Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Säkä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1005
useaan jonoon. Helppokulkuinen, suosittu
mat-kailuseutu. Korkein huippu S. (2,504 m yi.
ine-renp.) Sankt Gallenin ja Appenzellin kantonien
rajalla.
Säppi. 1. Käsin tai avaimella työnnettävä, oven
lukitsemislaite (ks. Lukko). — 2. Koneen osa,
joka estää säppirattaan pyörimästä määrättyyn
suuntaan. Tätä käytetään työkalukoneissa
syöttö-liikkeen aikaansaamiseksi ja nostokoneissa
estämään kuorman putoamista. V. h.
Säppi (ruots. Säbbskär), loistomajakka
Säpin saarella, Porin-Rauman kulkuväylällä,
n. 5 km luoteeseen Kuuminaistenniemestä,
n. 15 km luode-etelään Reposaaresta, näyttää sekä
vailitumatonta valkoista, että välähtävää
valkoista valoa (edellisen valovoima [-[Hefner-yksi-köissä]-] {+[Hefner-yksi-
köissä]+} 080 ja valaisumatka 11,8 engl. penink.,
jälkimäisen valovoima 28,200 ja valaisumatka
17,a engl. penink.) ; valon korkeus vedenpinnasta
34,75 m, perustasta 29,« m. Rak. 1873. —
Meteorologinen ja hydrografien havaintoasema.
h. II-nen.
Särimner, skand. mytologiassa Odinin karju,
jonka lihalla Valhalliin joutuneet sankarit
ravitaan. K. G.
Särki (Lcuciscns rutilus), yleisimpiä
suolattoman veden kaloja, on selkäpuolelta
mustanharmaa, sivuilta ja alta hopeanvalkea. Silmät
punertavat; perä-, vatsa- ja rintaevät punaiset;
ylä-leuka alaleukaa vähän pitempi. Sivuviivassa
40-44 suomua. Tavallisin pituus 20-25 cm, mutta
voi joskus kasvaa paljoa suuremmaksi, ainakin V*
kg painoiseksi. — S. on seuraa rakastava kala,
joka viihtyy paraiten matalissa, vesikasveista
rikkaissa järvissä ja Jahdissa, missä se hakee
ravinnokseen pieniä äyriäisiä, toukkia, matoja
y. m. pieniä eläimiä, mutta syö joskus
vesikasvejakin. Kutee keväällä heti jään lähdettyä
matalilla ruohikkorannoilla. S:n liha on
huono-makuista ja ruotoista; senpä takia s. onkin
ihmisen ravintona vähäarvoisempi kuin monet muut
kalat; petokalojen ravintona se on kuitenkin
tärkeimpiä. S:eä pyydetään kuitenkin varsinkin
kutuaikanaan paljon, ja köyhän kansan
ravintona se on muutamin paikoin tärkeäkin. •— S. on
yleinen Pohjois-, Keski- ja Kaakkois-Euroopan
sekä Länsi-Siperian järvissä ja virroissa.
Suomessa se ou tavallinen kaikissa vesistöissä,
myöskin meren saaristossa. /’. B.
Särkikalat (Cyprinidæ) ovat rakkosuisiin
kuuluvia suolattoman veden kaloja. Suu pieni ja
hampaaton, mutta alemmissa nieluluissa
vahvat, tylpät hampaat. Ruumis sivuilta litistynyt
tai liereä, tav. isosuomuinen („suomuskalat").
Yksi ainoa selkäevä, kiduskalvossa 3 ruotoa.
Uimarakko kuroutunut lyhyempään etupuoliseen
ja suurempaan takapuoliseen osaan. Tähän
heimoon kuuluvat useimmat järvikalamme.
P. B.
Särkilahna (Abramidopsis Leuckartii) on
lahnan ja särjen sekasikiö. S. on muutamia kertoja
tavattu maassamme (esim. Nurmi järvessä Uu
dellamaalla). P. B.
Särkilahti. 1. Ratsutila (Särkilaks),
Pernajan pitäjässä Pernajan lahden rannalla 10 km
Loviisasta länteen, alustiloineen 2 manttaalia, n.
405 ha. Höyrymylly. Laivaliike Loviisasta. —
Sen omisti 1600-luvun alussa komisarius Daniel
Willamsson ja hänestä polveutuvalla tilan mukaan
1004
nimensä ottaneella Serlachius-suvulla oli osaS:n
tilasta vielä 1800-luvun alussa. Myöhemmistä
omistajista mainittakoon J. G. Rosenlindt (k.
1848; puoliso s. Serlachius), kunnallisneuvos C.
Roselius (1867-1911) ja nyk. omistaja (1910)
tilanomistaja A. Österman. Vv. 1721-24 pidettiin
Suomen itäisen (entisen Viipurin, sittemmin
Porvoon) hiippakunnan konsistorin istunnot S:n
kartanossa. — 2. Säteri (I s o-S ä r k i 1 ä, ruots.
S t o r -S ä r k i 1 a k s) Taivassalon pitäjässä
Veh-massalmen rannalla, alustiloineen 1
manttaalia, n. 600 ha, josta n. 350 ha vesialueita).
Laiva-liike Turusta. S:n tilalta, joka mainitaan jo
1374, jolloin sen omisti eräs Mielivalta nimi
nen mies, on kotoisin Särkilahti-Stjernkors-suku.
jonka hallussa tila oli 1400-luvun alusta
1600-luvulle saakka, lukuunottamatta lyhyttä
väliaikaa, jolloin se oli Kirves-suvulla (1400-luvun
lopulla). Sen omisti m. m. piispa Maunu
Särkilahti, ja se on Pietari Särkilahden syntymäkoti.
Naimisliittojen kautta se sittemmin siirtyi
Sölf-verarm-, Carpelan-, Lilljegren- ja
Lagerstedt-suvuille. Viime vuosisadalla se oli, paitsi
kahdella viimemainitulla, m. m. von
Willebrand-Brander-, Hästesko-, Armfelt-, Ekestubbe ja
In-drenius-suvuilla sekä v:sta 1874 Sjöblom-suvulla.
Nyk. omistaja tilanomistaja J. A. Särkilahti
(Sjöblom). A. Es.
Särkilahti, suom. aatelissuku, myöhemmin
vaakunansa vuoksi saanut nimen Stjernkors.
on nähtävästi perisuomalaista alkuperää Taivas
salosta. Jo 1374 mainitaan Taivassalon Särki
lahdella eräs Melevaltæ (Mielivalta), joka
omisti sinetin ja oli siis aatelismies. Hänen
jälkeläisensä oli nähtävästi se Olavi
Pietarin-poika, Särkilahden herra, joka 1410 Eerik Pom
merilaiselta sai vahvistuksen aatelisarvoonsa.
Sigismundin puoluelaisena Niilo livarinpoika S..
Varsalau herra, 1599 mestattiin Turussa ja
ratsumestarit Maunu ja Kaarle livarinpoika.
pakenivat Puolaan; ainoastaan nuorin veli Aksel
jäi Suomeen ja kirjoitettiin 1625 Stjernkorsin
nimellä Ruotsin ritarihuoneeseen, mutta suku
sammui jo saman vuosisadan loppupuolella.
1. Niilo Olav in poika (k. n. 1450).
Särkilahden herra, yllämainitun Olavi
Pietarin-pojan poika, oli 1435 valtaneuvoksena ja otti
seuraavina aikoina joskus osaa Ruotsin
puoli-siinkin valtiollisiin neuvotteluihin. Vv. 1437-46
hän oli ,,kuninkaan tuomionpitäjänä" Suomessa,
siis ylimpänä oikeusvallan valvojana; tästä ehkä
on syntynyt väite, että hänet muka asetettiin
Suomen ylimmäksi käskyuhaltiaksi. Kaikissa
tapauksissa hän aikanaan oli Suomen
huomattavimpia miehiä. Hänen vaikutustansa
varmaan lisäsi myöskin hänen avioliittonsa piispa
Maunu Tavastin veljentyttären Elina
Niilon-tytär Tavast.in kanssa.
2. Maunu Niilonpoika (k. 1500),
Suomen piispa, edellisen poika, oli saanut oppinsa
Pariisin yliopistossa, jossa hänet 1456 tavataan
baccalaureusten joukossa, ja luultavasti seur. v.
hän tuli maisteriksi. Kotia palattuaan hän tuli
kanungiksi, 1465 Turun tuomiorovastiksi ja
piispa Bitzin kuoltua 1489 piispaksi. Piispana,
ja jo tuomiorovastina, hän osoitti tarmoa
virassaan, kuntoa ja isänmaallista mieltä. Hän
julkaisi kiellon teinien kerjuullakäyntiä vastaan,
uudet säännöt hiippakunnalleen (1492), jotka m. m.
Säppi—Särkilahti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
