Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syrjänharju ... - Syrjäänin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
777
Syrjä.
mainitun tyttärillä ja heidän puolisoillaan Eerik
Bielkellä ja Pietari Banérilla sekä Banérin
vävyllä Klaus Stjernskjöldillä, joka 1664 möi
tilan Eerik Henrikinpoika Flemingille, Lajusten
vapaaherralle (k. 1679). Tämän perillisiltä S.
joutui oston kautta 1699 vapaaherra C. M.
Reh-hinderille (k. 1709), mutta palautui takaisin
Flemingeille, jotka 1730 möivät sen kenraali
Karl Henrik Wrangelille. Viimemainittu möi
tilan 1754 hovimarsalkka Esbjörn Christer
Reu-terholmille (k. 1773), joka itse asui tilalla, ja
jolta sen peri hänen poikansa, tunnettu
valtiomies Gustaf Adolf Reuterholm (k. 1813).
Reuter-holm-suvulta S. joutui pois 1815 ja on 1815-98
ollut Stierncrantz-, Favorin-, von Zansen- ja von
Kræmer sukujen jäsenillä. Nyk. omistaja (1916;
v:sta 1S98) vapaaherra August. Wrede af Elimä.
— S., joka vielä Reuterholmien aikana käsitti
23"/,, manttaalia, oli jo 1500-luvulla Eerik
Flemingin aikoina todellinen suurtila. Kivinen
päärakennuksen alakerta ja kellarikerros harmaista
kivistä tehtyine holveineen ovat epäilemättä
1500-luvulta (erään tiedon mukaan v :lta 1545).
Alkuaan oli rakennuksen toinenkin kerros
harmaista kivistä, mutta tämä kerros purettiin
E. C. Reuterholmin aikana ja sijaan
rakennettiin tiilikerros. Nyk. omistajan aikana on
rakennus täydelleen uusittu ja sisustettu m. m.
goottilaista tyyliä jäljittelevillä seinäpaneleilla. —
Kustaa Vaasa oleskeli 1555 kartanossa muutamia
päiviä. A. Es.
Syrjänharju. 1. Harju Pälkäneen kirkolla,
luonnonihana näköalapaikka. -— 2. S.. 1.
tavallisesti vain „Harju", ks. Jyväskylä.
Syrjäsakset 1. reunasakset ks.
Levy-«epänteollisuus ja Sakset. P-o P-o.
Syrjätä, r e u n a t a, särmätä, sahata
laudat ja lankut suorasyrjäisiksi (ks. Saha).
P-o P-o.
Syrjäviiva ks. S i v u v i i v a.
Syrjäyskone, särmäsaha, ks. Saha.
Syrjäänien muinaisuskonto. Varhaisimmat
ja arvokkaimmat tiedot syrjäänien
pakanuuden-aikaisista uskonnosta ovat Epifanij Viisaan
kirjoittamassa Pyhän Tapanin (k. 1396), syrjäänien
..apostolin" elämäkerrassa (ks. Tapani Pyhä).
Heillä kerrotaan olleen runsaasti epäjumalia sekä
kylissä ja asunnoissa että metsissä, kukkuloilla
ia teiden varsilla. Niiden kuvat olivat
pääasiallisesti puusta veistettyjä, joskus puettuja,
ihmisenkaltaisia. vaihdellen kooltaan ja arvoltaan.
778
Toisten suojaksi oli rakennettu erikoisia,
nähtävästi hirsistä valmistettuja uhriaittoja, joissa oli
uhripöytiä ja joissa säilytettiin suuret määrät
uhriantimia, metsäneläinten nahkoja y. m.
arvoesineitä, kuten kultaa, hopeaa, vaskea, rautaa ja
tinaa sekä uhreissa tarvittavat työkalut ja
esineet. Muutamat uhriaitat muodostivat
syrjäänien käsityksen mukaan suuren rikkauden.
Mahtavimmille, laajan heimon palvomille hai
tioille tuotiin uhreja kaukaa, viikonkin matkan
päästä. Kodeissa säilytettyjä kotihaltioita palvoi
sitävastoin vain asianomainen perhe. Pyhäköi
tään, joilla oli erityiset kaitsijat, syrjäänit kovin
kavahtivat. Kukaan ei tohtinut koskea siihen,
mitä jumalille oli uhrattu, eikä turhan vuoksi
uskallettu lähestyä pyhiä lehtoja. Mainitussa
elämäkerrassa kerrotaan heidän suuresti
kummeksineen sitä, että Tapani tohti päivällä ja
yöllä liikuskella epäjumalien seutuvilla. —
Tietäjän uskottiin saattavan vallita luonnonvoimia
sekä voivan hankkia tarpeellisia tietoja etäi
sistä paikoista. Hänen sanotaan tietäneen „sinä
päivänä, sillä hetkellä", mitä tapahtui ,,kaukai
sessa seudussa, toisessa kaupungissa,
yhdeksännessä maassa". Nämä tiedot hankittiin tietysti
..loveen" lankeamalla. Mahtavin syrjäänien
silloisista tietäjistä oli Tapanin vihamies Pam,
..kuuluisa noita, velhojen päämies, loitsijoiden
vanhin", jolla näyttää olleen huomattava sanan
valta maallisissakin asioissa. — Nykyajan
syrjäänien uskomuksiin, joita vasta viime aikoina
on kerätty talteen, on venäläinen kansanusko
jo ennättänyt painaa syvän leiman. [A.
Hämäläinen, „Epifanij Viisaan tiedot Pyhästä
Tapanista ja syrjääneistä", Suomi IV, 6 (1909) ; Uno
Holmberg, „Permalaisten uskonto" (1914).]
U. II bg.
Syrjäänin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
S. k., syrjäänien (ks. t.) puhuma kieli,
muodostaa yhdessä läheisen sukulaisensa, votjaakin
kielen (ks. t.) kanssa suomalais ugrilaisen
kielikunnan permiläisen kieliheimon (vrt.
Suoma-1 a i s-u g r i 1 a i s e t kielet). Sitä alku- 1.
kantakieltä, josta nämä permiläiset kielet ovat
kehittyneet, sanotaan alkupermin kieleksi.
Syrjäänin ja votjaakin kielten erikoiskehitys
voidaan laskea alkavaksi n. 9:nnellä t. 10:nnellä
vuosis. j. Kr., s. o. niihin aikoihin, jolloin
syrjäänien alueellinen erkaneminen votjaakeista
todennäköisesti alkoi. S. k:n murteet
voidaan jakaa kahteen ryhmään, eteläiseen ja
pohjoiseen. 1) Eteläisen ryhmän murteita
puhutaan Permin kuvernementin pohjoisosissa sekä
Vjatkan kuvernementin Glazovin piirin
pohjois-kolkassa (tätä murreryhmää on usein —
varsinkin Venäjällä —- nimitetty erikoisella nimellä
permjaakin kieleksi). Nämä murteet
voidaan puolestaan jakaa kahteen päämurteeseen.
../-murteeseen" ja „t>-murteeseen", joista
jälkimäinen on korvannut alkuperäisen
(muljeeraa-mattomanj /-äänteen kaikissa asemissa
(myöskin sanan alussa) u:llä. 2) Pohjoiseen ryhmään
voidaan lukea kaikki muut, pääasiallisesti Yo
Iogdan ja Arkangelin kuvernementeissa puhutut
murteet: Letkan-Luzan, Sysolan, Petsoran,
Yy-tsegdan, I/man ja Udoran päämurteet. Näistä
ensinmainittu useissa kohdin lähentelee
eteläryh-män murteita. Eteläisen ja pohjoisen
murreryh-män välisistä eroavaisuuksista mainittakoon
Syrjänharju—Syrjäänin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
