Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Svendsen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
713
Svendsen—Sverdrup
714
vastapäätä Taasingin saarta; 12,667 as. (1911;
Fynin toineu kaupunki). — Sääunöttömästi rakon
nettu. St. Nikolaj- (1200-luvulta) ja Vor
Frue-kirkko. Useita huomattavia uudempia
rakennuksia. Teollisuus (laivanrakennusta, olutteollisuutta,
valiinoita) huomattava. Satama hyvä, suojainen.
Kauppa melkoinen. Rautatie Odenseen ja
Nyborgiin; höyrylautta Taasingille. — Per.
keskiajalla; sai kaupuuginoikeudet Valdemar Sejriltä.
E. E. K.
Svendsen, Johan Severin (1840-1911),
norj. säveltäjä, opiskeli Leipzigin konservatorissa
1863-67 sekii Pariisissa 1868-69. Toimi
orkesterinjohtajana Leipzigissä 1871-72 sekä
Ivristiaa-niassa 1872-77 ja 1880-83; siirtyi 1883
Kööpenhaminaan hovikapellimestariksi. Sai 1874 Norjan
eduskunnalta säveltäjäeläkkeen. S. on
huomattavimpia skand. säveltäjiä. Hänen teoksissaan on
raikas kansallinen sävy ja loistelias soitinnus.
Muodoltaan ne ovat suuripiirteisiä ja kiinteitä.
Sävelsi 2 sinfoniaa, 4 norj. rapsodiaa y. m.
orkesteriteoksia. 2 jousikvartettia,
viulukonserton, sellokonserton y. m. Sovitti orkesterille
Bachin, Schubertin ja Schumannin
pianosävellyk-siä sekä norj., ruots. ja isi. kansanlauluja.
S:n oppilaana oli nuoruudessaan Robert Kajanus.
I. K.
Svenigorodka ks. Zvenigorodka.
Svenni ks. V ä n n i.
Svenonius /-?;«’-/, Enevald (1617-88),
jumaluusoppinut, synt. 1617 Smålandin Annerstassa.
harjoitti opintoja Turussa ja Upsalassa,
saavuttaen viimemain. paikassa maisterinarvon 1647.
Tietojaan kartuttaakseen S. teki 1651-54 laajan
ulkomaanmatkan, viipyen enemmän aikaa
puhdasoppisuuden tärkeimmässä opinahjossa,
Wittenbergin yliopistossa. Kotimaahan palattuaan S.
tuli 1654 kaunopuheisuuden professoriksi Turun
yliopistoon, siirtyi 1660 jumaluusopilliseen
tiedekuntaan, kohoten sen ensimäiseksi professoriksi
1664. Suuren humanistisen ja jumaluusopillisen
oppinsa S. käytti puhtaan luterilaisen opin
selvittämiseksi ja puolustamiseksi kaikkia toisin
ajattelevia, semminkin katolilaisia, reformeerattuja ja
luterilaisia synkretistejä vastaan. Siinä
tarkoituksessa hän julkaisi suuren joukon teoksia, m. m.
300 yliopistollista väitöskirjaa, ja saavutti niillä
sekä itselleen että Turun koko jumaluusopilliselle
tiedekunnalle sellaisen maineen, että itse
Wittenbergin yliopisto saattoi pyytää sen lausuntoja
jumaluusopillisissa kysymyksissä. Suurta huomiota
herätti hänen, synkretismiä suosivaa yliopiston
sijaiskansleria, piispa Terserusta vastaan 1663
tekemänsä hyökkäys, joka johti Terseruksen erot
tamiseen piispan virasta. Samoin hän teki
muistutuksia Gezeliusten toimittamia
saarnanluon-noksia vastaan. Näin hän saavutti papistossa
suuren luottamuksen oikeaoppisuuden
tukipylväänä. Hänet valittiin 1664 Viipurin piispaksi,
mutta hän kieltäytyi ottamasta virkaa vastaan
voidakseen pysyä yliopistossa. V. 1687 hänet
nimitettiin Lundin piispaksi, mutta hän kuoli
ennenk uin ehti astua virkaan. S:n pääteos on
1662-64 väitöskirjoina julkaistu jumaluusopin
oppikirja „S.vnopsis Theologiæ". Hänen
katolista kirkkoa vastaan tälitäämänsä laajan kirjan
■ Babylon magna ruens, seu vox clamantis in
aquilone adversus Antichristum occidentalem"
paavi julisti pannaan. Muista S:n teoksista mai-
nittakoon väitöskirjasarja „Gymnasium capiendæ
rationis humanæ" (1658-62), jossa S. m. m. Turun
yliopistossa ensimäisenä vertasi Suomen sanoja
heprean- ja kreikankielisiin, „Artificium Delilæ
mysticum" (1671-73), „Index et Judex
syncretis-morum Religionis" (1674-75) sekä „Apologeticus
dei, quod non sit causa mali" (1681). [FI. Räbergh,
„Teologins historia vid Åbo universitetet," T
(1893).] A. J. P-ä.
Svenska akademien ks. Ruotsin
akate-m i a.
Svenska Argus ks. Dalin, O.
Svenska missionsförbundet [misvfns-], 1878
perustettu ruots. uskonnollinen yhdistys, jolla
v:sta 1881 on ohjelmassaan myös pakanalähetys.
Sen lähetysalat ovat Kongossa, Kiinassa ja
Turkestanissa.
Svensksund ks. Ruotsinsalmi.
Sverdrup. 1. Johan S. (1816-92), norj.
valtiomies. V. 1844 S. asettui asianajajaksi
Lar-vikiin. ja valittiin sieltä 1851 suurkäräjille, missä
pian herätti huomiota puhetaidollaan ja
vapaamielisellä radikalismillaan. Hänen mukanaan tuli
Norjan eduskuntaan uusi.
länsi-eurooppalaismal-linen vapaamielinen virtaus, ja pian muodostui
hänen johdollaan vasemmistopuolue, joka ryhtyi
ajamaan tätä uutta aatesuuntaa. V. 1857 hän sai
johtajantoimen Norjan hypoteekkipankissa. S:n
asema suurkäräjissä kävi aikaa myöten yhä
lujemmaksi: 1862-69 hän oli odelskäräjäin, 1871-81
suurkäräjäin presidenttinä. Kaikki ajanjakson
1850-90 kansanvaltaiset uudistukset saatiin
aikaan hänen aloitteestaan tai ainakin hänen
myötävaikutuksellaan. Hän ajoi perille
valtiollisen äänioikeuden laajennuksen (1884),
jury-laitoksen (1887), sotalaitoksen uudistuksen
(1889). Ruotsin ja Norjan välisestä unionista
hänen mielipiteensä oli se, että tähän
unioniin sisältyi ainoastaan hallitsijasuvun ja
puolustuksen yhteisyys. S :n suurin valtiollinen
saavutus oli kuitenkin parlamentarismin voimaan
saattaminen Norjan valtioelämässä. V. 1884 hän
sai tehtäväkseen muodostaa Norjan ensimäisen
vasemmistohallituksen, mutta se tapa, millä hän
ryhtyi toteuttamaan parlamenttaarista
hallitustapaa herätti pian tyytymättömyyttä hänen
omassa puolueessaan, joka hajaantui
„puhtaa-seen vasemmistoon" ja »maltilliseen
vasemmistoon", joista vain viimemainittu kannatti S:ia.
Kun hänen kannattajansa v:n 1888 vaaleissa
olivat joutuneet tappiolle, luopui hän seur. v.
hallituksesta; julkaisi 1890 kirjoituksen ,,Fra
venstremænd til venstremænd", josta tuli hänen
valtiollinen testamenttinsa. [J. S. ,.Taler holdte
i stortinget 1851-81": Dahl, „J. S. Et
stortings-billede"; Sars, „Samlede verker" (3:s nide) y. m.]
2. Jacob Lio Rosted S. (1845-99), pappi
ja politikko, edellisen veljenpoika. S. oli 1871-78
Sogndalin kansanopiston johtajana, sittemmin
kirkkoherrana m. m. Bergenissä; valittiin 1877
suurkäräjiin, missä v:sta 1880 oli
maltillis-kirkollisen vasemmistoryhmän johtajana; 1884-89
jäsenenä S:n ministeristössä, v:sta 1885 kirkollis
asiain ministerinä, 1895-98 samassa toimessa
Hagerupin sekaministeristössä; nimitettiin 1898
Bergenin piispaksi.
Sverdrup, Otto Neumann (s. 1855), norj.
pohjoisnapaseutujen tutkija, seurasi Fridtjof
Nansenia tämän retkellä 1888 Grönlannin poikki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
