Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Säkä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1001
Säkä—Säntis
1002
joista S. aikaisemmin on ollut laajalti tunnettu,
ovat nykyjään vähenemässä. — Talvikalastus
(nuotalla, kuoreita) Pyhäjärvestä hyvin
tuottavaa (1915 n. 150,000 mk.). — S. on
kansatieteellisesi huomattava pitäjä; museoon koottu
runsaasti vanhoja esineitä, pukuja („S:n
kansallispuku"), ryijyjä y. m. s. — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Turun arkkihiippak., Porin
ylä-rovastik.; Satakunnan vanhimpia pitäjiä,
mainitaan itsenäisenä jo 1392; kun S:n alue
(Alastaron ja Vampulan osien siitä erottua) pieneni,
liitettiin S. 1400 luvun lopulla kappelina Euraan,
muodostettiin jälleen itsenäiseksi khrakunnaksi
1639. — Kirkko puusta, rak. 1776. [V. Salminen,
..Köyliön pitäjän historia" (Suom. kirjallisuuden
seuran ..Pitäjänkertomuksia" VII) ; K. Killinen,
..Kiinteitä muinaisjäännöksiä Loimijoen
kihlakunnassa’ (Suom. muinaism.-yhd. aikak. II.
sivv. 93-97).] * L. II-nen.
Säkä ks. S ä k i ä.
Säkäaukoina, eläinl., ks. S ä k ä p a h k a.
Säkäpahka, eläinl., saa alkunsa tav. valjaiden
lyöttämästä. Sen aiheuttama tulehdus turvottaa
toisinaan vain nahan ja sen alla olevan
sidekudoksen, toisinaan se taas tunkeutuu
syvemmälle lihaksiin, niskasiteeseen ja luihin sekä
aikaansaa täällä märkämuodostuman, mikä
puhkeaa ja synnyttää n. s. säkäaukoman. —
Lievemmissä tapauksissa auttavat usein hauteet,
voiteet y. m. s., pahemmissa on turvauduttava
leikkaukseen. Kp.
Säle 1. sälö, petäjästä lohkaistu parin cm:n
paksuinen, päreen levyinen ja pituinen puukaista,
josta kiskotaan päreitä; neliskulmainen
pit-känlainen puulista, jollaisia käytetään s ä 1
e-aitain, sälejakkarain, sälesohvain
y. m. valmistukseen. V. L.
Sälgrund [svl-J 1. Själgrund, myös
Kaskisten majakka, loistomajakka
samannimisellä saarella Kaskisten edustalla, n. 6 km
kaupungista etelään, näyttää välähtävää punaista
valoa; valaisumatka 16,i engl. penink.,
valon-korkeus vedenpinnasta 30.» m, perustasta 25,i
m; valovoima (Hefner-yksiköissä) 16,700. Rak.
1875. — Ilmat, asema. L. II-nen.
Sälinkää (S e 11 i n g e), maatila Mäntsälän
pitäjässä 11 km kirkolta luoteeseen, yhdistetty
useammista rälssitiloista. — Niiden tiluksien
joukossa, jotka Kaarle IX 1606 lahjoitti Henrik
Wreden leskelle ja perillisille, oli myös 11 taloa S:ssä.
Saman vuosis :n lopulla S. kuului
everstiluutnantti Johan Thewitzin (k. 1691)
maanomistuksiin. Viime vuosis:n alusta alkaen ovat
kartanon omistaneet m. m. Solberg-suku,
tilanomistajat A. R. von Konow (k. 1863), E. F. Pentzin ja
Teriehoff sekä nyk. (1915) Aug. Eklöf A. B.
Tilasta, joka kokonaisuudessaan käsitti n. 7,300
ha, on valtio äskettäin ostanut osan pientiloiksi
jaettavaksi. Palstoitus saatiin suoritetuksi 1915,
ja 38 vuoden kuluttua saavat pientilalliset
vähäisillä kuoli tusmaksuilla palstansa
perintöomaisuu-dekseen. Jo aikaisemminkin oli osa kartanon
tiluksista myöty alustalaisille. Nyk. Aug. Eklöf
A. B:n hallussa oleva S:n maatila on
pinta-alaltaan 3,705,80 ha. Tilalla on höyrysaha ja -mylly
sekä juustomeijeri; siellä 1815 toimintansa
alka-Dut lasitehdas on jo kauan ollut lakkautettuna.
A. Es.
Sälli ks. Kisälli.
Sällvik
tkj, maatila Pohjan pitäjässä [-Pohjan pitäjän lahden länsirannalla 6,5 km
Tammisaaresta pohjoiseen, käsittää Johannesbergin
allodisäterin ja Storvikiu ratsutilan, yhteensä
2 3/s manttaalia, n. 600 ha. — S. on ollut 1400
luvulta alkaen Ulf-, Lindelöf- ja Liudcrantz
suvuilla, vaihtuen naimisliittojen tietä suvulta
toiselle, kunnes ostojen kautta siirtyi 1820-luvulla
viimemainitulta suvulta kreivi J. F. Aminoffille
ja tältä 1833 asessori J. Julinille (sittemmin
vuorineuvos J. von Julin), jonka suvulla tila
edelleen (1917) on. A. Es.
Sälskär [siilsär] 1. S j ä 1 s k ii r, loistomajakka
samannimisellä saarella Ahvenanmaan
luoteispuolella, näyttää vaihtumatonta valkoista ja
välähtävää punaista valoa; valkoisen valon
valaisumatka 16.3 engl. penink., punaisen valon
18.8 engl. penink.; valovoima (Hefner-yksiköissä):
valkoisen valon 2,700 ja punaisen valon 16,700.
Valon korkeus vedenpinnasta 44,» m, perustasta
30.9 m. Rak. 1868. — Ilmatiet, asema.
L. B-ncn.
Sälönokkaiset (Lamellirostres), lintulahko,
jonka linnut tunnetaan parhaiten ylä-ja alaleuan
reunoissa olevista pienistä poikkipuolisista
sar-veissälöistä, jotka sopivat lomitusten ja joihin
lihaksisen kielen syrjälisäkkeetkin pistävät.
Tällaisella nokalla, joka lisäksi on pehmeän,
herkkätuntoisen nahan peittämä, linnut siivilöivät ve
destä ruokansa. Nokan kärjessä on kova
sarveis-kynsi. Kaula on tav. pitkä; sääri vain osittain
ruumiista ulkoneva. Jalat ovat tavallisia
räpyläjalkoja, s. o. varpaat, takavarvasta
lukuunottamatta, kynsiin saakka räpylän yhdistämät. Pojat
syntyvät hyvin kehittyneinä ja seuraavat heti
emoaan ruuan etsinnässä. Sulkasadossa putoavat
kaikki siipisulat yhtaikaa, joten linnut tulevat
lentoon kykenemättömiksi. -— S:iin luetaan 5
heimoa : joutsenet (Cygnidce), hanhet
(Anse-ridce), sorsat (Anatidce), sotkat (Fuligulidce)
ja koskelot (Mergidæ). E. M-o.
Säminge ks. S ä ä m i n k i.
Sämpsä 1. Sampsa, suom. myt., oikeastaan
’metsäkaislan’, varhaisen kevätkasvin nimi
(Inkerissä sämpsäheinä, sämsykkä, vir. sääsik, sääsk
’seirpus silvaticus’), käsitetty kasvullisuuden
jumalaksi (samoinkuin Pellervo = pellava) ; sanaa on
selitetty germ. lainaksi (ylisaks. simse), mikä
kuitenkin on epävarmaa. Inkeristä, Itä-Suomesta
ja Vienan Karjalasta löydetyt runot, joissa S.
esiintyy, osoittavat eräitä yhtäläisyyksiä germau
nilaisen Nerthus-palvonnan kanssa, jotka
arva-tenkaan eivät ole vain sattumaa; siitä huolimatta
suom. Sämpsä ja germ. Nerlhus kumpikin
tahollaan ovat varmaankin muodostuneet toisistaan
riippumatta ja yhtäläisyydet syntyneet
tarina-aineksen siirtymisen johdosta. [K. Krohn,
Finn.-ugr. Forsch. IV 231-48, vrt. J. J. Mikkola,
sam. p. IV 248 ja A. Mieler X 43.] E. N. S.
Sämund Viisas (k. 1133), isl. oppinut, oli
nuoruudessaan tehnyt laajoja ulkomaanmatkoja ja
m. m. ryhtynyt harrastamaan astrologiaa ja
magiaa, kunnes palasi kotia ja vihittiin papiksi.
S. V:ta on kehuttu runoilijaksi ja kirjailijaksi
ja nimenomaan häntä on kauan pidetty vanheni
man Eddan (ks. t.) kokoojana, mutta mitään
luotettavia tietoja ei siitä ole. K. O.
Säntis [zen-j, (Sentis), Koillis-Sveitsin
kaunein vuoristo Appenzellin Alpeissa, jakaantuu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
