Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Taideakatemia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1073
Taideakatemia—’Taidekudonta
1074
(1914); L. Pfau, „Die Kunst im Staat" (1888);
A. Dresdner, „Dit Weg der Kunst" (1904); S. v.
Ciobel, ,.Die Entwieklung der
Sehönheitsbe-griffe"; K. Woermann, „Was uns die
Kunstge-tchichte lehrt" (1894) -1 F. L.
Taideakatemia ks. A k a t e m i a.
Taidehistoria, kuvaamataiteiden tutkiminen,
on tieteenä verraten uusi. Vanhalta ja
keskiajalta on tosin olemassa taidetta ja taideteoksia
käsitteleviä esityksiä, renesanssin aikana
Italiassa taidemaalari Vasari aloitti varsinaisten
taiteilijaelämäkertojen kirjoittamisen, 18:nnella
vuosis. taidehistoriallinen tutkimus pääsi
elpymään etenkin saks. Winekelmaunin
antiikin-harrastuksesta, nuitta t. kehittyi todelliseksi
tieteeksi vasta 19:nnen vuosis. alussa, jolloin se
vapautui siitä amatöörimaisesta ja
filosofis-esteettisestä aprikoimisesta. joka oli ollut
heikentämässä tutkimusmenetelmien lujuutta ja
asiallisuutta. T:n käsittelypiiriin kuuluu sekä
koko taiteen kehityksen selittäminen
vanhimmasta ajasta alkaen että erityisten aikakausien
ja taiteenhaarojen tutkiminen. Tähän asti t.
kuitenkin suurimmaksi osaksi, varsinkin
yliopistosi neena, on rajoittunut Euroopan
kristillisen ajan taiteen tutkimiseen, niin että
esihistorialliset ja antiikkis-klassillisetkin
taidetuot-teet ovat jääneet arkeologian ja Euroopan
ulkopuolisten kansojen taide enimmäkseen
kansatieteen tutkimusalaan. T. käyttää tutkimuksessaan
osaksi asiakirjatietoihin nojautuvaa, osaksi
tyyli-kriitillistä, taideteosten tuntomerkkeihin ja
sisäisiin ominaisuuksiin perustuvaa menetelmää.
T:n tarkoituksena on koettaa selvittää taiteen
elämää ja yhteyttä yleisen kulttuurikehityksen
kanssa. E. R-r.
Taidekudonta on kuvan, kuvioiden tahi
kuosien esittämistä taiteellisia vaatimuksia täyttäen
yhden tai useamman loimi- ja kudesarjan
risteilyn sekä värityksien avulla, kutoen
syöstä-väliä, sormin pujottaen tahi koneella. Tavalliset
palttina- ja ripsikankaat ovat yksinkertaisimpia
kutomatapoja. T:n alalla kuitenkin nämä
työtavat esiintyvät kehittyneinä korkeaan
taiteellisuuteen m. m. kuvakudoksessa (ks.
Kuva-kudonta). Palttinassa, ripsissä ja
kuvakudoksessa langat risteilevät samaan tapaan, ero
on vain siinä, että edellisissä kudelanka heitetään
loimiin syöstävällä, jälkimäisessä kuvioita
muodostaessa eriväriset kudelangat pujotetaan
loimeen mallipiirustuksen mukaisesti. Kuvakudos
on vanhinta t:aa. Se oli jo vanhalla ajalla
kehittynyt korkealle Kiinassa. Egyptissä, myös
Persiassa (n. s. kllims) ; Euroopasta ovat
mainittavat flaamilaiset ja ransk. seinävaatteet, joista
viimemainitut ovat tunnetut gobeliinin (ks. t.)
nimellä (myös = liaiitelisae), myöhemmin myöskin
pohjoismaista tansk., norj., ruots. ja suom.
kuvakudokset. Teknillisesti käytettynä gobeliini
tarkoittaa kuvakudosta, jossa on hyvin hienoja
väri-vivahduksia 1. varjoituksia. Kuvakudos voi olla
pinnaltaan ehjää, jolloin eriväriset kudelangat
sidotaan kutoessa toisiinsa. Toisinaan jätetään
muutamia kudelankoja toisiinsa sitomatta, jolloin
kankaan pituudelle syntyy kudokseen rakoja, joita
myöhemmin ommellaan kiinni tahi jätetään
semmoisiksi. Jos kuvakudoksessa on paljon rakoja ja
paikoittain sitomattomia loimilankojakin,
sanotaan sitä läpikuultavaksi (transparent)
kuvakudokseksi. Ruudutetun mallin
mukaan valmistettua kuvakudosta sanotaan r u
u-dukkaaksi kuvakudokseksi (rödlakan)
Kirjavaksi k u v i o k u d o k s e k s i sanotaan
ruudutetun mallin mukaan valmistettua kudosta,
jossa pohjakudoksen väliin pujotetaan
kuvio-kuteet ja koko kankaan läpi heitetään
tuontuosta-kin siitä hyvin eroavia, usein loistavanvärisiä
lankoja, jotka muodostavat pinnan kirjavaksi.
Suomessa enin kehitetty t:n laji on
ryijy-kudonta. Tässä kutomalajissa pujotetaan
2-niitiseen ripsipohjaan nukkia, jotka
muodostavat pehmeän villaisen pinnan, kuten on laita
itämaisissa matoissa. Ero
viimemainittujen ja suom. ryijyjen kutomatavan välillä on
se, että suomalaisissa, jotka kudotaan tavallisissa
kangaspuissa, heitetään enemmän viili- I.
pohja-kudetta kunkin nukkarivin väliin ja nukka
leikataan pitemmäksi. Itämaisissa, jotka kudo
taan pystypuissa, tavallisesti yksi lanka nukassa,
on nukkain tiiviys dm5:iä kohti keskimäärin
600-1,200, mutta nousee hyvin tiiveissä yli
4,000 :n. Suomalaisissa on nukassa 3-4 lankaa,
mutta nukkain luku dm’:iä kohti on harvoissa
ryijyissä 140, vanhoissa suomalaisissa noin 200
ja uudemmissa lattiaryijyissä 240-506, lankain
luvun ollessa 560-2,024 dm?:iä kohti. Ryijykudonta
on Suomessa vanha taito. Jo Kustaa Vaasan
aikana lähetettiin suom. ryijyjä Ruotsiin, jossa
ne olivat hyvin kysyttyjä. Ryijytuotanto
maassamme oli korkeimmillaan 1700-luvun lopussa ja
1800-luvun alussa. Sittemmin ryijykudonta
joutui monin paikoin unhoon, mutta se on taas
viimeisten 15 v:n kuluessa ollut vireillä ja ripeästi
kehittynyt, niin että se voi kilpailla
ulkomaalaistenkin tuotteiden kanssa.
Enemmän kansantaiteen 1. kotiteollisuusalaan
kuuluvat eri palttina- ja ripsikuosia käyttäen
aikaansaadut koristeelliset kudokset, joista monet
kulkevat ..leppäliinan" nimityksellä. Samaa voi
sanoa monenlaisista palttina-, ripsi , t.
muunlaiseen pohjaan kudotuista sormi pujotuksista; näitä
ovat: tasapujotus (dukagdng), v i n o p
u-j o t u s (kraibasndr). Miehikkälän
kuva-peitteet (eräs laji vinopujotusta), r a
a-nut ja puolinoukitut (raanut valmistetaan enim
mäkseen Pohjanmaalla, jossa niillä eri paikka
kunnilla on eri nimityksiä) sekä muut
pohja-pujotukset, jotka usein voivat olla varsin
taiteelliset sekä sommittelulta että viirisointuihin
nähden. Suomessa yleisesti käytettyä
koriste-kudontaa ovat n. s. „täkänät" (Ruotsissa ja
Norjassa tunnetut finnviivnadin nimellä), jotka
ovat eräs laji ontelokangasta. Toimikkaissa
kankaissa esiintyy harvemmin varsinaisia
taide-kudoksia. Pohjakudos int. kasmir-huiveissa on
kuitenkin usein toimikasta, johon sitten
taidokkaasti on pujotettu hienon hienoja kuvioita,
joista mainittakoon usein esiintyvä int. palmetti.
Kärkitoimikassitouksia käytetään kuitenkin
mit-tausopillisina kuvioina m. m. mattoihin. On
myös sangen taiteellisesti käsiteltyjä
damasti-kankaita. Damastissa (ks. t.) käytetään
useampiniitistä kilpi- 1. pomssisitousta. Kuviot
muodostetaan kudevaltaisista ruuduista 1. pisteistä
ja pohjan muodostaa loimivaltainen ala.
Damas-tia kutoessa käytetään kaksia varsia.
Takavar-silla muodostuvat kuviot, etuvarsilla kilpi-
(at-lassi-) sitous.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
