Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköoptilliset ilmiöt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
919
Sähköoptilliset ilmiöt
950
suureet lausuttuina näissä yksiköissä saisivat
epämukavat lukuarvot, joko liian suuret, kuten
esim. jännitykset, tai liian pienet, esim.
kapasiteetit. Senvuoksi hyväksyttiin Pariisin kongres
sissa yleisesti käytettäväksi sellaiset näiden
absoluuttisten C. G. S.-yksikköjen kerrannaiset,
että lukuarvot säännöllisesti pysyttelevät sopi
vien rajojen sisällä. Tällöin lähdettiin
sähkömagneettisesta järjestelmästä siksi, että
sähkömagneettiset mittaukset useimmin tulevat
kysymykseen ja ovat helpommin suoritettavissa kuin
sähköstaattiset. Seuraava taulukko esittää näitä
kansainvälisiä käytännöllisiä yksiköitä:
Käytännöllinen yksikkö
Suure Nimi yleinen
merkitsemistapa suhde
abso-I luuttiseen yksikkUön
jStthkOpaljous coulombi C 10"1
Virranvoimakkuus amperi A 10’
i Vastus ohmi 0 tai n 10°
Johtoarvo siemensi S 10-9
.Sähkömotorinen voima ) J&nnitys J voltti V 108
i Varautumiskyky (kapasiteetti) faradi F 10-9
’Itseinduktsionikerroin henry H 109
Ty8 joule J 10’
|Teho watti V 107
Magneettisia suureita varten ei ole ollut tarvis
muodostaa erityisiä käytännöllisiä yksiköitä.
Käytännöllisistä sähköyksiköistä voidaan
ampe-lia ja ohmia pitää tavallaan perusyksikköinä,
koska ne, muista riippumatta, voidaan määritellä
seuraavasti:
A m p e r i 1. a m p ë r e on se muuttumaton
virranvoimakkuus, joka yhdessä sekunnissa
määrätyissä olosuhteissa saostaa
liopeauitraattiliuok-sesta 0,Oonia g hopeaa.
Ohmi on se vastus, mikä on 106, i cm:n
pituisella tasavahvuisella elohopeapatsaalla, jonka
massa on 14,«n g 0°C:n lämmössä. Tällaisen
patsaan poikkipinta on jotenkin tarkalleen
1 mm1.
Näihin kahteen yksikköön vertaamalla voidaan
muut käytännölliset yksiköt määritellä
seuraavasti :
Siemensi on sellaisen johdon johtoarvo.
jonka vastus on 1 ohmi (s. o. vastuksen inverssi
1. käänteisarvo).
Coulombi on se sähköpaljous, joka kulkee
\ hdessä sekunnissa johdon poikkipinnan kautta
virranvoiman ollessa 1 amperi.
Voltti on se jännitys, mikä synnyttää
johdossa. sen vastuksen ollessa 1 ohmi, yhden
ampe-rin virranvoiman.
Faradi on se varautumiskyky (kapasiteetti),
joka yhden coulombin sähköpaljoudesta saa
1 voltin jännityksen.
Henr y on sen johdon itseinduktsionikerroiu,
iossa syntyy yhden voltin sähkömotorinen voima,
kun virranvoimakkuus tasaisesti muuttuu yhden
ainperin sekunnissa.
Watti on teho, jonka 1 amperin virran-
voimakkuus kehittää johtajassa, jonka
päätepisteiden välillä on 1 voltin jännitys.
.Joule on se työ. jonka 1 watti suorittaa
yhdessä sekunnissa.
Usein on käytännössä edullisempaa käyttää
määrätynsuuruisia käytännöllisten yksikköjen
kerrannaisia: 1,000 käytännöllistä yksikköä
merkitään etusanalla kilo (k), 1,000,000 etusanalla
mego 1. meg (M), O.ooi etusanalla milli (m),
0,oooooi etusanalla mikro (H). Siten on esim.
1,000 wattia = 1 kilowatti, mikä tav. merkitään
10=W = 1 kW, edelleen 10°0 = 1MO, 10 3A=lmA,
lir6F=l ßF.
Eräiden käytännöllisten yksikköjen asemasta
käytetään myöskin usein kahden muun
käytännöllisen yksikön yhdistelmää, joka johtuu näiden
yksikköjen välisestä määritelmästä. Siten on esim.
työ = tehoxaika ja siis lJ = lWxls, joten
joulen asemasta voidaan käyttää yksikköä
watti-sekunti (Ws). Useimmiten käytetään kuitenkin
työn yksikkönä kilowattitunlia (kWh); 1 kWh =
r.000 VVX 3,600 s = 3,600,000 Ws = 3,600,000 J.
Kansainvälisen sopimuksen mukaan on n. v:sta 1910
ruvettu käyttämään myöskin mekaanisen tehon
yksikkönä sähkötehon yksikköä W tai kW,
tavallisen mutta vähemmän soveliaan
hevosvoimayksi-kön (HV) asemasta. 1 HV = 75 kgm/s =0,7so kW,
kun taas 1 kW = 102 kgm/s.
Nykyaikainen elektrouiteoria, joka selittää
kaikkien sähköilmiöiden riippuvan hyvin
pienien, atomeihin sidottujen, niitä kiertävien tai
vapaasti liikkuvieu, sähköllä ladattujen osasien
olemassaolosta, on myös pystynyt selventämään
magnetismin ja muiden sähköisten ilmiöiden
välistä suhdetta. Täten on myös käynyt
mahdolliseksi saada kaikki sähkö- ja magneettiset
yksiköt yhteen täysin oikeaan yhtenäiseen,
johdonmukaiseen mittajärjestelmään. — Siksi
kunnes yleinen sopimus uudesta mittajärjestelmästä
saadaan aikaan, käytetään ja sovellutetaan
edellä selostettua mittajärjestelmää, joka ainakin
tekniikan käytännöllisiin tarkoituksiin nähden
on hyvin täyttänyt tehtävänsä ja joka tulevai
sissakin mittajärjestelmissä todennäköisesti tulee
suurimmaksi osaksi säilymään.
A. v. H. & U. S:n.
Sähköoptilliset ilmiöt (ks. O p t i 1 1 i u e n)
osoittavat, että sähkö- ja valoilmiöt ovat
läheisessä yhteydessä toisiinsa. Faraday teki
ensimäi-sen havainnon tällä alalla (1845) keksimällä, että
magneettisessa kentässä edentyvän valon polari
satsionitaso kiertyy. Sitten Kerr havaitsi (1875)
sen hänestä nimensä saaneen ilmiön, että
läpinäkyvät sekä jähmeät että nestemäiset
epäjohta-jat (esim. lasi) tulevat vastaissähköisten
napojen välissä kahtaistaittaviksi ja että valon
pola-risatsionitaso kiertyy, kun se heijastuu
magneetin navasta. Huomiota on herättänyt se
Zeema-nin tekemä havainto, että säde yksinkertaista
valoa jakautuu magneettisessa kentässä
valosäteisiin, joiden värähdysluvut ovat erisuuret. S:siin
i :hin kuuluu myös se Hertzin havainto, että
sähköinduktorin tai influenssikoneen napojen
välissä tapahtuvia sähköpurkauksia voi edistää
valottamisella. Kun hän näet poisti navat
toisistaan juuri niin kauaksi, ittei kipinää niiden
välissä enää syntynyt ja valotti negatiivista napaa
violetin värisellä valolla, niin purkaukset
alkoivat uudelleen. Valottaminen jouduttaa sähkö-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
