Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkö lääketieteessä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
911
Sähkömagneettinen valoteoria—Sähkömerkinantolaitteet
912
ristiin rastiin joka suunnassa, niin että niiden
vaikutus ulospäin kumoutuu. Mutta jos
sähkövirta johdetaan moneen kertaan rautatangon
ympäri, niin molekylaarivirrat järjestyvät
elektro-dynamisten sääntöjen mukaisesti (ks.
Sähködynamiikka), niin että ne ovat sekä
keskenään että johdossa kulkevan
virran kanssa yhdensuuntaiset
ja samanne päin kulkevat. Koska
kahden vierekkään, eri
mole-kylejä kiertävän virran
lähimäi-set osat ovat vastaissuuntaiset
(ks. kuvaa), niin niiden
vaikutukset kumoavat toisensa.
Siten jää jäljelle ulospäin vaikuttaviksi vain
kappaleen äärimäisimmässä pintakerroksessa
kiertävien molekylaarivirtojen ulkopuoliset osat.
Kokonaisvaikutus samasta läpileikkauksesta on
siis sama, kuin jos siinä kulkisi kehää myöten
virta. Magneetin pohjoisnapaa katsottaessa tämä
virta kiertää kellon osoittimien liikesuuntaa
vastaan. — Molekylaarivirtojen ajatellaan nykyään
syntyvän siten, että muutamat elektronit
kappaleessa kiertävät joko molekylien ympärillä tai
niiden sisässä olevia umpinaisia ratoja pitkin.
U. S :n.
Sähkömagneettinen valoteoria ks. Vai o.
Sähkömagnetismi (ks. Sähkö ja
Magnetismi). V. 1819 huomasi tansk. fyysikko
Orsted, että sähkövirta joutuessaan
kompassineulan läheisyyteen poikkeuttaa sen
magneettisesta meridianista, ja ransk. Ampöre, joka jatkoi
näitä tutkimuksia, että poikkeuksen suunta,
olkoonpa sähkövirran ja magneettineulan
keskenäänen asento mikä tahansa, voidaan aina
määrätä seuraavan muistisäännön avulla: .los
ajattelee uivansa virran suuntaan kasvot
käännettyinä magneettineulaan päin, kääntyy sen
pohjoisnapa aina vasemmalle (Ampèren uimasääntö).
Edellinen johtuu siitä, että jokainen sähkövirta
synnyttää ympäristössään magneettisen kentän,
jonka voimaviivat muodostavat
ympyränmuotoisia ratoja, joiden tasot ovat kohtisuoria
johtajaa vastaan ja keskipisteet itse johtajalla.
Vapaasti liikkkuva magneetti neula pyrkii asettu
maan tässä kentässä siten, että sen omat voima
viivat ovat yhdensuuntaisia kentän
voimaviivojen kanssa. Tästä seuraa yhdessä Ampèren
uima-säännön kanssa muistisääntö: Kun katsotaan
virran suuntaan, kiertävät voimaviivat johtajaa
myötäpäivään, tai, kun otetaan oikealla kädellä
johtajasta kiinni niin, että peukalo osoittaa
virran suuntaa, niin muut sormet osoittavat
voimaviivojen suuntaa. S :11a on erittäin suuri
merkitys sähkötekniikassa. Siihen perustuvat esim.
nostomagneetit ja melkein kaikki sähköteknilliset
mittakojeet sekä sähkökoneet ja
transformaatto-rit. Tällöin kytketään johto, jonka läpi
sähkövirta johdetaan, vyyhdeksi 1. kelaksi. Tällaisella
sähkövirran läpikulkemalla kelalla (solenoidilla)
on jo täydelliset magneettitangon ominaisuudet.
Solenoidin navat saadaan määrätyksi esim.
seuraavilla muistisäännöillä: Se solenoidin pää, jota
katsottaessa virta kiertää myötäpäivään, on
etelänapa ja se, jota se kiertää vastapäivään,
pohjoisnapa, tai, jos otetaan oikealla kädellä
solenoidista kiinni siten, että muut sormet osoittavat
virran suuntaa, osoittaa peukalo voimaviivojen
suuntaa. Kiertämällä eristetty sähkövirran läpi-
kulkerna johto rautasydämelle saadaan solenoidin
magneettiset ominaisuudet monin kerroin
vahvistetuiksi (sähkömagneetti). Käytännössä tehdään
kin aina näin, ellei ole erikoisia syitä sitä estä
mässä. Vastuksen pienentämiseksi voimaviivojen
tieltä koetetaan se mikäli mahdollista tehdä rau
dasta, jonka tarvittaessa vain pienet ilmaraot
katkaisevat. Johtokelaan voidaan johtaa joko
tasa- tai vaihtovirtaa. Kun virta katkaistaan,
häviävät solenoidin magneettiset ominaisuudet
kokonaan ja samoin sähkömagneetinkin, niin
että ainoastaan jäännös- (remanenttinen)
magnetismi -jää jäljelle. — vrt.
Sähkömagneettinen teoria. M. H-lio.
Sähkömagnetofoni (m a g n e e 11 i ks. t., ja
kreik. p/iömc’= ääni), Weiglen suunnittelema
ääni-opillinen koje, jota voidaan käyttää sumutorvena
(ks. Sireeni). S. on muodoltaan
pikarintapai-nen. Sen pohjalla olevaan elohopeaan päättyy
rautapellistä tehdyssä, pikariin kiinnitetyssä
levyssä olevan nastan kärki. Toisella puolella levyä
on sähkömagneetti. Kun tämän lankakierteiden
läpi johdetaan sähkövirta, vetää se levyn
puoleensa, kärki kohoaa elohopeasta ja sähkövirta
katkeaa. Levy palaa nyt takaisin
tasapainoasentoonsa ja sähkövirta sulkeutuu uudestaan, joten
levy taas tulee vedetyksi sähkömagneettiin. Levy
joutuu täten nopeiliin värähdyksiin ja synnyttää,
jos virran lähde ja sähkömagneetti ovat
voimakkaat, vahvan äänen. (ü. S:n.)
Sähkömerkinantolaitteet. Sähkövirran
käyttäminen merkinantoa varten on hyvin monipuo
linen. Yksinkertaisin ja myöskin yleisimmin
käytetty s :sta on tavallinen soittokello,
jonka rakenne ja toimintatapa selviää kuvasta 1.
M on sähkömagneetti, jonka ankkuri A on
kiinnitetty alustaan kellonvasaraa kannattavalla
jousella Fi. Kun virtaa johdetaan magneetin
käämien kautta, vetää magneetti ankkurinsa
luokseen ja vasara lyö kelloon. Samalla jousi Fi
katkaisee virran, magnetismi katoaa ja ankkuri
palaa jousen Fi pontevuudesta takaisin
alkuasentoonsa, taas sulkien virtapiirin. Täten
saadaan siis kestävä soitto, niin kauan kuin sähköä
jostakin virranlähteestä johdetaan kelloon.
Tavallisessa soittojohtolaitteessa käytetään useimmiten
virranlähteenä galvaanisia elementtejä (ks. t.).
jotka kytketään kelloon puuvillapunoksella eris
tettyjen vaskilankojen välityksellä. Kello
asetetaan siihen huoneeseen, johon merkki halutaan
antaa, ja sen toinen kytkinruuvi yhdistetään
johdolla patteriin. Kellon toisesta kytkinruuvista
vedetään johto painonappiin, joka asetetaan
siihen paikkaan, niistä halutaan kelloa soittaa, ja
painonapista takaisin patterin toiseen napaan.
Painonapilla, joka on varustettu kahdella
koske-tinjousella, suljetaan virtapiiri painamalla
nappulaa. — Kun samaan kelloon kuuluvia
painonappeja on useita ja tahdotaan merkitä, niistä
napista soitto on tullut, käytetään n. s.
numero-kaappia. joka sisältää yhtä monta
sähkömagneettia kuin laitoksessa on painonappeja.
Magneettien ankkurit pitävät hakasien avulla pieniä
numerolevyjä pystysuorassa asennossa.
Magneetin kautta kulkeva virta laskee sen ankkurilevyn
putoamaan vaakasuoraan asentoon ja numero
esiintyy pienessä akkunassa. Kaappiin asetetun
tangon avulla kohotetaan alaspudonneet numerot
taas pystysuoraan asentoon. Johdot asetetaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
