Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
J233
Tanskan kieli ja kirjallisuus
1234
Tanskan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Niinkuin muissa skand. kielissä erotetaan
tanskankin kielen kehityksessä kaksi jaksoa, m u
i-n a i s t a n s k a ja n v k v i s t a n s k a. Edellisen
kielimuodon alue käsitti, paitsi nykyisen
Tanskan. Etelä-Ruotsin nykyiset maakunnat
Hal-landin, Skånen ja Blekingen, koko Slesvigin
sekä osia Englannista ja mahdollisesti myöskin
Normandiasta. Muinais, uotsista jossain määrin
eroavasta muiuaistanskasta saattaa puhua jo
v:sta 800. Tämän kielimuodon vanhemman
jakson tärkeimpänä lähteenä on joukko
riimukirjoituksia (n. 250, ajanjaksolta 800-1050).
Varsinainen kirjallisuus syntyy kuitenkin vasta
1200-luvulla. Vanhin käsikirjoitus — vuosisadan
loppupuolelta — sisältää riiinukirjaimilla
kirjoitetun ,.Skånelagen"in (Codex runieus). N. v:lta
1300 on „Waldemarin" ja ,,Elikin" Sjællandin
lakikirjat, Jyllandin laki sekä Flensborgin
kaupunginlaki (Flensborgs stadsrätt). Nämä
käsikirjoitukset edustavat yhtä monta murretta:
Skånen, Sjællandin, Jyllandin ja Slesvigin.
Yhtenäistä kirjakieltä ei vielä ollut, kukin
maakunta käytti omaa murrettaan. Vasta
uskonpuhdistuksen aikana Sjrellaudin murre pääsi
lopullisesti voitolle. — Muinaistanskan kehityksessä
voimme erottaa kaksi kehitysjaksoa: „ældre
dansk" (v:een 1350) ja ..gamineldansk" (v:een
1500). Edellisen jakson kieli eroaa vielä hyvin
vähän muinaisruotsista (eroavaisuuksista ks.
Ruotsin kieli ja kirjallisuus).
Kehitys käy tanskan kielessä vain nopeammin kuin
ruotsin kielessä, niin että siinä jo n. 1300
tavataan äänteiden muutoksia, jotka ruotsin kielessä
tapahtuvat vasta myöhemmällä keskiajalla;
niinpä pitrkän «:n muuttuminen d:ksi alkaa jo
n. 1300. Muista muutoksista mainittakoon
diftongien ei:n, aa:n ja oy .n kehitys e: ksi ja
o:ksi (slen < steinn, les < lauss, løsæ <
loysa); kahdessa murteessa (Sjællandin ja
Jyllandin) ovat vanhat vokaalipäätteet a, i, n
sulautuneet yhdeksi: <p (niinpä esim. gamal sanan
yksikön akkusatiivi kuuluu sekä niask:issa että
fem iissä gamæl (mruots. gamal, gamul). Sekä
nominein että verbein taivutus yksinkertaistuu
enemmän kuin muinaisruotsissa. — Seuraavan
kehitysjakson, keskitanskan 1. ..gammeldanskin",
kirjallisuus on luonteeltaan pääasiallisesti
samanlainen kuin Ruotsin ja muun Euroopan ja on
siis etupäässä uskonnollista laatua; m. m.
mainittakoon suuri joukko Tanskan
birgittiiniluosta-reista lähteneitä ruotsinvoittoisia käännöksiä
ruotsin kielestä. Sitä paitsi se käsittää
nuorempia maakuntalakien käsikirjoituksia,
ammattikuntien sääntöjä, kronikoita, ritarilauluja,
sananlaskukokoelmia ja suuren joukon diploomeja.
Kirjakieli on hyvin kirjavaa, vanhempia ja
nuorempia sekä eri murteista saatuja muotoja
tavataan rinnakkain; kuitenkin huomataan jo
vakaantumisen oireita: Sjællandin murre pyrkii
vähitellen voitolle. Useimmat tanskan kielen
äänneasun ominaisuuksista ovat tältä
aikakaudelta: vokaalin jäljessä p, t, k muuttuvat 6:ksi,
<1:ksi. </:ksi (jotka sittemmin kehittyvät
spiranteiksi tai puolivokaaleiksi), esim. le le < lepce
’juosta’, æde < ætæ ’syödä’, tag < Iak ’katto’,
Ih muuttuu t:ksi, esim. ting < ihing ’käräjät’,
gh kehittyy osaksi v:ksi, esim. /aio < lagh
’seura’, osaksi t:ksi, vei < u-ægh ’tie’. Taivutus-
opin alalta mainittakoon sellaiset r- ja
e-päättei-set. monikkomuodot kuin ughcer (< ulcæ), lande
(< hind); genitiivin päätteeksi sekä yks:ssä
että monissa tulee s. Sanavarastoon tulee suuri
joukko alasaksalaisia lainasanoja, pääasiallisesti
kirkolliselta alalta mutia muitakin, joista useat
nykyään ovat tanskan kielen tavallisimpia, kuten
blive ’tulla joksikin’, ske ’tapahtua’, fri ’vapaa’,
krig ’sota’, jo ’-lian. -hän’, tjanske ’aivan’ y. m.
Samoin kieleen tulee paljo johtopäätteitä ja
prefiksejä, niinkuin -alctigh, -else, -lied, -ere;
bc-, for-, und-, — Nykyistanskan ensimäinen
tärkeä kirjallinen muistomerkki on n. s.
Kristian UI:n Raamattu (1550),-joka sittemmin
puhtaan ja kauniin kielensä kautta suuresti vaikutti
seuraavan ajan kielenkäyttöön, varsinkin
kirkollisella alalla. Maallisista kir
jallisuudentuot-teista mainittakoon Vedelin etevä Saxon käännös.
Seuraava aika aina v:een 1750 on kirjallisessa
suhteessa köyhää; mainitsemista ansaitsee
kuitenkin Kristian V:n Tanskan laki. Latinan ja
saksan kielen vaikutus huomataan kaikilla
aloilla. Melkein kaikki oppineet kirjoittivat
latinaa, ja saksa oli virallisena kielenä Slesvigissä
ja osaksi Tanskassakin. Myöhemmin ranskan
kieli rupeaa tuntuvasti vaikuttamaan
kielenkäyttöön. lämä ulkomainen leima on selvästi
huomattavissa ajan suurimman kielitaiturin
Hol-berginkin kielessä. Vasta n. 1750 herää
pyrkimys puhdistaa kieli vieraista aineksista ja
rikastuttaa sitä uusilla kotimaisilla sanoilla. Tämän
virtauksen etevimmät edustajat ovat Eilschow
ja. Sneedorff. Heidän luomaansa proosakieltä
ovat sitten edelleen kehittäneet sellaiset kirjai
lijat kuin Ewald, Øhlenschläger, Andersen,
Grundtvig, Kierkegaard ja Georg Brandes. —
Uskonpuhdistuksen aikakauden kieli pysyy vielä
suureksi osaksi samalla kannalla kuin keskiajan
loppupuolen keskitanska. Nuorempi nykyistanska
eroaa siitä m. m. seuraavissa suhteissa:
ere-päät-teiset substantiivit lyhenevät er-päätteisiksi,
esim. dömmer < dommere ’tuomari’;
substantiivin taivutus määrätyssä muodossa kehittyy
melkein samalla tavalla kuin ruotsissa, esim.
barnels < barnsens; sukuerotus sanoissa, jotka
eivät tarkoita eläviä olentoja, häviää (käytetään
den sanaa lian ja lion sanojen asemesta) ;
vahvojen -l, -n, -r, -s-vartaloisten verbein preesens
saa päätteen -er, esim. skiller, skinner, bærer,
blæser (< skil, slcin, hær, blæs); 2 persoonan
pääte -t, -st on hävinnyt, esim. gav (< gafst);
konjuktiivin imperfektin asemesta ruvetaan
käyttämään indikatiivin imperfektiä (var pro vaare
’olin’). — Tanskan-norjan kielestä ks.
Norjan kieli ja kirjallisuus.
[V. Dahlerup, ,.Det danske sprogs historie"
(1896), Hj. Falk ja A. Torp, „Dansk-norskens
lyilhistorie" (1898) ; samat, ,,Dansk-norskens
syntax" (1900); O. Jespersen, „Fonetik"
(1897-99) ; M. Kristensen, ,,Dansk sproglære for voksne"
(1903); sama. „Ny dansk" (1903); K. Mikkelsen,
„Dansk sproglære" (1894) ; sama, „Dansk
ord-föjningslære" (1909).] R. S.
2. Kirjallisuus. Keskiaika. Se
kirjallisuus, joka ensiksi esiintyy Tanskassa varhain
keskiajalla, liittyy ajan hengen mukaan
läheisesti kirkkoon ja uskontoon ja on
latinankielinen. Luostareissa viljeltiin ahkerasti
kirjallisuutta, munkit sepittivät kronikoita ja teo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
