Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Széchy ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Széll—Szilågyi
832
pan istuin. — Harjoitetaan melkoista teollisuutta
(kankaita, saippuaa, koneita, säilykkeitä, värejä
y. m.), viininviljelyä sekä vilkasta viini-,
hedelmä- ja hevoskauppaa (hevostarhat Unkarin
suurimpia). — S. on Unkarin vanhimpia kaupunkeja;
roomal.-aikana sen paikalla oli Herculia niminen
kaupunki. Tapani Pyhän ajoista alkaen S. oli
vuosisatoja Unkarin kuninkaiden
hautauspaikkana sekä Esztergomin keralla
hallituskaupunkina ja usein myöskin kruunajaiskaupunkina,
kunnes Béla IV siirsi pääkaupungin Budaan ja
kruunajaiskaupungiksi 1526 tuli Pozsony.
Vv. 1543-1688 S. oli turkkilaisten (1601-02
keisarillisten joukkojen) hallussa, ja lähtiessään S:sta
he hävittivät Pyhän Tapanin kirkon ja ryöstivät
kuninkaiden haudat. E. E. K.
Széll, Kálmán [sël kälmän] (s. 1845), unk.
valtiomies, valittiin 1867 valtiopäiville, joilla
esiintyi varsinkin finanssi- ja
talouskysymyksissä. Ollessaan 1875-78 raha-asiainministerinä
S. esitti yhä vieläkin noudatetun suunnitelman
valtion raha-asiain parantamiseksi; tuli
pääministeriksi 1899, mutta luopui 1903, kun ei
saanut. hyväksytyksi esitystään rekryyttimäärän
lisäämisestä.
Szemere [sämärä]. 1, Pál S. (1785-1861), unk.
kirjailija, julkaisi nuoremmalla iällään lyyrillisiä
runoja, joista varsinkin hänen mestarilliset
sonettinsa ansaitsevat erikoista huomiota. Hänen
suurin merkityksensä on siinä, että hän hienolla
aistillaan, terävällä arvostelullaan ja kauniilla
kielenkäytöllään suuresti edisti aikansa
kirjailijain ja kirjallisen yleisön esteettistä sivistystä.
S:n kootut teokset ilmestyivät Kisfaludy-seuran
toimesta J. Szvorényi’n toimittamina 1890 (2 os.).
2. Bertalan S. (1812-69), politikko;
valittiin 1843 Unkarin valtiopäiville, missä liittyi
Kossuthiin; tuli maalisk. 1848 sisäasiain- ja
jouluk. oikeusministeriksi,
riippumattomuusjulistuksen jälkeen huhtik. 1849 pääministeriksi.
Világosin luona tapahtuneen antautumisen
jälkeen S. kätki salaisesti Tapanin kruunun
maahan Orsovassa ja pakeni Turkkiin; oleskeli
sitten Pariisissa ja Lontoossa kunnes palasi 1865
kotimaahan, missä liittyi Deákin kannattajiin;
kuoli houruinhuoneessa.
Szent [sänt] (unk.), pyhä; esiintyy m. m.
useissa yhdysperäisissä paikannimissä edellisenä
yhdysosana.
Szentes [säntäs], kaupunki Keski-Unkarissa,
Csongrádin komitaatin pääkaupunki, Tiszan
haarakkeen Kurezan varrella lähellä Tiszaa, ratojen
risteyksessä; 31,593 as. (1910), unkarilaisia. —
Suojattu patorakennuksilla tulvia vastaan.
Lukio, kirjasto, museo. Harjoitetaan etupäässä
maanviljelystä ja karjanhoitoa. Muutamia myllyjä, sahoja ja tiilitehtaita.
Szent-Gotthárd [sänt -ā-], kauppala
Unkarissa, Vasin komitaatissa Rában varrella, 2,062 as.
(1901); sen luona elok. 1 p. 1664 kreivi
Montecuccoli’n johtamat keisarilliset ja ransk. joukot
(30,000 miestä) voittivat suurvisiiri Ahmed
Köprilin komentamat turkkilaiset (60,000 miestä).
Voittajain mieshukka 6,6 % voitettujen 13,3 %.
Taktillinen arvo 2,1. -Iskm-.
Szent-Miklós ks. Török-Szent-Miklós.
Szigetköz [sigätköz] (saks. Kleine Schütt),
Tonavan ja siitä oikealle erkaantuvan
haarakkeen (Mosonin-Tonavan) muodostama „saari”
Länsi-Unkarissa, vastapäätä Csallököziä (ks. t.),
Györin, Mosonin ja Pozsony’in komitaateissa;
45 km pitkä, 5-8 km leveä. Luonnoltaan
samanlainen kuin Csallököz.
Szigetvär Jsigätvär], suurkunta (nagyközség)
ja ent. luja linnoitus Lounais-Unkarissa,
Somogy’in komitaatissa, ratojen haarauksessa Péesistä
länteen; 5,601 as. (1901), enimmäkseen
unkarilaisia. — Useita kirkkoja, fransiskaaniluostari,
Zrinyi’n muistomerkki. — S. on kuuluisa
Zrinyi’n (ks. t.) puolustuksesta ja sankarikuolemasta
8 p. syysk. 1566. S. oli turkkilaisten hallussa
1560-1688.
Szigligeti, Ede [sigligäti ädä] (alkuperäiseltä
nimeltään Szathmäry Jözsef /satmän
jözäfj (1814-78), unk. näytelmänkirjoittaja, valmistautui alk. insinööriksi, mutta antautui 1834
näyttelijäksi, kohoten myöhemmin ohjaajaksi,
kansallisteatterin sihteeriksi ja vihdoin sen
draamalliseksi johtajaksi. S. oli tavattoman
tuottelias, ja on kirjoittanut toistasataa näytelmää.
Hänen murhenäytelmänsä, joista paras on
„A trönkeresö” („Valtaistuimentavoittelija”, 1868),
eroavat ainakin näyttämökelpoisuutensa puolesta
edullisesti muista senaikuisista kotimaisista
tragedioista. Paljoa huomattavampi merkitys on
S:n huvinäytelmillä (ensimäinen, „Tiözsa”,
ilmentyi jo 1840), joissa luonteenkuvaus tosin ei ole
syvällinen, mutta jotka vilkkaan toimintansa,
kekseliäästi sommitellun ja vaikuttavan juonensa
sekä uudenaikaisen tekniikkansa tähden
saavuttivat suurta suosiota. Koomilliset aiheensa tekijä
ammensi etupäässä perhe-elämän piiristä. S:n parhaat huvinäytelmät ovat: „Liliomfi”
(„Liljan-poika”, 1849), „Häzassägi liärom parancs”
^.Avioliiton kolme käskyä”, 1850), „Dalos Pistä”
(„Laulaja-Pista”, 1855)’, „Mama” („Äiti”, 1857),
„Nöuralom” („Akkavalta”, 1862), „Udvari bolond”
(„Hovinarri”, 1871). Suurin on S:n merkitys
ehkä kuitenkin unk. kansannäytelmän luojana.
Hänen parhaat näytelmänsä tältä alalta ovat:
„Szökött katona” („Karkurisotilas”, 1843), „Két
pisztoly” („Kaksi pistoolia”, 1844), „Csikós”
(„Hevospaimen”, 1846) ja varsinkin „Lelenc”
(„Löytölapsi”. 1863); suomeksi on käännetty
„Cigány” („Mustalainen”, 1853; suom. 1879). y. w.
Szilady [silādi], Aron (s. 1837), unk.
kirjallisuushistorioitsija, protestanttinen pappi,
julkaissut vanhemman unk. kirjallisuuden alalta
(jonka erinomainen tuntija hän on) joukon
arvokkaita tutkimuksia (esim. „Temesvári
Pelbárt élete és müvei”, 1880) sekä vanhemman
kirjallisuuden tuotteita (esim. kokoelman vanhojen
unk. runoniekkojen tuotteita: „Régi magyar
költök tára”, 6 os., 1877-96). Julkaisi yhdessä
S. Szilágyi’n ja F. Salamonin kanssa kokoelman
turk. historiallisia lähdekirjoja turkkilaisvallan
ajalta („Török-magyarkori okmánytár”, 9 os.,
1863-73). V:sta 1893 kirjallisuushistoriallisen
aikakauskirjan „Irodalomtörténeti közlemények”in
toimittaja.
Szilágyi, Dezsö [silā dji däzö] (1840-1901),
unk. oikeusoppinut ja valtiomies; palveltuaan
oikeusministeriössä tuli 1874 professoriksi
Budapestiin; v:sta 1871 edustajakamarin jäsen; oli
huhtik. 1889-tammik. 1895 oikeusministerinä, jossa
toimessa ollessaan ajoi 1891 perille suuren
oikeusreformin; 1895-98 edustajakamarin presidenttinä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
