Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Talonpoikainretki Tukholmaan ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ja kauppaoikeuksia laajennettiin, y. m. Nämä
vapaudet vahvistettiin tai laajennettiin v:n 1789
vallankumouksen yhteydessä julkaistulla
verolleostoa koskevalla asetuksella ja yhteisen kansan
oikeuksien vakuutuksella. Samana vuonna
myönnettiin t:ille oikeus omistaa „yleistä rälssimaata”,
myöhemmin myöskin „täysirälssiä” (ks. Rälssi).
Alkuansa oli Ruotsissa koko valtiollinen valta
tilallisilla t:illa, jotka päättivät maakunta- ja
kihlakuntakäräjissä lainsäädäntöä, verotusta,
lainkäyttöä ja hallintoa koskevissa asioissa. Mutta
aikaa myöten siirtyi valta, kuninkaalle ja
suurille maanomistajille, jotka määräsivät
valtakunnan asiat neuvoskunnassa ja herrainpäivillä.
Talonpoikain samatenkuin porvariston edustajia
kutsuttiin tiettävästi ensi kerran herrainpäiville
1359, mutta epätietoista on, kokoontuivatko nämä
herrainpäivät. Varmasti talonpojat olivat mukana
valtakunnan kokouksissa vasta v:sta 1435.
Heidän osanottonsa näihin kokouksiin oli kuitenkin
ensi aluksi aivan satunnaista, mutta alkoi
vakaantua 1500-luvun kuluessa. Valtiopäivillä edustetun
talonpoikaissäädyn muodostivat vero- ja
kruununtalonpojat. V:n 1617 valtiopäiväjärjestyksen
mukaan talonpoikaisten edustajain tuli
neuvotella erikseen yhdessä huoneessa, ja v:n 1634
hallitusmuoto määräsi, että jokaisesta
kihlakunnasta (eräissä tapauksissa useammista yhteisesti)
oli valittava yksi edustaja.
Talonpoikaisedustajain, n. s. herrainpäivämiesten, vaalin
toimittivat 1500-luvun jälkipuoliskolla voudit;
1600-luvulla pääsivät myöskin maaherrat
vaikuttamaan vaaleihin, mutta 1680 säädettiin, että
talonpoikain itsensä tuli valita edustajansa, ja
vapauden ajalta lähtien vaalin suorittivat pitäjittäin
valitut valitsijamiehet tuomarin luona.
Valtiopäivillä talonpoikaissäätyä ei alkuansa pidetty
täysin ylempien säätyjen veroisena; niinpä se ei
vapauden aikana saanut valita jäseniä
tärkeimpään, n. s. salavaliokuntaan. Erityisenä
valtiosäätynä talonpoikaissääty pysyi v:een 1866
Ruotsissa, v:een 1906 Suomessa, missä siihen v:n 1869
valtiopäiväjärjestyksen mukaan luettiin
manttaaliin pannun rälssi- ja veromaan omistajat,
kruununtalojen asukkaat sekä kruunun virkatalojen,
kuninkaankartanoiden ja kuninkaankarjatalojen
vuokraajat, mikäli ne eivät kuuluneet toiseen
säätyyn tai olleet valtion virkamiehiä.
[Bonnemère, „Histoire des paysans”; Schamberger,
„Geschichte des Bauernstandes”.] J. F.
Talonpoikainretki Tukholmaan oli Ruotsin
puolustusystävällisten piirien 5 p. helmik. 1914
toimeenpanema suuri lähetystö, johon otti osaa
31,300 henkilöä eri tahoilta ympäri maata ja joka
kuninkaalle esitti kansan toivomuksen, että
Ruotsin puolustuksesta pidettäisiin tarmokasta
liuolta, sekä vakuutti sen olevan valmiin sitä
varten tarvittaviin uhrauksiin. Kuningas
Kustaan siihen antama suosiollinen vastaus, josta
hän ei edeltäpäin ollut virallisten
neuvonanta-jainsa kanssa neuvotellut, aiheutti m. m.
Ruot->in silloisen vapaamielisen, Staaffin johtaman
mini8teristön eroamisen. K. G.
Talonpoikaisrunoilijat ks.
Kansanrunoilija.
Talonpoikaissodat saivat alkunsa siitä
sorretusta tilasta, jossa kansan suuri maataviljelevä
enemmistö keskiajalla Euroopan useimmissa
noissa oli. Ranskassa on tunnetuin n. s.
„la Jaequerie"-sota (ks. t.) 1358, jolloin satoja
aatelislinnoja hävitettiin ja niiden asukkaat sur
mattiin, mutta joka vihdoin tukahdutettiin veri
viitoihin. E n g 1 a n n i n t :sta ovat mainitta
vat Wat Tylerin kapina 1381 ja John Caden ka
pina 1450, joilla oli vahva kommunistinen leima:
molemmilla kerroilla Lontookin ensin joutui
kapinoitsijain valtaan, kunnes ankara rangaistus
heitä kohtasi. Saksassa puhkesi useiden
keskiajan lopulla olleiden vähempien levotto
muuksien jälkeen tammik. 1525 suuri Saksan
t a 1 o n p o i k a i s s o t a. Vaatimuksiansa
talonpojat esittivät n. s. „kahdessatoista artikkelissa",
joiden sisällys oli jotenkin maltillinen
(maaorjuus oli poistettava „koska Kristus on kaikki
verellään vapaiksi ostanut"; seurakuntain tuli
saada itse valita pappinsa; uusia
mielivaltaisia veroja ei saanut määrätä j. n. e.). Kapina
levisi ensin suurella voimalla; liuhtik.
valloitettiin rynnäköllä Weinsbergin linna, jossa 70
ritaria surmattiin. M. m. talonpojat vähäksi aikaa
pakottivat tunnetun ritarin Götz v.
Berlichen-genin (ks. t.) rupeamaan johtajaksensa. Thürin
genissä liike sai Thomas Miinzerin (ks. t.) johdolla
kiihkeän uskonnollis-kommunistisen luonteen.
Mutta talonpoikain väkivaltaiset teot pelottivat
keskisäätyä heihin liittymästä ja myöskin Luther,
joka ensin oli tunnustanut monet heidän
vaatimuksistaan oikeutetuiksi, esiintyi sittemmin jyrkästi
heitä vastaan. Kesän kuluessa ruhtinaat, sota
joukkojaan koottuaan, useissa verisissä
taisteluissa kukistivat kapinoitsijat ja heidän asemansa
tuli vain entistään pahemmaksi. (Zimmermann,
..Allgemeine Geschiclite des grossen Bauernkriegs"
(1856) ; A. Stern, „über die zwöll Artikel der
Bauern" (1868) ; Hartfelder, ,.Zur Geschiclite des
Bauernkriegs in Südwestdeutschland" (1884).]
K. (1.
Talonpoikaissääty ks. Talonpoika.
Talonsavu 1. savu oli keskiaikainen
vero-yksiö ja merkitsi aikanaan täyttä taloa (ks. t.),
mutta vastaa nvk. Suomessa manttaalia
(ks. Pänni). Savua käytetään merkitsemään
myös ruokakuntaa (ks. t.). [Väinö Voionmaa.
„Suomalaisia keskiajan tutkimuksia".] E. A. P.
Taloudellinen aikakausi 1. hyödyn
aikakausi, nimitys, jota käytetään Ruotsin vapau
den ajasta (1718-72), varsinkin sen jälkipuo
lesta, koska vilkas taloudellinen harrastus on
tälle aikakaudelle luonteenomainen piirre.
Taloudellinen lainsäädäntö ks.
Lainsäädäntö.
Taloudellinen oikeus. Vakaantuneen jaon
mukaan luetaan Suomessa joukko
yksityisoikeudellisia ja hallinto-oikeudellisia, erittäinkin
taloudellisten olojen edistämistä ja suojelemista
tarkoittavia oikeussäännöksiä erityiseen t:een o:een
1. talousoikeuteen. Paitsi erikoista
oikeusjärjestyksen alaa t. o. merkitsee myös sitä
oikeustieteen haaraa, joka käsittelee tätä oikeutta.
T:een o:een luetaan elinkeino-oikeus,
maanjako-lainsäädäntö, merioikeus, työväenlainsäädäntö,
vesioikeus, metsälainsäädäntö y. m. ks.
Hallinto-oikeus ja Siviilioikeus.
A. M-ncn.
Talouden järjestely, mclaänh., ks.
Metsätalouden j ä r j e s t e 1 y o p p i ja
Metsätalous.
Taloudenpito ks. Talous.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
