Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syntiinlankeemus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
765
kehitti sitii edelleeu Roomalaiskirjeen 7:nnen
luvun suuntaan. Ihminen on luonnostaan s:n
vallan alainen, mutta uskossa Kristuksen
lunas-tustyöhön pelastettu. Uskovainen ei kuitenkaan
ole kokonaan s:n vallasta vapaa, vaan tarvitsee
ja nauttii jatkuvaa s:ein anteeksiantamusta.
Luther rakastaa paradoksia: uskovainen on
-amalla pyhä ja syntinen, Kristuksessa pyhä
mutta itsessään syntinen. Kuitenkin hän myös
teroittaa Jumalan armon kasvattavaa ja
puhdistavaa vaikutusta. Useissa evankelisissa piireissä
on kuitenkin tämä puoli syrjäytetty ja vaivuttu
ponnettomalle »vaivaisen syntisen" kannalle.
Metodismi teroittaa enemmän pyhitystä, ja
muutamat yltiömetodistiset suunnat esittävät
synnit-tömyyttä kristityn normaalitilaua. Luterilainen
s.-oppi pysyttelee todellisuuden ja uskonnollisen
kokemuksen kannalla. [J. Müller, „Die
christ-liche Lehre von der Siinde" (5:s pain. 1867);
C. Clemen, „Die chr. Lehre von der Siinde"
(1S97); Justus Köberle, „Sünde und Gnade im
religiösen Leben des Volkes Israel bis auf
Christentum" (1905); H. Windisch, „Taufe und
Siinde im ältesten Christentum" (1908).]
E. K-a.
Syntiinlankeemus, joka kuvataan
paratiisi-kertomuksen yhteydessä (1 Moos. 3), oli
seurauksena eläimellis-demonisen olennon viettelyksestä,
joka lapsen kannalla olevassa ihmisessä herätti
epäluuloa Jumalaa kohtaan ja aistillista himoa.
Vastinetta tälle kertomukselle ei ole tavattu
Babylonian alueelta (sellaiseksi usein väitetty
muuan kuvallinen esitys, jossa on luultu
tunnettavan puu, mies, vaimo ja käärme, ei ole
varmasti selitettävissä). Siihen voinee parhaiten
verrata iraanilaista kertomusta siitä, kuinka
Ahriman viettelee ensimäisen ihmisparin, Mash
jan ja Mashjanin. Raamatun s.-kertomuksella,
joka siis tahtoo selittää synnin alkuperää, ei
muualla V:ssa T:ssa ole erityistä merkitystä, ja
synti ajatellaan johtuneeksi ihmisen yleisestä
epätäydellisyydestä (Job. 15« seur., ps. 1432) ja
synnynnäisestä taipumuksesta pahaan (1 Moos.
ps. öl7), mutta ei missään ,,Adamin
syyllisyydestä", niinkuin uskonpuhdistuksen
tunnustuskirjat perisynnin määrittelevät. A. F. P-o.
Syntipukki ks. A s a s e 1.
Synti Pyhää Henkeä vastaan on Jeesuksen
lauselman mukaan Matt. 1221,32 pilkka eli
herjaus, joka on kohdistettu P. Henkeen. Tällainen
synti on anteeksiantamaton. E. K-a.
Syntoninen komma ks. Komma.
Syntymämerkki (ncevus) on useanlaisten,
ihossa ilmenevien ja värinsä vuoksi selvästi
esiintyvien epämuodostumien nimitys.
Syntyneisyys on tärkeä väestötekijä, sillä sen
suuruudesta ensikädessä riippuu vastaisten
sukupolvien jäsenmäärä. Syntyneiden lukumäärä
kuvastaa siten tavallaan kansan elinvoimaa ja
lisääntymiskykyä. Jo syntyneiden
kokonaismäärää ja sen vaihteluita eri aikoina tarkastamalla
saadaan paljon selvitystä syntyneisyyteen eri
maissa. — Tilastollisesti syntyneisyyden suuruus
tavallisimmin ilmaistaan n. s.
syntyneisyys-luvulla, eli vuosittain syntyneiden luvulla
väestön 1.000 henkeä kohti. Tällöin ei kuitenkaan
yleensä kuolleenasyntyneitä oteta lukuun, lähinnä
siitä syystä, että tilastolliset tiedot
kuolleena-syntyneistä ovat varsin epävarmat.
766
Syntyneiden luku 011 eri aikoina tuntuvasti
vaihdellut, vaikkakin vuodesta toiseen
syntynei-syysluvuu muutokset yleensä ovatkin kovin
pienet. Eri maissakin syntyneisyys on varsin eri
lainen. Yleiskatsauksen syntyneisyyteen muuta
missä tärkeimmissä maissa tarjoavat seuraavat
luvut, jotka osoittavat elävänä syntyneiden luvun
vuonna 1910 sekä niiden suhteellisen luvun väes
tön 1,000 henkeä kohti viime vuosikymmeninä.
Elävänä syntyneitä Elävänä syntyneitä väestön 1,000 henkeä kohti
v. 1910 vv. 1871-80 vv. 1881-90 VV. 1891-1900 VV 1901-10
Suomi 92,984 37,o 35,o 32,8 31,i
Ruotsi 135,625 30,B 29,i 27,i 25,8
Norja 61,461 31,o 30.9 30.» 27,4
Tanska 75,299 31,i 32,o 30.» 28.«
Iso-Britannia 1,122.984 — 31,s 29,i 26.»
Ranska 774.390 25,4 23.9 22,s 20,«
Saksa 1,924,778 39,1 36,B 36,i 32,9
Italia 1,144.410 36,9 37,8 35.0 32.7
Itävalta 923,545 39,o 37,9 37,1 34,7
Unkari 74?,899 — 44,o 40,6 37.0
Serbia 112,309 40,s 45,o 41,7 38,9
Venlljä (1909) 5,124,246 — — 49,2(1909)43,9
Syntyneisyys on, kuten luvuista näkyy, yleensä
melkoisen suuri Euroopan itä- ja kaakkois-osissa,
pienempi taas Länsi- ja Luoteis-Euroopan
johtavissa kulttuurimaissa. Vähäisestä
syntyneisyy-destään tunnettu Ranska on asteikossa alimpana.
Suurin suhteellinen syntyneisyys on taas
Venäjällä, jossa elävänä syntyneiden vuotuinen luku
viime aikoina on ollut yli 5 miljoonaa, Puolaa,
Kaukaasiaa ja Aasianpuoleista Venäjää tähän
lukematta. Euroopan ulkopuolisten maiden
syn-tyneisyydestä mainittakoon, että Austraalian
syntyneisyysluku vv. 1901-10, 26.». oli hiukan
isompi kuin emämaan, Ison-Britannian.
Kanadassa ja Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa, sikäli
kuin viimemainitusta maasta tietoja on olemassa,
on syntyneisyys verrattain pieni.
Etelä-Amerii-kan valtioissa on syntyneisyysluku taas jotenkin
Euroopan itäosain lukujen tasalla. Japanissa oli
v. 1910 elävänä syntyneitä 1,712,857 ja
syntyneisyysluku vv. 1901-10 32,».
Myöskin saman valtion alueella syntyneisyys
huomattavasti vaihtelee. Länsi-Venäjällä, kuten
esim. Itämeren-maakunnissa, on syntyneisyys
paljoa pienempi kuin valtakunnan itäisemmissä
osissa, joissa syntyneitä on 50 ja enemmänkin
väestön 1.000 henkeä kohti. Saksan itäisissä
maakunnissa on myöskin syntyneisyysluku
melkoista suurempi kuin saman valtakunnan
länsiosissa. Suomesta mainittakoon, että kun vuosina
1901-10 syntyneisyysluku Viipurin läänissä oli
34.0. oli se Vaasan läänissä vain 28,3 ja Turun
ja Porin läänissä 29,9. Kaupungeissa syntynei
syys yleensä on melkoista pienempi kuin
maaseudulla. Suomessa esim. syntyneisyysluku
mainittuna vuosikymmenenä oli kaupungeissa vain
27,8, mutta maaseudulla 31,7.
Nämä syntyneisyydessä havaittavat
erilaisuudet saavat lisävalaistusta, jos tarkastetaan
syntyneisyyden vaihtelua eri aikoina. Sikäli kun
tilastotietoja on aikaisemmilta ajoilta olemassa,
osoittavat ne syntyn°isyyden yleensä olevan
alenemassa. Niinpä Suomessa syntyneisyysluku
1751-55 oli 45,», mutta 1851-55 enään vain 36.a.
Ranskankin syntyneisyysluku oli 1840-luvulla vielä
27,8. Aleneminen tosin ei ole ollut yhtämittaista.
Saksassa esim. 1860- ja 1870-luvuilla oli suu-
Syntiinlankeemus—Syntyneisyys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
