Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syrjäänin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
777
Syrjänharju—Syrjäänin kieli
ja kirjallisuus
780
vain seuraavaa: eteläisessä ryhmässä korko on
vaihteleva (eri murteissa eri tavalla),
pohjoisessa se on määrättyyn tavuun (useimmissa
murteissa ensimaiseen, yhdessä viimeisen edelliseen)
kiintynyt; erinäisten eteläryhmän
vokaalialkuisten sanojen vastineet ovat pohjoisryhmiissä
«-alkuisia (esim. etel. odV^pohj. nodV = esi);
erinäisissä johto- ja taivutuspäätteissä etel. t
vastaa pohj. d :tä (esim. etel. kujim&’t ^ pohj.
koi-mad = kolmas) ; konsekutiivi-sijaa (pääte -la) ei
tavata eteläryhmässä, jotavastoin jälkimäisessä
tavataan pari (myöhään postpositsioneista
muodostunutta) sijapäätettä (-di/h, = päällä, ja -vai’ =
yli), joita ei ole pohjoisessa ryhmässä; sitäpaitsi
molemmat ryhmät sanastollisesti huomattavassa
määrässä eroavat toisistaan. Eroavaisuudet eivät
kuitenkaan estä eri ryhmien edustajia toisiaan
ymmärtämästä. Sitävastoin ovat eroavaisuudet
syrjäänin ja votjaakin välillä kaikin puolin:
korostuksessa (votjaakissa yleensä viime tavulla),
äänneasussa (etupäässä vokaaliasussa),
muotoja lauserakenteessa ja varsinkin sanastossa jo
siksi suuret, etteivät syrjäänit ja votjaakit enää
toistensa kieltä ymmärrä.
Syrjäänissä ja syrjäänin votjaakissa esiintyvät
eroavaisuudet korkoseikoissa kuvastavat omalla
tavallaan jo suom.-ugrilaisessa alkukielessä
todennäköisesti vallinnutta vaihtelevaa korkoa.
Samoin myös näissä kielissä ja niiden murteissa
tavattava vokaaliasuu kirjavuus on seurauksena
ikivanhoista, astevaihtelun yhteydessä
esiintyneistä vokaalivaihteluista. Vanha erotus etu- ja
takavokaalisten sanojen välillä on hälvennyt.
Konsonanttiasuun nähden syrjääni ja votjaakki
monessa kohden ovat säilyneet varsin
alkuperäisellä kannalla; niinpä esim. niissä vielä tavataan
säilyneinä: vanhat affrikaatat ts ja dz, t’s’ ja
d’s’ (esim. syrj. tsuz, votj. tsuzjem = suom. halu,
syrj.-votj. fc)/f.s = suonÉ kehä; syrj. dzydz= suom.
liiti-, syrj. fs’oltny, votj. t’s’altyny = suom.
suoltaa-, syrj. d’z’eskyd, votj. d’z’oskyt = suom. tyyskä),
s-äänne (esim. syrj.-votj. syr = suom. hiiri) ;
sanansisäinen nasaali (esim. votj. puri, syrj. pom,
pon = suom. pää) ; alkuperäinen ero
muljeeraauiat-tomieu ja muljeerattujen n-, l- ja s-ääuteiden f n
ja n’, l ja V, s ja s’) sekä puheäänettömien ja
puheäänellisten sananalkuisten klusiilien (k ja
g, t. ja d, p ja b) välillä; (paremmin kuin muissa
suom.-ugrilaisissa kielissä, esim. suomessa)
sananalkuinen v (myös labiaalivokaalin seuratessa,
esim. syrj. vern, votj. vijym = suom. ydin, syrj.
vodz = suom. otava, syrj. vunadny, votj.
vunc-tyny - suom. unohtaa) y. m. Vanha
paradigmaattinen konsonanttivaihtelu on sitävastoin
yleistysten johdosta hävinnyt, joskin sen hajanaisia
jälkiä vielä on havaittavissa (esim. syrj. ko ja kola,
votj. kua ja kuala, vrt. suom. kola^jkodan-, syrj.
jukny, votj. jukyny = suom. jakaa, mutta
syrj.-votj. pi = suom. poika-, syrj. tyrp, votj. tyrpy =
suom. turpa, mutta syrj. kolny, votj. kulyny
-suom. kelpaa). — S. k:n nominitaivutuksessa
huomataan runsas sijamuodostus (useita
paikallissijoja; useimmilla sijoilla on vastineensa
votjaakissa) ; omistusliitteisessä taivutuksessa, joka
murteittain on jossakin määrin erilainen, käy
omistusliite toisissa sijoissa sijapäätteen edellä,
toisissa taas sen jäljessä; 3:nuen persoonan
omistusliitteellä on hyvin usein vain yleinen
determineeraava merkitys (joskus myös 2:sen
persoonan liitteellä). Paitsi tavallista monikon
päätettä (-jas) tavataan vielä toinenkin (-as’),
joka esiintyy predikaatintäytteessä (esim. mai
byras’ bardys’jas = autuaita ovat murheelliset)
Verbitaivutus on hyviu yksinkertainen: tapa
muotoja on kaksi: indikatiivi ja imperatiivi,
aikamuotoja kaksi: preesens (samalla futuuri
ja preteriti (jälkimäisen tunnus i = suom. impei
fektiu t). Passiivi ilmaistaan joko käyttämällä
refleksiivistä verbijohdannaista passiivisessa
merkityksessä taikka erään nominaalimuodon ynnä
apuverbin avulla. Kieltosana taipuu. Sanan
johtopäätteitä, varsinkin yhdysperäisiä verbin
johtopäätteitä, on paljon. Lauseopillisista sei
koista mainittakoon vain, että substantiivin
edessä käyvä adjektiiviattribuutti aina on tai
pumaton, että objektinsijoina käytetään sekä
päätteetöntä (nominatiivin kaltaista) että päät
teellistä akkusatiivia, ja että lukuisain
nominaalimuotojen käyttö on varsin monipuolinen. Muu
ten venäjän kieli huomattavasti on vaikuttanut
s. k:n lauserakennukseen.
S. k:ssä tavattavista vierasperäisistä sanoista
on historiallisesti mieltäkiinnittävin osa
peräisin esisyrjääniläiseltä ja esipermiläiseltä ajalta.
Sellaisia ovat eräät vanhat indoeurooppalais-,
arjalais- ja iraanilaisperäiset kuin myös muinais
tsuvassilaiset (volgan-bolgaarilaiset, vrt. Bol
gaarit) lainasanat. Osa iraanilaisperäisiä lai
noja samoinkuin muinaistsuvassilaiset lain.i
sanat ovat alkupermiläiseltä ajalta peräisin. Voi
jaakissa on muinaistsuvassilaisten lainain luku
määrä paljoa suurempi kuin syrjäänissä, mikä
seikka saa selityksensä siitä, että syrjäänit per
miläis-tsuvassilaisten kosketusten alkupuolella
vähitellen alkoivat siirtyä pohjoiseen päin sillä
välin kuin votjaakit edelleenkin pitkäksi aikan
jäivät muinaisten tsuvassien naapuruuteen ja
vaikutuksen alaisiksi. Syrjäänissä tavattavien
muinaistsuvassilaisten lainasanain lukumäärä
nousee 30: n paikkeille. Votjaakeista erottuaan
syrjäänit pohjoisempana joutuivat
vuorovaikutukseen obin-ugrilaisten (vogulien ja ostjaak
kien), samojedien, venäläisten, vieläpä skandi
naavien ja itämerensuomalaistenkin (Vienajoen
karjalaisten, ..bjarmien", vrt. Bjarmalanti)
kanssa, niinkuin näiden kansain ja syrjäänien
väliset kielellisetkin kosketukset todistavat.
Vaikka syrjäänien suhteet skanilinaaveihin ja
karjalaisiin venäläisten (novgorodilaisten)
väliintulon vuoksi pian katkesivat, ehti s. k:een
kuitenkin kulkeutua muutamia suomalaisperäisiä
sanoja, vieläpä jokunen skandinaavilainenkin.
Yhteys muiden mainittujen kansain kanssa
jatkuu vielä tänäkin päivänä. Samojedin kielestä
saadut lainat, jotka pääasiassa rajoittuvat s. k:n
pohjoisiin murteisiin ja etupäässä koskevat
poronhoitoa, eivät ole runsaslukuiset, ja vielä
paljoa vähäisempi on obin-ugrilaiselta taholta
saatujen lainain määrä (sitävastoin
obin-ugrilai-set kielet ovat syrjäänistä lainanneet koko
joukon sanoja). Mutta venäjän kielestä on s. k:een.
sen kaikkiin murteisiin, tunkeutunut hyvin suuri
määrä kaikenlajisia lainasanoja, kuvastaen
elävästi ven. kulttuurin monipuolista ja
pitkäaikaista vaikutusta. Venäjän kielen välityksellä
on s. k:een myös kulkeutunut useita
tataarilais-peräisiä sanoja (eteläiseen murrerylimään myös
muutamia sanoja suoraan tataarista).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
