Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
603 Suomi (Historia) ’ (»4
tiin anteeksi, jotapaitsi viljaa ja suolaa
toimitettiin määrähinnasta myytäväksi. Mutta siitä,
millaiseksi Suomen vastainen asema
järjestettäisiin, oltiin Venäjällä aluksi epäröivällä kannalla;
sodan alkaessa maahan lähetetyssä manifestissa
kehotettiin maan asukkaita valitsemaan
edustajia Turkuun, mutta maalisk. 28 p. ja kesäk. 17 p.
annetuissa julistuskirjoissa sanoo
Aleksanteri I ikuisiksi ajoiksi liittäneensä Suomen
Venäjän keisarikuntaan. Aleksanterin
vapaamielinen katsantokanta ja hänen
valtiosihtee-rinsä Mihail Speranskijn vaikutus antoivat
kuitenkin ennen pitkää asialle toisen käänteen,
mikä näyttäytyi siinä, että kesäk. 1808
käsketään kaikista säädyistä valitsemaan edustajia,
jotka Pietarissa saisivat esittää maan tarpeita ja
toivomuksia. Kun tämä n. s. Suomen d e p
u-t a t s i o n i (ks. t.) oli toimittanut tehtävänsä
Pietarissa, antoi Aleksanteri I helmik. 1 p.
valtio-päiväkutsumuksen, jonka nojalla Suomen säädyt
kokoontuivat Porvooseen 22 p. maalisk. 1809 (les.
Porvoon valtiopäivät). Näillä
valtiopäivillä laskettiin pohja Suomen seuraavalle
kehitykselle: korkeimmaksi virkakunnaksi
asetettiin hallituskonselji, joka 21 p. helmik. 1816
annetun asetuksen määräyksellä sai Keisarillisen
Suomen Senaatin nimen; korkeimman vallan
edustajaksi oli jo joulukuussa 1808 tänne
asetettu kenraalikuvernööri, joksi ensin nimitettiin
Y. M. Sprengtporten, mutta jo sam. v. hän
sai eron. Suomen asioita keisarille esittämään,
jota tointa ensin oli hoitanut M. S p e r a n s k i j,
asetettiin 1811 valtiosihteeri (v:sta 1834 häntä
nimitetään ministerivaltiosihteeriksi) ja siksi
nimitettiin vapaaherra Robert Henrik
Rehbinder (ks. t.). Lisäksi asetettiin 1811
Suomen asiain komitea valmistamaan Suomesta
tulleita asioita, ja sen ensimäisenä esimiehenä
toimi v:een 1814 Kustaa Mauri Armfelt
(ks. t.). Ylimmäksi lainvalvojaksi asetettiin
prokuraattori, joksi nimitettiin Matias Calonius
(ks. t.). Suomen muuttunut asema teki
tarpeelliseksi keskusvirastojen perustamisen, joista 1811
perustetut lääkintäkollegi, postiliallitus, yleisten
rakennusten ylihallitus olivat ensimäisiä. Vanha
Suomi. s. o. ennen v. 1809 Venäjään
yhdistetty osa Suomea, jossa sekä taloudellinen että
henkinen elämä olivat yhä enemmän
rappeutuneet etenkin lahjoitusmaajärjestelmän
vaikutuksesta, yhdistettiin muuhun Suomeen 23 p. jouluk.
1811 annetun asetuksen määräyksellä, ja
järjes-tämiskomitea asetettiin tekemään ehdotuksia,
miten yhdistäminen pantaisiin toimeen. V. 1812
määrättiin Helsinki Suomen tulevaksi
pääkaupungiksi; 1817 annettiin käsky keskusvirastojen
muuttamisesta sinne, ja 1819 senaatti alkoi siellä
toimintansa. Hallituksensa loppuaikoina
Aleksanteri I kallistui Euroopassa silloin yleensä
vallitseviin taantumuksellisiin mielipiteisiin eikä
hän enää kutsunut valtiopäiviäkään kokoon,
vaikka hän pari kertaa näkyy sitä ajatelleen.
Nikolai I:n aikana (1825-55)
taantumus-suunta esiintyi vielä jyrkempänä; säätyjä ei
kutsuttu kertaakaan kokoon, mutta maan
perustuslakeja, jotka Nikolai I valtaistuimelle
noustessaan oli vahvistanut, hän ei kuitenkaan tahtonut
loukata. Painotuotteita tuli valvomaan
sensuuri-komitea 1829, ja sensoreita asetettiin muutamiin
kaupunkeihin; 1850 annetussa asetuksessa kiel-
lettiin suomen kielellä painattamasta muuta kuin
uskonnollista ja taloutta käsittelevää
kirjallisuutta. Kenraalikuvernöörinä oli ensin kenraali
Arsenij Zakrevskij (1823-31), joka
tahtoi johtaa maan asioita mielensä mukaan ven.
malliin, ja hänen jälkeensä ruhtinas
Aleksander Mensikov (1831-55); mutta kuu hän
oleskeli Pietarissa, asetettiin Suomeen sijaisia
(Amatus Thesleff. 1833-47; Platon Rokassovskij,
1848-54; Fredrik Wilhelm Rembert von Berg,
1854 551 ; Suomen asiain komitea lakkautettiin
1826 (asetettiin uudelleen 1857);
ministerivaltio-sihteerinä toimi kuolemaansa asti (1841) kreivi
Rehbinder, jonka seuraajaksi nimitettiin kreivi
Aleksander Armfelt (1841-76). Useita
uudistuksia saatiin kuitenkin tällä aikakaudella
toimeen, etenkin taloudellisella alalla; senaattori
Lars Gabriel von Haartmanin toimesta
poistettiin liikkeessä tähän asti ollut Ruotsin seteliraha
ja hopearupla määrättiin (1840) ainoaksi
lailliseksi rahaksi (ks. Raharealisatsioni);
veroparselien lukua vähennettiin, joten
veronkanto saatiin yksinkertaisemmaksi; Saimaan
kanava (ks. t.) rakennettiin (1845-56)
yhdistämään Savon vesistöjä mereen; maanviljelyksen
edistämiseksi perustettiin Mustialan
maanviljelys-opisto (1837), joka 1840 alkoi toimintansa;
teol-lisuuskouluja perustettiin Helsinkiin, Turkuun ja
Vaasaan (1847 ja 1848); kaupuncinoikeudet
annettiin Jyväskylälle (1837), Mikkelille (1838),
Heinolalle’ (1839) ja Joensuulle (1848). Uusi
läänijako pantiin toimeen (1831), jonka mukaan
läänejä tuli olemaan 8. Kun suuri tulipalo oli
hävittänyt Turkua 1827, siirrettiin yliopisto
Helsinkiin 1828; uusi kouluasetus ilmestyi 1843;
1S39 perustettiin Viipurin hovioikeus, ja 1850
muodostettiin uusi hiippakunta, jonka pääpaikka
oli Kuopio. Uskonnolliseen elämään tuotti
vireyttä heränneisyysliike (ks. H erän n
ei-sy y s), ja kansallinen herätys elpyi
voimakkaaksi, mikä näyttäytyi varsinkin
kirjallisuudessa; 1831 perustettiin Suomalaisen
kirjallisuuden seura (ks. t.): Elias Lönnrot julkaisi Suomen
kansan runoaarteita, J. V. Snellman alkoi
kirjallisen toimintansa, J. L. Runeberg isänmaallisen
runotuotantonsa, M. A. Castrén nerokkaat
kielitutkimuksensa j. n. e. Mutta v. 1853 syntyneen
itämaisen sodan johdosta joutui Suomikin
kärsimään (ks. Itämainen sota). Sodan
kestäessä Nikolai I kuoli (2 p. maalisk. 1855), ja
hänen seuraajansa Aleksanteri II :n
(1855-81) aikana jatkui sitä vielä; Suomen vesillä
kierteli vihollisvaltojen laivoja, pommittaen
Viaporiakin elok. 9-11 p. Itämaisessa sodassa oli mukana
suomalaistakin väkeä, sillä paitsi ennen sodan
alkamista täällä olevia värvättyjä joukkoja —
henkivartiaväen suom. tarkk’ampujapataljoona,
meriväkiosasto ja krenatieerirykmentti, joissa
kussakin oli 1,000 miestä — asetettiin v:sta 1810
hajalleen laskettu ruotujakoinen väkikin osaksi
kuntoon, joten miesten luku oli sodan lopussa n.
6.000 jaettuina 9 pataljoonaan. Kun Pariisin
rauha (maalisk. 30 p. 1856) oli tehty, seurasi
vilkas sisäisten uudistusten aika.
Kenraalikuvernööriksi nimitettiin vakinaisesti kreivi Berg
(1855-61), joka harrasti maan vaurastumista,
vaikka sen piti tapahtua vain hallituksen kautta.
Helsingin-Hämeenlinnan välille rakennettiin
rautatie (1858-62); kansakoululaitos pantiin alulle,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
