei kuitenkaan
ehtinyt suuresti toipua; ja pian
hattuhalli-tuksen aloittama sota syttyi Venäjän kanssa
(1741-43). Sotaa käytiin kurjasti Ruotsin
puolelta; varustukset olivat puutteellisia ja kuri
huono. Lappeenrannan taistelussa (24 p. elok.
1741) kenraalimajuri K. II. Wrangel joutui
joukkoineen tappiolle sekä itse vangiksi, ja kun
sitten ylipäällikkö Ch. E. Lewenhaupt saapui
armeiaan, lähti hän Pietaria kohden, mutta
keskeytti matkansa, suostuen Venäjän valtaistuimelle
vastikään päässeen keisarinna Elisabetin
tarjoo-maan välirauhaan, joka kuitenkin taas pian
ilmoitettiin Venäjän puolelta loppuneeksi. Venäjän
keisarinna lähetti Suomeen levitettäväksi 18 p.
maalisk. 1742 päivätyn manifestin, jossa
suomalaisia kehotettiin luopumaan Ruotsin yhteydestä
ja muodostamaan oman, Venäjän suojeluksen
alla olevan valtion. Itsenäisyysasiasta ei
kuitenkaan puhuttu enää mitään senjälkeen kuin Suomi,
jonne venäläinen joukko de Laey’n ja Keithin
johdolla hyökkäsi kesäkuussa, oli joutunut
Helsingin luona tapahtuneen armeian antautumisen
kautta (24 p. elok. 1742) Venäjän valtaan.
Silloin alkoi n. s. pikku viha (ks. t.), joka
päättyi Turun rauhaan (7 p. elok. 1743) ; siinä Ruotsi
sai suurimman osan Suomea takaisin, mutta
Venäjälle lohkaistiin kappale Kymijokeen asti;
Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan
kaupungitkin tulivat siten kuulumaan Venäjän
Suomeen. Onnettoman sodan jälkeen hattuhallitus
rupesi kiinnittämään suurempaa huomiota
Suomen asioihin; verovapauksia myönnettiin
nytkin kansalle, valtiopäivillä asetettiin erityisiä
valiokuntia Suomen asioita huolehtimaan, ja
useita parannusuudistuksia pantiin ainakin
alulle; tärkeimpiä oli isojako, jolla tahdottiin
parantaa maanviljelystä; liikkeen edistämiseksi
suunniteltiin kulkureittejä vesistöjä pitkin;
lainamakasiineja perustettiin; perunoita aljettiin
tähän aikaan viljellä. Ylimalkaan harrastettiin
taloudellisen elämän kehittämistä, ja sitä
koetettiin tieteenkin avulla edistää; useimmat
yliopiston opettajat, kuten Pietari Kalm, Pietari Adrian
Gadd, J. Brovallius ja K. F. Mennander,
harrastivat luonnontieteitä ja taloutta, pitäen silmällä
etupäässä käytännöllistä hyötyä; 1747 perustettiin
f>90
Turun yliopistoon taloustieteen professorin
virkakin. Entiset ahtaat kauppasäännöksetkin
muutettiin vapaudenajan lopulla lievemmiksi ja
kaupunkien, varsinkin Pohjanlahden rannikolla
olevien, kauppaoikeuksia laajennettiin, etupäässä
Antti Chydeniuksen (ks. t. ja
Pohjanlahden kauppapakko) vaikutuksesta 1765-06-.n
valtiopäivillä. Suomen puolustukseksi taas aljet
ti in 1740 Viaporin linnoituksia rakentaa
Augustin Ehrensvärdin johdolla.
Kustaa lll:n aikana (1771-92) jatkettiin
uudistuksia samaan suuntaan kuin
hattuhalli-tuksen aikana. V. 1775 annetussa
isojakoasetuk-sessa. määrättiin, että kun talot olivat saaneet
manttaalinsa mukaan pelto-, laidun- ja
niittymaita sekä metsää, oli ylijäämä otettava
kruunulle ja annettava uutisasukkaille viljeltäväksi.
Viinanpoltto otettiin valtiolle (1775) ja
viina-polttimoita perustettiin eri osiin maata;
tarkoitus oli siten saada varoja valtiolle sekä ehkäistä
viinan nautintoa; mutta se herätti talonpojissa
yleistä tyytymättömyyttä, varsinkin kun
juoppous lisääntyi. Suomi jaettiin 6 lääniin entisten
4:n asemesta; uusi hovioikeus perustettiin
Vaasaan 1775 (vihittiin 1776), ja laamannikuntain
luku lisättiin 5:ksi; uusia kaupunkeja, Tampere
(1779), Kuopio (1782) ja Kaskinen (1785)
perustettiin, ja muutamia etuoikeuksia annettiin
Heinolalle. Sotalaitosta kehitettiin siten, että
vara-väkeä asetettiin entisen miehistön lisäksi. Eversti
Yrjö Maunu Sprengtporten (ks. t.) harjoitti
Savon brigadin mallijoukoksi ja perusti
virkataloonsa Brahelinnaan jonkinlaisen sotakoulun,
joka 1781 siirrettiin Haapaniemen
kruununkarta-noon Rantasalmelle. Sprengtporten muutti
kuitenkin 1786 Venäjälle ajaakseen siellä Suomen
itsenäisyyttä, jota hän jo täällä ollessaan oli
suunnitellut muutamien muiden aatelismiesten.
J. A. Jägerhornin, Klickin, de Geerin y. m.
kanssa (vrt. Itsenäisyysmiehet). Kun
Kustaa III, ottaen aiheeksi muutaman
vähäpätöisen Savossa sattuneen rajametelin, aloitti
sodan Venäjää vastaan (1788-90) haihduttaakseen
monella taholla ilmennyttä tyytymättömyyttä,
tuli itsenäisyystuuma julkisuuteen. Sodan
alettua kuningas aikoi sekä meritse että maitse
hyökätä Pietaria vastaan, mutta kun meritaistelu
Suursaaren luona (17 p. heinäk. 1788) jäi
ratkaisemattomaksi, niin kuninkaan veljen
Sö<l"nnan-lamlin herttuan Kaarlen johdolla oleva laivasto
peräytyi Viaporiin; kuninkaan johdossa oleva
maa-armeia taas yritti valloittaa Haminaa, mutta ei
sekään onnistunut. Sillävälin upseerit olivat
alkaneet vehkeillä; seitsemän upseeria laati Liikalassa
kirjeen Venäjän keisarinnalle vietäväksi (ks.
Liikalan kirje), ja vähää myöhemmin
syntyi Anjalan liitto (ks. t.). Kuningas
joutui tukalaan asemaan; mutta kun Tanska oli
julistanut sodan, sai hän tilaisuuden lähteä
Ruotsiin, jossa pani toimeen uuden vallankumouksen
1789. Anjalan miesten menettelyä ei maassa
hyväksytty, ja kuningas saattoi seur. vuosina
jatkaa sotaa, jota käytiin sekä maalla että
merellä. Savoon hyökänneet venäläiset voitti
eversti Kurt von Stedingk Porrassalmella (13 p.
kesäk. 1789) ja Parkumäellä (21 p. heinäk. 1789),
kuningas sai Kymijoen seuduilla voiton Utin
kankaalla (28 p. kesäk. 1789), josta ei kuitenkaan
koitunut erikoista etua; laivasto sitävastoin kärsi
Suomi (Hisloria)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
