Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syndikus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
759
Uiminen. Tiimit tapahtuu ihmisellä useimmiten
10 neliviikkoista eli 9 kalenterikuukautta
kestäneen raskauden jälkeen. S:tä sanotaan
ennenaikaiseksi s:ksi (p. prcematurus), jos
raskaus keskeytyy ennen kuin tämä säännöllinen
aika on kulunut, mutta kuitenkin niin lähellä
loppuansa, että sikiön eloonjääminen on mahdollinen.
Raja-aikana pidetään 28 viikkoa. Tätä aikaisemmin
tapahtuvaa raskauden keskeytymistä sanotaan
keskenmenoksi (abortus). Keskenmenossa
ei sikiö vielä poistu s:n varsinaisten sääntöjen
mukaan, vaan voi suhteettaisen pienuutensa
tähden kulkea lantion läpi yksinkertaisemmin. Jota
lähempänä sääntöaikaista s:tä raskaus
keskeytyy, sitä enemmän tulee s.-koneisto kysymykseen,
koska etenkin sikiön pää voi vain määrätyitä
liikkeitä tehden pujottautua lantion luuston
muodostaman jäykän, kaarevan kanavan läpi, jota
vielä pehmeät, niutta silti vastustuskykyiset
syn-nyttimien osat tuntuvassa määrässä pitentävät
alaspäin.
Täysin säännöllisenä voi ainoastaan s:tä
takaraivo- eli kuten tavallisesti lyhyesti sanotaan,
raivotilassa, pitää. Se edellyttää, että sikiön
pituusmitta kulkee pääasiassa emän ja aulin
ruumiin pituusmittasuuunassa, että pää on
lantio-ontelossa tarjoutuvana osana sekä, kuten
vartalokin, vahvasti eteenpäin taipunut 1.
fleksioni-asennossa. 95% kaikista s:istä tapahtuu tässä
tilassa. Loput ovat säännöttömiä tiloja, jotka
sopivimmin jaetaan kolmeen päälajiin: 1)
deflek-sionitilat (1%), 2) periitilat (3%) ja 3)
poikki-tilat. — Pefleksionitiloissa on sikiön pään ja
vartalon fysiologinen eli luontainen
eteenpäin-taipuminen erinäisistä syistä enemmän tahi
vähemmän suoristunut tai muuttunut taaksepäin
taipumiseksi. Täten kehittyvät defleksionin
määrän mukaan laki-, otsa- ja kasvotilat. S. voi
näissäkin tiloissa tapahtua luonnollisesti, niutta
sen vaarat ovat kuitenkin silloin moninkertaiset
ja avustus paljoa useammin tarpeen. —
Perä-tilan alalajeja ovat varsinainen perätila,
polvi-tila ja jalkatila (peräeteinen, polvieteinen,
jalka-eteinen tila), sen mukaan tarjoutuuko s:ssä
ensi-mäisenä sikiön perä. polvet vai jalat. Sekä
perä-että jalkatila voivat sitten vielä olla täydelliset
tai epätäydelliset jalkojen vaihtelevien asentojen
mukaan. Perätilassa on sikiön henki suuressa
vaarassa, koska napanuoran likistymisen ja
muutamien muiden mahdollisten sattumien vuoksi
verenkierto napanuorassa voi pysähtyä tai tauota,
ennenkuin pää on syntynyt, ja sikiö senvuoksi
tukehtua. Lapseupäästäjän on sentähden tarkoin
valvottava, että hän ryhtyy perätilassa oikealla
hetkellä ja oikealla tavalla auttamaan
yläruumiin ja pään syntymistä. Jos hän ryhtyy liian
aikaiseen toimintaan, voi hän suuressa määrin
vaikeuttaa tehtäväänsä ja näin syntyvän
ajanhukan vuoksi tehdä tyhjäksi antamansa avun
hyödyn. Yleensä pitää tällöin odottaa, kunnes
perä on syntynyt. Mutta sattuupa usein
niinkin, että täytyy n. s. käännöksen avulla
muuttaa pääeteinen tila perätilaksi ja heti
toimittaa ulosveto tahi perätila sinänsä äkkiä lopettaa
ulosvetämällä, kun on aivan välttämätöntä
nopeasti päättää vain vähän edistynyt s. —
Poikkitila on sellainen tila, jossa sikiön ja emän
pituusmitta eivät käy yhteen, vaan leikkaavat
toisiaan. Tällöin ei siis pää eikä perä asetu
7(X>
tarjoutuvaksi lantion rengasta vastaan, vaan
poikkeavat tästä sivulle (sikiö on poikittain). Ellei
tämä tila s:ii alussa itsestään korjaannu tahi ellei
sikiö ole niin pieni, että se voi kaksinkerroin
taipuneena poistua, ei poikkitila milloinkaan pääty
onnellisesti ilman lapsenpäästäjän apua, ja
silloinkin, jos hänen apuaan haetaan myöhään,
joutuu hänen taitonsa usein kovalle koetukselle.
Se voima, joka saattaa sikiön raskauden lopulla
poistumaan emästä, on emän oma jaksottainen
lihastoiminta sekä vatsalihasten ja pallean
samaten jaksottain esiintyvät puristukset. Koska äiti
tuntpe nämä enemmän tahi vähemmän kovina
kipuina, sanotaan niitä poltoiksi. Ne
vaihtelevat s:n kestäessä määrätyllä tavalla ja
aikaansaavat tyypillisiä muutoksia synnyttimissä ja
sikiön asemassa. Alkaen harvoina ja heikkoina ne
taajenevat ja vahvistuvat kiihtyen lopulta
muutaman minuutin päästä uusiutuviksi, n. */;
minuuttia kestäviksi ankariksi pakotuksiksi ensin risti
luissa ja sitten vatsanpohjissa ja reisissä.
Pääasiassa ne aikaansaavat aluksi emän suupuolen
aukeamisen, joka siten vähitellen tässä s:n
ensimäisessä vaiheessa valmistuu sikiön
tarjoutuvan osan (pään tahi perän) läpikuljettavaksi.
Tämän kestäessä ratkeavat tavallisesti sikiön kai
vot ja lapsivesi- (amnion-) neste, joka ympäröi
sikiötä, virtaa ulos. Lapsivesi voi kuitenkin
poistua jo ennen synnytyksen alkuakin, ja voivatpa
kalvot toisaalta olla niin sitkeät, että vasta pään
synnyttyä joutuvat puhkaistaviksi. Kun
tarjoutuvan osan kulku synnytyskanavan läpi alkaa, alkaa
samalla s:n toinen vaihe, joka päättyy, kun sikiö
on täydellisesti syntynyt. Sikiön suuremman
tarjoutuvan osan, etenkin pään painaessa lantion
pohjalihaksia vastaan ja kulkiessa ulkosynnyt
iimien kautta, supistuvat vatsalihakset
voimakkaasti mukana; tämänlaisia polttoja sanotaan
ponnistu spoltoiksi. Usein sanotaan näitä
tahdosta riippuviksi ja ovatkin sitä osaksi,
mutta itse aloite (impulssi) näihinkin polttoihin
on, kuten emän lihastoiminta,
kokonaisuudessaan, tahdosta riippumaton. — Kolmas vaihe
päättyy kun jälkeiset — istukka, napanuora ja
sikiökalvot — ovat poistuneet tahi poistetut.
Paitsi sikiön säännöttömiä tiloja, voivat
lukuisat muut häiriöt ja epäsäännöllisyydet,
iotka koskevat sikiötä, istukkaa, sikiökalvoja
ja synnyttävää äitiä, vaikeuttaa s:tii.
Synnytys- 1. lapsenpäästöoppi
(obstetriikka) esittää s:n kulun ja opettaa sen
hoitotavan, mitä on noudatettava sekä säännöllisissä
että säännöttömissä s:issä. — Muinaisuudesta
saakka on koetettu antaa apua synnyttäjille,
mutta ennakkoluulot, jotka kauan aikaa estivät
vapaan huomioiden teon juuri tällä, niistä niin
ylen riippuvalla alalla, pidättivät suhteellisen
"kauan kehityksen kulkua. Vasta 1500-luvulta
alkaen voi varsinaisesti puhua tieteellisestä
s.-opista, ja senjälkeen on tämäkin tiede kellitty
nyt ripein askeiin. Mainittakoon vain muutamia
sen suurimmista saavutuksista: lantion (ks. t.)
ja sen epäsäännöllisyyksien tarkka tunteminen,
synnytyspihtien (ks. t.) keksiminen, lantiota
laajentavat leikkaukset, uudenaikainen
keisarileikkaus (ks. t.) sekä aseptinen haavahoito, mitä
viimeksimainittua oikeastaan ensinnä johdon
mukaisesti käytti ja opetti kuuluisa unk. obstet
rikko Semmelvveiss. ß. H. J :s.
Synnytys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
