Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Széchy ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
829
hallintoa. Kun poliisi, joka epäili häntä kirjasen
tekijäksi, pani toimeen kotitarkastuksen hänen
luonaan, joutui S. niin kiihdyksiin, että huhtik.
S p. 1860 lopetti itsensä pistoolinlaukauksella.
Ivuusiviikkoiuen maansuru oli todistuksena
kunnioituksesta ja kiitollisuudesta, jota Unkarin
kansa tunsi „suurinta unkarilaista" kohtaan.
V. 1880 hänelle pystytettiin muistopatsas
Budapestiin, 1897 Soproniin. S:n jälkeenjääneet
kirjoitukset julkaistiin 1875, hänen päiväkirjansa
1884 ja hänen kirjeensä 1889. [Lönyayn, Falkin.
Zichyn y. m. elämäkerrat; A. Jalava, „Tapani S."j
J. F.
2. B é 1 a S. (s. 1837), edellisen poika,
tutkimusmatkailija, retkeili 1863 Pohjois-Ameriikassa
(matkakuvaus: ..Amerikai utam", 1865), 1865
Algeriassa ja 1877 80 (topografi Kreitnerin ja
geologi Löczyn seurassa) Intiassa, Jaavassa,
Japanissa ja varsinkin Kiinassa (S:n yritykset
tunkeutua Tibetiin eivät onnistuneet).
Viime-raain. matkasta unkariksi („S. B. gröf
expedi->i6ja", 2 os.), saksaksi ja englanniksi ilmestynyt
kertomus herätti paljon huomiota; matkan
tieteelliset tulokset julkaistiin nimellä „S. B. gröf
keletäzsial tudomånyos eredinénye 1877-1880"
(3 os., 1890-97; myös saks.: „Die
wissenschaft-lichen Ergebnisse der Heise des Grafen B. S. in
Ostasien 1877-1880", 1893). Sitäpaitsi Kreitner
julkaisi teoksen: „Im fernen Östen. Reisen des
Grafen S. 1877-80" (1881). S. on myös
tehokkaasti ottanut osaa yhteiskunnalliseen ja
valtiolliseen elämään.
Széchy, Karoly /sëtsi käroj] (1848-1906),
unk. kirjailija ja kirjallisuushistorioitsija, v:sta
1885 unk. kirjallisuudenhistorian dosenttina ja
v:sta 1890 professorina Kolozsvärin sekä v:sta
1905 Budapestin yliopistossa; julkaissut joukon
arvokkaita kirjailijaelämäkertoja (m. m. P.
Vaj-dan 1892, J. Gvadänyi’n 1894, M. Zrinyi’n
1896-98, M. Debreczeni’n 1903),
tutkielmakokoel-man ,,Kisebb tanulmänyok" (1897),
taidehistorialliset matkakuvaelmansa „Benyomäsok és
emlé-kek" („VaikuteImia ja muistoja", 1897) sekä
runomuotoisen romaanin „Szep Honka" („Kaunis
Ilona", 1881). Y. W.
Szeged Jsägäd] (saks. Szegedin), kaupunki
Unkarissa, keskellä Alföldiä, Csongrädin
komi-taatissa, Tiszan varrella (suurimmaksi osaksi sen
oik. rannalla), vähän alapuolella Marosin suuta,
monen radan risteyksessä; 118,328 as. (kuntana
1910, Unkarin toinen kaupunki; varsinaisessa
kaupungissa oli 77,797 as.), joista uskonnoltaan
103,948 roomal.-katolista ja 6,907 juutalaista,
kansallisuudeltaan 113,380 unkarilaista. —- S. on
Unkarin kauneimpia ja paraiten rakennettuja
kaupunkeja; Tiszan tulva maalisk. 1879 tuhosi
S:n melkein kokonaan (5,585 taloa sortui ja
2,000 henkeä hukkui); senjälkeen S. on
uudestaan rakennettu ja ympäröity korkeilla padoilla
ja valleilla. S:n pääosa on puolikuun
muotoinen, keskustana Tiszan yli vievän komean
rauta-sillan (lisäksi Tiszan poikki on rakennettu
rautatiesilta) länsipäässä oleva Rudolf-tori. Sen
tienoilta kadut haarautuvat säteittäin; niiden
poikki, ; uoliympyröinä, kulkevat S:n molemmat
pääkadut, sisempänä kehäkatu Tisza Lajos-körüt
ia ulompana kehäkatu
Bécsi-Berlini-Londoni-Pärisi-Brüsszeli-Rftmai-körüt. Useista toreista
huomattavin on Széehenyi’n-tori. Paljo rakennus-
830
taiteellisesti huomattavia, komeita rakennuksia:
useita kirkkoja, fransiskaani-, piaristi- ja
inino-riittiluostari, synagoga, raatihuone, oikeus-, posti-,
sähkölennätin- ja finanssipalatsi, sivistyspalatsi,
teatteri, useita kasarmeja ja kouluja, Kossuthin.
kirjailija Dugonicsin, keisarinna Elisabetin,
insinööri Bertalanin, insinööri Våsårhelyi’n
muistopatsaat, honvéd-muistomerkki. -— Oppi- ja
sivistyslaitoksia: piaristien ylälukio, valtion
ylä-reaalikoulu, ylempi tyttökoulu, kauppakoulu y. m.
oppi- ja ammattikouluja, Somogyi-kirjasto, museo,
Dugonicsin seura (viimemainitut kolme sijaitse
vat sivistyspalatsissa). -— Teollisuus huomattava:
valtion tupakkatehdas, myllyjä, tulitikku-,
saip-pua-, köysi- y. m. tehtaita. S:n erikoisuuksia
ovat salami-makkarat, tarhonya (eräänlainen
kuiva jauhoruoka), linkkuveitset, paprika ja
saippua. Tärkeä on maanviljelys (viljaa,
tupakkaa, viiniä, vihanneksia, paprikaa) ja
karjanhoito (S. omistaa laajoja maa-alueita). Vilkasta
vilja-, puutavara-, villa- y. m. s. kauppaa. Tiszan
tärkein jokisatama. — S. sai jo Mathias
Corvi-nuksen aikana kaupunginoikeudet, oli 1541-1686
turkkilaisten hallussa (lujasti linnoitettu).
Unkarin hallitus oli S:ssä heinäk :ssa 1849;
elok:n alussa kaupunki joutui Haynaun haltuun.
(E. E. K.)
Székelyudvarhely [sckäj-udvarhäj], kaupunki
Unkarissa, Siebeuburgenin itäosassa, Udvarhelyn
komitaatin pääkaupunki. Nagy-Kiikiillön ja
rautatien varrella; 10,244 as. (1910), enimmäkseen
roomal.-katolisia unkarilaisia. — Pari kirkkoa,
fransiskaaniluostari, Csonkavärin linnan rauniot.
Katolinen lukio, reformeerattu kollegi, valtion
yläreaalikoulu y. m. — Läheisyydessä Budvärin
linnanrauniot ja Szejken terveyslähteet.
Székely-unkarilaiset [sëkäj-J (unk. székelyek),
luvultaan n. 450,000-500,000, asuvat Unkarin
(Siebenbürgenin) itäisimmässä kolkassa
Maros-Tordan, Udvarhelyin, Csikin ja Håromszékin
komitaateissa. S:n esi-isät siirrettiin näille maille
ll:nneltä vuosis. (Ladislaus I:n ajoista) alkaen
rajavartiaväeksi todennäköisesti Länsi-Unkarista
(tähän heidän monessa suhteessa vanhanaikainen
kielimurteensakin viittaa). Verraten myöhäisiin
aikoihin asti (viime vuosis :n keskivaiheille)
s. saivat säilyttää useita vanhoja etuoikeuksia;
m. m. heillä oli omat erikoiset hallinnolliset
viranomaisensa ja tuomarinsa. Tämän johdosta
s. ylpeästi ovat pitäneet itseänsä aatelisina.
V:een 1874 s:n maa (unk. Székelyfiild,
Székely-orszäg) oli jaettuna viiteen hallintopiiriin:
Csikszék, Håromszék, Marosszék, Udvarhelyszék
ja Aranyosszék. N. s. csångö-magyaarit (ks. t.)
ovat myöskin s:sta lähtöisin. Y. IF.
Székesfehérvår [sëkäs-fäliërvär] (saks.
Stuhl-weissenburg, lat. Alba Regia), samannimisen
komitaatin pääkaupunki Länsi-Unkarissa,
Budapestista lounaiseen, viljavassa, osaksi
suoperäisessä seudussa ratojen risteyksessä; 36,625 as.
(1910), joista uskontunnustukseltaan 29,407
roomal.-katolista, 3,024 juutalaista,
kansallisuudeltaan 35,354 unkarilaista. — Tuomiokirkko,
piis-panpalatsi (jonka pihassa ja puistossa on Pyhän
Tapanin kirkon ja kuningashautojen tähteitä),
3 luostaria, 2 synagogaa, oikeuspalatsi, teatteri,
pari uutta kasarmia, Vörösmartyn muistopatsas.
— Katolinen ylälukio, pappisseminaari,
reaali-koulu, kauppa-akatemia; roomal.-katolisen piis-
Széchy— Srékesfehérvär
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
