Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
602
Suomi (Historia)
’ (»4
tappion Ruotsinsalmessa (’24 p. elok. 1789).
Seur. v. 1790 taisteltiin niinikään Savon puolella,
m. m. Partakoskella ja Kärnäkoskella; laivastolla
kuningas aikoi hyökätä Viipuria vastaan, mutta
joutui saarroksiin Viipurin lahdella, ja
ainoastaan rohkealla hyökkäyksellä i„Viipurin
kujanjuoksu") hän pelastui (3 p. heinäk.).
Ruotsinsalmessa hän kuitenkin pian sai suuren voiton
(9 p. heinäk.), ja senjälkeen tehtiin Värälässä
rauha (14 p. elok. 1790), jossa rajat pysytettiin
entisellään.
Kustaa IV Aadolfin hallituksen
aikuisista. (1792-1809) toimenpiteistä on tärkeimpiä
Suomen talousseuran perustaminen (1797), jonka
tehtävänä oli maanviljelyksen sekä muiden
elinkeinojen edistäminen; sen toimesta perustettiin
ensimäinen pankki; uusi yliopistorakennus
pantiin myös alulle hänen aikanaan.
Kirjalliset ja tieteelliset harrastukset olivat
tähän aikaan virkeät, ja niiden etevimmät
edustajat olivat H. G. P o r t h a n. M. Calonius, F. M.
Franzén, M. Choræus ja J. Tengström;
Aurora-seuran toimesta alettiin toimittaa ensimäistä
sanomalehteä 1771 („Tidningar utgifna af ett
sällskap i Aho"), ja yrittipä Mynämäen
kirkkoherra Antti Lizelius julkaista suomeksikin
sanomalehteä „Suomenkieliset Tieto-sanomat"
1775, mutta jo seur. v. se lakkasi ilmestymästä.
Kustaa IV Aadolf oli Ruotsin kuninkaista
viimeinen Suomen hallitsija. Hän vastusti
itsepintaisesti Napoleonia, kieltäytyen noudattamasta
munnermaansulkemussääntöä, ja senjohdosta
Napoleon Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa
teki sopimuksen, jonka mukaan Aleksanterin tuli
pakottaa hänet siihen sekä saada siitä
palkinnoksi Suomi, joka hänen tuli valloittaa. Kun
Ruotsin kuningas ei huolinut Aleksanterinkaan
kehoituksista, alkoi Suomen sota 180 8-0 9.
Helmik. 21 p. 1808 marssi osa rajan toiselle
puolelle koottuja venäläisiä joukkoja, joita kaikkiaan
oli 24.000 miestä, kreivi Buxhoevdenin johdolla
Kymijoen yli. Varustukset olivat täällä nytkin
huonot; Ruotsista ei väkeä riittänyt; Suomen
oma sotaväki, yhteensä n. 20,000 miestä, oli
osaksi Viaporissa — 6,750 miestä —,
Svart-holmassa 700, ja pieniä joukko-osastoja
Hankoniemellä ja Karjalassa; loput oli jaettuna
kahteen armeiaosastoon, joista toinen oli
Etelä-Suomessa, väliaikaisen ylipäällikön Klerckerin,
toinen Savossa J. A. Cronstedtin komennossa.
Venäläisten sotasuunnitelman mukaan oli
kolmelta taholta hyökättävä; yhden armeian tuli
valloittaa Svartholma ja Viapori, toisen
karkoit-taa etelässä oleva puolustusarmeia ja kolmannen
Savon kautta kulkea Oulun seuduille, jossa
muidenkin armeiaosastojen piti yhtyä. Etelässä oleva
Suomen armeia, joka venäläisten hyökätessä ei
ollut ehtinyt kuin osaksi kokoontua, vetäytyi,
ryhtyen kuitenkin pikku kahakoihin,
Hämeenlinnan seuduille, jossa Klereker aikoi ryhtyä
taisteluun; mutta kuninkaan määräämä ylipäällikkö
Klingspor saapui silloin ja otti komennon (2 p.
maalisk.); ohjeisiinsa vedoten hän peräytyi
yhtämittaa Ponjanmaalle asti, jonne myöskin Savon
joukko tuli. Siikajoella tapahtui käänne, kun
Klingsporin ajutantti Adlercreutz voitti
venäläisen joukon (18 p. huhtik.), sillä silloin
alkoivat venäläiset peräytyä: Revonlahdella saatiin
toinen voitto (27 p. huhtik.), ja Savon joukon
uusi päällikkö Sandels voitti Pulkkilassa (2 p.
toukok.), ottaen senjälkeen haltuunsa melkein koko
Ruotsin Savon. Ylivoiman tieltä hän peräytyi
kuitenkin Toivalan salmen taakse
puolustusasemaan. Koko Etelä-Suomi oli sillävälin joutu
nut venäläisten valtaan; Svartholma antautui
18 p. maalisk., Hankoniemellä olevat varustukset
joutuivat venäläisten haltuun 21 p. maalisk., ja
Turkuun he marssivat 22 p. maalisk.; Viaporia,
jonka komentajana oli Kaarle Olavi Cronstedt,
oli niinikään alettu piirittää kenraali van Suchte
lenin johdolla, joka sai Cronstedtin (6 p. huhtik.)
tekemään sellaisen sopimuksen, että hän jättäisi
linnoituksen, ellei apua tulisi Ruotsista toukok.
3:ksi päiväksi. Tämän johdosta se antautui 4-6 p.
toukok. Keväällä ja kesällä 1808 Suomen
pää-armeia kulki eteläänpäin, venäläisten peräytyessä,
joista se sai voittoja Uudessa Kaarlepyyssä (24 p.
kesäk.), sittemmin Lapualla (14 p. heinäk.), Kau
havalla (10 p. elok.) ja Alavudella (17 p. elok.).
Pohjanmaa ja Pohjois-Häme joutui näin Suomen
joukon haltuun. Mutta kesän loppupuolella tällä
taholla toimivat venäläiset saivat uusia joukkoja
sekä uuden päällikön, kreivi Kamenskijn, ja sil
loin täytyi Suomen joukkojen ruveta jälleen
peräytymään, jolloin taisteltiin Karstulassa (21 p.
elok.), Ruonalla (1 p. syysk.) ja Juuttaalla (13 p.
syysk.) , vihdoin oli ratkaiseva tappelu
Oravaisissa (14 p. syysk.), jossa Adlercreutz
4,000-miehisellä joukolla koetti hyvästä asemasta torjua
venäläisten 8,000-miehisen joukon hyökkäykset.
Hän joutui kuitenkin tappiolle ja peräytyi
pohjoiseen päin. Aselepo tehtiin Lohtajalla (29 p.
syysk.), mutta lokak. lopulla alkoivat taas
sotatoimet, ja Suonien armeian täytyi kulkea jälleen
yhä pohjoiseen päin; sinne saapui myöskin
Sandels, saatuaan kuitenkin voiton sitä ennen
Koljon-virran taistelussa (27 p. lokak.). Marraskuun
19 p. tekivät Adlercreutz ja Kamenskij
aseleposopimuksen, jonka mukaan Suomen armeian tuli
vetäytyä Kemijoen toiselle puolelle. Kun
venäläiset talven kuluessa tekivät kolmelta taholta
retkiä Ruotsin puolelle -— Ahvenanmeren ja
Merenkurkun yli sekä Tornion kautta —,
antautui se Seivissä (25 p. maalisk. 1809) ;
suomalaiset sotamiehet saivat palata kotiseuduillensa
luovutettuaan ensin aseensa. Venäjän joukot
tekivät vieläkin retkiä Länsi-Pohjaan, jossa oli useita
taisteluita, kunnes valtioiden kesken tehtiin
rauha Haminassa (17 p. syysk. 1809);
siinä Ruotsi luovutti Venäjälle Suomen ja
Ahvenanmaan; Tornion- ja Muonionjoet määrättiin
rajaksi.
Suomi Venäjän yhteydessä v:sta
1809 alkaen. Sodan vielä kestäessä kävi
selväksi, ettei Suomea enää luovutettaisi takaisin
Ruotsille, ja senvuoksi virkamiehet jäivät
asemilleen sekä alistuivat uuden esivallan alle,
eivätkä asukkaatkaan paenneet, niinkuin
edellisten sotien aikana. Venäläiset koettivat niinikään
suopealla menettelyllä voittaa kansan suosiota;
väkivaltaisuuksia kiellettiin harjoittamasta, ja
sotaväen tuottamista vahingoista luvattiin
korvausta; ainoastaan silloin kuin kansa ryhtyi
sotatoimiin, käytettiin ankaruutta; esim. Vaasan
kaupunki poltettiin, kun sen asukkaiden epäiltiin
avustaneen Ruotsista meren poikki saapunutta
joukkoa. Entisiäkin oloja helpotettiin: esim.
pikkutulli ja aksiisi poistettiin, verorästit annet-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
