Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
J233
Tanskan kieli
ja kirjallisuus
1235
logisia kirjoituksia, ja varsinkin olivat
pyhimys-runot ja legendat suosituita. Tällainen on esim.
Knuut Pyhän elämäkerta („llistoria ortus vitæ
et passionis S. Cauuti regis Uaniæ"), jonka
kirjoitti engl.-syntyinen munkki Aelnoth (ll-12:nnen
vuosis. käänteessä). Tärkein
luostarikirjallisuu-den haara oli kuitenkin historiankirjoitus, joka
pääsi huomattaviin saavutuksiin varsinkin
innokkaan edistäjänsä, arkkipiispa A b s a 1 o nin
(1128-1201, ks. t.) toimesta. Tämän etevän ja
mainehikkaan miehen kehoituksesta sepitti Svend
Aggessøn (1. Aagesön) lyhyen Tanskan
historiansa vanhimmista ajoista aina Knuut VI:een
saakka („Compendiosa historia regum l)aniæ").
Mutta paljoa merkillisempi on se laaja historia,
jonka tekijä oli Absalonin kirjuri ja läheinen
ystävä Saxo Grammaticus (ks. t.). Saxon
(s. n. 1140) teos, ,.Gesta Danorum" 1. ,,Historia
Daniea", on verraton muistomerkki Tanskan
menneisyydestä. Sen tärkein ja laajin osa käsittelee
Saxon omaa aikaa ja erityisesti Absalonin elämää
ja toimintaa ja on tärkein lähde aikakauden
tuntemiseen. Ulkoasusta huolimatta vallitsee Saxon
kronikassa tosi tanskalainen katsantotapa ja voi
makas isänmaallinen ja kansallinen henki, joka
tekee sen niin arvokkaaksi jälkimaailmalle ja
korvaa sen heikkoudet (toden ja tarun
sekoittaminen, takertuminen pikkuasioihin ja
yksityis-seikkoihin, epämääräinen kronologia y. m.).
Latinankielisen runouden alalta näinä aikoina
ansaitsee mainitsemista Absalonin seuraajan
arkkipiispa Andreas Sunesseniu laaja teos
„Hexaëme-ron". Suncssøn oli aikakauden ensinuiisiä
skolastikkoja, ja hänen runoelmansa, jonka varsinaisena
aiheena on luomistyön kuusi päivää, sisältää
selityksiä kirkon oppiin ja hyvän annoksen tekijän
omaa teologista oppineisuutta. Kunollista arvoa
sillä tuskin on nimeksikään, ja se olikin aiottu
etupäässä nuorisolle latinan oppikirjaksi. —
Keskiajan loppupuolella rupeaa sitten vähitellen
myöskin äidinkielinen kirjallisuus pyrkimään esiin.
Luultavasti oli jo sangen varhain käännetty
kansan kielelle pyhimystaruja, rukouksia y. rn. s.
kansan uskonnollista kasvatusta varten,
vaikkakin niistä on vain jälkiä säilynyt. Sen sijaan
ovat maakuntalait varhaisimpia kirjallisia
muistomerkkejä tanskan kielellä, ollen
käsikirjoituksina peräisin n. v:ii 1300 tienoilta, mutta
ulottuen alkuperältään kauaksi pakanuuden
aikoihin. Ne ovat tärkeitä kielihistoriallisessa
suhteessa, mutta sisältävät lisäksi erittäin
arvokkaan, muinaisia tapoja, yhteiskuntaoloja ja
oikeuskäsitteitä koskevan sivistyshistoriallisen
aineiston, joka perintätietona säilyi
sukupolvesta toiseen. Oikeussäännöt ovat niissä
täsmällisellä, ytimekkäällä kielellä kirjoitettuja,
muistuttaen usein sananlaskuja; onpa eräs
käsikirjoitus suorastaan sepitetty ruuopukuun.
Huomattavimmat näistä maakuntalaeista ovat Skånen
laki (ks. t.) ja molemmat S j æ 11 a n d i n lait
sekä ennen muita tärkeä ja mielenkiintoinen
juuttilainen laki („Jydske lov"), joka
koottiin kuningas Valdemar S jrin toimesta ja
hyväksyttiin Vordingborgin valtiopäivillä 1241.
Maallisten lakien ohella oli olemassa myöskin
kirkko-oikeus, joka käsitteli rahvaan ja kirkon suhdetta
toisiinsa; tällaisia kirkkolakeja on säilynyt esim.
arkkipiispa Eskilin toimittama skänelainen ja
arkkipiispa Absalonin sjællandilainen laki. —
Muu tanskankielinen kirjoitettu kirjallisuus
keskiajalla supistuu sangen vähiin. Muutamia
lääketieteellisiä kirjoitelmia sisältäviä
käsikirjoituksia on säilynyt, ja äidinkielistä
historiankirjoitusta edustavat sangen arvoton „Eerikin
kronikka", josta on olemassa myös latinalainen
laitos sekä keskiajan lopulta ,,tanskalainen
riimi-kronikka", ensimäinen tausk. kirja, joka
ilmestyi painettuna (1495). Se on omituinen siitä, että
eri kuninkaat esiintyvät siinä itse puhuvina,
tehden selkoa elämänvaiheistaan, vieläpä kuolemas
taankip ja lausuen arvostelunsa omasta halli
tuksestaan. Senkin merkitys on sangen
vähäpätöinen. Tavallaan mielenkiintoinen oli eräs
latinan opetukseen tarkoitettu kirja, jonka
tekijäksi mainitaan nähtävästi pappissäätyyn
kuulunut Peder Laale. Se käsittää joukon latinalaisia
säkeitä, joiden sisällys tulkitaan sopivilla tansk.
sananlaskuilla ja puheenparsilla. Varsinaista
taiderunoutta on tuskin nimeksikään olemassa,
ja se mitä aikakauden loppupuolella rupeaa
esiintymään, on käännöksiä tai mukailuja ulkomaiden
ajauvietekirjallisuudesta. Tällä tavoin leviää
Tanskaan ritarilauluja ja kertomuksia esim.
Kaarle Suuresta ja häneen liittyvistä
taru-aiheista, Artussadustosta j. n. e. (tällaisia ovat
esim. n. s. Eufemia-Iaulut, jotka Norjasta käsin
tulivat tunnetuiksi pohjoismaissa). Ne
kotiutuivat pian varsinkin ylhäisön piireihin ja
syrjäyttivät vähitellen sen kirjallisuuden haaran,
k a n s a n 1 a u 1 u r u n o u d e n, joka
kirjoittamattomana oli kohonnut huomattavaan
kukoistukseen jo varhain keskiajalla ja kantoi todella
kansallista leimaa. Vastoin aikaisempia
olettamuksia ollaan nyt yleensä sitä mieltä, että nämä
„kansanlaulut" ovat yksityisten määrättyjen
henkilöiden sepittämiä ja ovat alkuaan syntyneet
keskiajan yläluokan, ritariston, piireissä. Sieltä
ne sitten ovat ulkomaisen käännöskirjallisuuden
syrjäyttäminä levinneet varsinaisen rahvaan kes
kuuteen ja tulleet vähitellen kansan henkiseksi
omaisuudeksi, säilyen uskollisesti muistossa halki
vuosisatojen. Tähän katsoen on myös oikeutettua
sanoa niitä kansanlauluiksi. Suurimmalta
osaltaan on tämä runous peräisin keskiajalta, ja
sen kukoistuskausi näyttää olleen 13 :s ja 14 :s
vuosisata, vaikkakin se on muistiin pantu ja
meille säilynyt paljoa myöhemmiltä ajoilta
(16:nuelta ja 17:nneltä vuosis.). Aatelisnaisilla
oli tapana pitää runokirjoja, joihin he
kirjoittivat kaikki laulut, joita saivat käsiinsä, täten
pelastaen niitä suuret joukot häviöltä.
Myöhemmin ruvettiin sitten toimittamaan erikoisia
kansanlaulukokoelmia ja julkaisemaan niitä
painostakin (vanhin sellainen on Vedelin v:lta 1591).
On epävarmaa, mistä tämä kansanlaulurunous on
saanut alkunsa. Vähän luultavaa on, että sen
lähtökohtana olisivat pakanuuden aikaiset
alku-sointuiset sankarirunot, mutta varmaa lienee sen
sijaan, että se osaksi perustuu vieraiden
esikuvien jäljittelyyn. Samantapaista runoutta on
näet syntynyt myöskin Englannissa,
Skotlannissa, Pohjois-Ranskassa ja tavallaan myöskin
Saksassa, ja aiheet ovat osittain kaikkialla
yhteiset. Korkeimmilleen se kuitenkin kohosi
Skandi-uaaviassa, ja ennen kaikkea juuri Tanskassa,
mistä sitten monet laulut ovat kulkeutuneet
kaikkiin pohjoismaihin. Vielä on huomattava,
että nämä kansanlaulut kehittyivät täällä alkuaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
