Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Taideakatemia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1075
Taidenäyttelyt
i—Taideompelu
1076
Paitsi jo mainittuja on monenlaisia
kuvik-kaita, joissa käytetään eri tavalla risteilevää
pohjalointa, sekä pohja- että kuviokudetta tahi
pohjaa ja sidclointa ja pohja- ja kuviokudetta.
On myöskin kuvikkaita, yhdellä tahi kahdella
kuvioloimella sekä sideloimella ja kahdella
kuteella kudottuja kankaita. Useampia loimia ja
kuteita käyttäen on myöskin tehdasteollisuuden
alalla saavutettu varsin taiteellisia tuloksia. —
N. s. brysseli n matoissa (ks. t.)
muodostuu eheän nukan tapainen pinta loimesta.
Loimi-ja kudelankojen toisiinsa kiertymisellä
aikaansaadaan n. s. kaasut ja tyllit. A. li.
Taidenäyttelyt ovat taideteosten (alkuaan
maalaus-, veisto- ja rakennustaiteellisten,
myöhempinä aikoina myös graafillisten ja nyk.
taideteollistenkin teosten) julkisia
näytteilleasettamis-tilaisuuksia. Aikaisemmin, jolloin taiteilijat
työskentelivät etupäässä suoranaisten tilausten
mukaan ja t. olivat ensi sijassa taideakatemiani
tavallisesti vain joka toinen vuosi järjestämiä,
ransk. nimellä mainittuja »salonkeja", oli niillä
yleensä aatteellisempi luonne, kun tarkoituksena
oli kasvattaa yleisön makua ja antaa taiteilijoille
tilaisuutta keskinäiseen vertailuun ja
vuorovaikutukseen. Meidän päivinämme, jolloin
näyttelyjä järjestävät akatemiain ohella myöskin
taideyhdistykset, -seurat ja -kauppiaat y. m. s.
sekä yksityiset ja ryhmiin liittyneet taiteilijat,
ei niillä enää ole pelkästään kasvattavaa tai
taiteellisen kilpakentän merkitystä, vaan ne
ovat samalla muodostuneet taidetuotannon
myyntipaikoiksi. Ensimäinen tunnettu suuri
taidenäyttely oli Pariisin École des beaux-arts’in
järjestämä 1763. Berliinin taideakatemian
näyttelyt alkoivat 1786. Tanskassa oli ensimäinen
julkinen taidenäyttely 1778, Ruotsissa 1794.
Norjassa 1818 ja Suomessa 1845. Tärkeät
kansainväliset t. ovat olleet yhdistettyinä suuriin
maailmannävttelyihin. E. R-r.
Taideompelu, kuosien ja kuvien esittäminen
pisto- ja päällikeompeluna kankaalle ja nahalle;
koru-, kirjo-, kuvaompelu. Taidekudonnan tapaan
t:kin liikkuu piunassa, mutta edellinen suorittaa
pohjan ja piirustuksen yhtäaikaa, t. kirjailee
valmiin kankaan jälestäpäin, jolloin työ
valmiina esiintyy pohjasta vain langan paksuuden
verran. Valko-ompelussa sekä p a r a m e n t a a 1
i-töissäkin (alttarivaatteet ja messupaidat),
joissa suuripiirteinen, leveä työtapa
etäämmäl-täkin selvästi näkyäkseen ja mouumentaalisesti
vaikuttaakseen on paikallaan, näkee
korko-ompelua kyllä käytetyn, mutta sittenkin kohokuvan
tapaisen vaikutuksen tavoittelemista on
pidettävä t :lle vieraana. T. suoritetaan yksi- tai
monivärisillä villa-, silkki-, pellava , kulta- ja
hopealangoilla, kalleilla kivillä ja helmillä,
joskus kultalevysilläkin loistavan vaikutuksen
tehostamiseksi, kanava-, sametti-, silkki-,
pellavakangas- ja stramaljipohjalle joko kokonaan
täyttäen pohjan tai niin, että tämäkin osaltaan
on lopputulokseen myötävaikuttamassa.
Minkä-verran mahdollisuuksia ja liikunta-alaa t :11a on,
näemme, jos keskenään vertaamme
yksinkertaista, kansanomaista, mutta luonteeltaan
sidottua ristikkopisto-ompelua ja vapaampaa,
liäive-ompelutyötapaan suoritettua, taidemaalausta ja
sen piirustustapoja lähentelevää t,-työtä.
Maalaustaiteen ja t:n välisistä yhtäläisistä ilmaisu-
mahdollisuuksista huolimatta t :11a ou omat aineen
ja työtavan määräämät rajoitukset ja lait. nma
alunpitäen dekoratiivisiin vaikutelmiin tähtäävä
tyylinsä, jossa pohjan ja koristuksen tasapaino,
työnsuorituksen puhtaus ja harkittu
johdonmukaisuus esiintyvät tärkeinä tekijöinä. — Van
lian ajan t:ista ei ole paljoakaan säilynyt,
mutta historiallisista kertomuksista ja
kuvaesi-tyksistä ja jatkuvista traditsioneista päättäen
kalliiden vaatteiden ja verhojen t.-ylellisyydelle
jo silloinkin annettiin paljo arvoa (Egyptissä,
Assyriassa, Babyloniassa, Persiassa). Fryygia
laiset olivat kultaompeluistaan kuuluja ja näiltä
kai kreikkalaisetkin taidon oppivat, vaikka he
soivatkin sen keksimisestä kunnian Pallas
Atlie-nelle, jonka kuvapatsaan koristukseksi
panathe-naia-juhlissa kannettiin kahden nuoren Ateenan
neitosen runsaasti koristamaa viittaa (peploa).
Homeroksen runoissa tuon tuostakin puhutaan
t:ista, m. m. Troian piirityksen aikana uskoton
Helene kankaalle kirjailee sankarien urotöitä.
Harvinaisen loiston t. saavutti Bysantissa. Kii
kollisissa esineissä, ylhäisten ja pappien
vaatteissa loistivat jalokiven-, kullan- ja
hopeankan-keina t:t koreanvärisille silkkipohjille ommel
tuina (100 kuvaa eräskin senaattori kehuu
viittaansa ommelluttaneensa). — Keskiajalla t:ua
harjoittivat luostarit, sittemmin lempityönään ja
ajanviettonaan ylhäisön naiset. Varhaisemman
keskiajan tapaan karkein ainein koruttomasti,
mutta verrattomalla tyylitunnulla sommitellun
Bayeux’n verhon (ks. t.) Wilhelm Valloittajan
puoliso Margareeta valmisti hovinaisiensa
avustamana. Ristiretkillä opitun itämaisen loiston
mukana t :ssakin vaatimukset aineisiin ja työ
tapoihin nähden yhä kasvavat ja käyttöalakin
laajenee. Alttarivaatteisiin, mattoihin, verhoihin,
huonekalujen päällyskankaisiin, vitiäpä
kirjan-kansiinkin kaikissa Euroopan maissa aletaan
runsaasti tuhlata t:ua. Espanja (ja Italia)
viljelevät etenkin aplikatsionia, jonka avulla
saattaa helposti suurehkoja pintoja peittää sekä
atlaspohjaista sainettiompelua, jolloin reunat
päärmeiltiin kulta ja hopealangoilla. 1300- ja
1400-luvuilla ylellisyys yhä yltyy, ja lopuksi
t:hin ommellaan kultalevy siäki n, joista sitten
paljetit saivat alkunsa. Miten suuritöisiä
myöhemmän keskiajan t:t todellakin saattoivat olla,
ymmärtää, kun kuulee erään veronalaisen
taide-ompelijan käyttäneen P. Johanneksen elämän
kuvailemiseen 26 vuotta. — Maalaustaiteen
edistykset uudemman ajan alussa olivat t rukin
kehitykselle eduksi. Varsin loistavan muodon
kehitys saa Alankomaiden etelämaakuuiiissa ja
Burgundin hovin työpajoissa, joissa viljellään
etenkin häiveompelua. Sittemmin Italia
huo-lellisine, erikoisosiin menevine suorituksineen
tulee eurooppalaisen maun määrääjäksi. T:ista
tulee todellisia tauluja, joita varten Rafaelkin
on suvainnut valmistaa kartonkeja, ja
valko-ompelukin tulee muotiin. Eusimäisiä
ompelijoiden mallikirjoja julkaisi Kölnissä 1527 Pierre
Quinty. Ajalle kuvaavaa on, että hallitsijatkin,
m. m. Henrik IV, jo pitävät tarpeellisena
rajoittaa ylellisyyttä lakimääräyksillä. 1700-luvulla
t:ssakin maku muuttuu. Ompelujen käyttöä
vähennetään niitä samalla hienostaen. Samaau
ompeluun käytetään erilaisia silkkejä, kulta- ja
hopealankoja, suuria ja pieniä paljetteja, kulta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
