Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
J233
Tanskan kieli
ja kirjallisuus
1239
maan historiaan; tärkeä oli hänen suorittamansa
suorasanainen käännös Saxon kronikasta, joka
täten tuli kansallekin ymmärrettäväksi. Vedel
ryhtyi myöskin jatkamaan Saxon työtä
kirjoittaakseen Tanskan historian aina omaan aikaansa
saakka. Liiallisen perinpohjaisuuden ja laajan
ainesten keräilyn vuoksi tehtävä jäi häneltä
kuitenkin kesken; sen saattoi loppuun
valtiokans-leri Arild Hui tf el dt (1540 1609), julkaisten
10 nidettä Tanskan kronikkaa, jolla on
huomattava merkitys lähdeteoksena. Erittäin ansiokkaan
työn Vedel suoritti toimittamalla painosta
kokoelman tansk. kansanlauluja („Et hundrede udvalgte
danske viser") varustettuna johdannoilla ja
selityksillä. Toinen pienempi kokoelma ,,Tragiea"
jäi häneltä käsikirjoituksena jälelle. —
Vuosisadan lopulla alkavat yhä selvempinä esiintyä
ne virtaukset, jotka painavat leimansa
seuraavaan, 17:nteen vuosis. ja joiden mukaan sillä
on nimenä oppineisuuden aikakausi.
Uskonpuhdistus oli tuonut muassaan uutta
vauhtia kirjallisiin harrastuksiin. Kansankieli oli
päässyt tunnustettuun asemaan, kansallinen
muinaisuus oli saanut huomiota osakseen ja
humanistiset virtaukset olivat herättäneet eloon uusia
henkisiä voimia muillakin kuin uskonnon alalla.
Tulevaisuus näytti siis sangen lupaavalta, mutta
saavutukset sulivat kuitenkin sangen vähiin.
Uskonnolliset opi n kysymykset astuivat
vähitellen kokonaan etualalle, ankara ja suvaitsematon
oikeaoppisuus hallitsi kirkossa, ja teologia kohosi
taas kaikkivaltiaaksi tieteeksi. Latina tuli
jälleen sen ja muun, sen ahtaiden rajojen
kahlehtiman. tutkimuksen kieleksi. Taikuus rehoitti
kaikkialla ja sen jäljet tuntuivat myöskin
luonnontieteissä, joilla kuitenkin oli sellainen
loistava edustaja kuin Tyge Brahe. Oli luonnollista,
ettei tällainen aika voinut olla otollinen kansal
liselle kirjallisuudelle, kaikkein vähimmin
runoudelle, ja vaikkakin sitä viljeltiin enemmän kuin
ennen, oli se laadultaan suurimmaksi osaksi
arvotonta. Pari huomattavaa runoilijaa oppineiskausi
kuitenkin loi. Anders Christensen Arrebo
1587-1637, ks. t.) on saanut nimityksen
,,tanskalaisen runouden isä". Hänen merkityksensä on
siinä, että hän edustaa renesanssikirjallisuutta
Tanskassa. Ambon pääteos on
aleksandriinei-hin sepitetty, luomista käsittelevä „Hexaëmeron",
joka oikeastaan on mukaelma ransk.
alkuteoksesta. Siinä on kauniita ja onnistuneita
luonnonkuvauksia. mutta muuten ei sillä juuri ole
erikoisempaa runollista arvoa. Paljoa suurempi
runoilija oli sen sijaan Thomas Kingo
(1634-1703, ks. t.), joka loi todella pysyväisesti
arvokasta uskonnollista runoutta. Hän julkaisi kaksi
kokoelmaa hengellistä lyriikkaa nimellä
„Aan-deligt sjungekor", josta on sanottu, ettei sen
ilmestyttyä runous enää voinut kuolla Tanskassa.
Kingon lämminhenkiset, tosi runoutta uhkuvat
laulut kuuluvat alallaan Tanskan kirjallisuuden
parhaisiin saavutuksiin. Hänen sepittämänsä
maalliset runot ovat sitävastoin paljoa
heikommat. Myöskin kielenkehitykseen Kingo vaikutti
ansiokkaasti pyrkiessään kirjoittamaan
puhdasta, saksalaisuuksista vapaata tanskaa ja
ottaessaan käytäntöön vanhoja, unhotuksiin
joutuneita sanoja. Muista vähäpätöisemmistä runoili
joista mainittakoon Peder Syv, joka sepitti
epigrammeja ja paimenlauluja, sekä Anders Bor-
ding, joka runopuvussa julkaisi Tanskan
ensimäistä valtiollista sanomalehteä (,,Den danske
Merkurius", 1066-77). Aikakauden
suorasanaisesta kirjallisuudesta ansaitsee mainitsemista
Kristian lV:n tyttären, Leonora Christina
Ul-feldtin (1621-98), teos „J ammersminde", joka
kuvaa hänen vankilassa oloaan ja kärsimyksiään
ja jolla on huomattava sivistyshistoriallinen mer
kitys. — 17:nnen vuosis. lopussa syntyi mies,
jonka tehtäväksi tuli laskea varsinainen perustus
uudemmalle tansk. kirjallisuudelle, kohottaa kan
san oma kieli sille tulevaan kunniaan, murtaa
rikki kaikki kulttuuriedistystä ja vapaata hengen
kehitystä salpaavat sulut ja ..avaamalla
akkunat Eurooppaan" raivata kotimaassaan tietä
uusille voimakkaille virtauksille ulkomailta.
Tämän työn suoritti Ludvig Holberg (1684-1754,
ks. t.) kirjallisella toiminnallaan, ennenkaikkea
kuolemattomilla, satiirisilla huvinäytelmillään,
joissa hän armotta ruoskii omaa aikaansa
kaikkine nurinkurisuuksineen, ennakkoluuloineen ja
pimeine oloineen. Matkoillaan Euroopassa hän
oli omaksunut ajan uudet aatteet ja teki ne
sitten kansanomaisessa; muodossa tunnetuiksi
kotonaan. Holberg muodostaa oman erikoisen
ajankohdan Tanskan kirjallisuuden kehityksessä, ja muut
hänen aikaisensa runoilijat jäävät kokonaan var
joon hänen rinnallaan. Täydellisyyden vuoksi
mainittakoon kuitenkin satiirikko Kristian
F ai s te r (1690-1752), etupäässä maallinen
lyyrikko Ambrosius Stub (1705-58) sekä
huomattava hengellinen runoili ja H. A. B r o r s o n (k.
1764). jonka monet virret kuuluvat tansk.
runouden kauneimpiin. — 1700-luvun puolivälissä ovat
ne uudet aatteet, joiden välittäjänä llolbergia
voidaan pitää, kotiutuneet Tanskaan ja sen
kirjallisuuteen. Vuosisadalle ominainen on yleinen
voimakas pyrkimys valistukseen; siitä nimikin
v a 1 i s t u s a i k a k a u s i. Terve arvosteleva
järki asetettiin yläpuolelle auktoriteettiuskon,
ja vapautuminen kaikilla aloilla, ennen kaikkea
ajatuksen maailmassa, oli ajan tunnuslauseena.
Mutta toisaalta tulivat hyödyllisyys ja
käytännölliset tarkoitusperät tavoiteltaviksi
päämääriksi, mikä painoi kuivakiskoisen
järkiperäisyyden leiman kirjallisuuteen. Valistusajan
rientojen yhteydessä tuli varsinkin Soron akatemia
huomatuksi, ja sen piiriin kuului useita ajan
vai-kuttavimmista kirjailijoista. Uusi tärkeä tekijä
ajan sivistyselämässä olivat aikakaus- ja
sanomalehdet, joita rupesi yhä useampia ilmestymään.
Tällä alalla oli mainittavin henkilö kirjailija ja
arvostelija K. L. Bahbek. Uuden, ulkoa tulleen
virtauksen mukana seurasi myöskin ulkolaisia
vaikutuksia eri aloilla. Ennen kaikkea oli saks.
vaikutus tuntuva, varsinkin kun hovi ja
aatelisto sitä tukivat. Suuri merkitys oli varsinkin
runoilija Klopstockilla, joka kauan aikaa
oleskeli Tanskassa. Kirjallisuudessa ja taiteessa oli
ransk. klassisismi jäykkine ja orjuuttaville
sääntöineen määräävänä esikuvana. Muukalainen
vaikutus herätti kuitenkin lopulta ankaran
taistelun vastaansa, ja sen avulla myöskin kirjallisuus
pelastui sen omaperäistä kansallista luonnetta
uhkaavalta vaaralta. — Aikakauden kirjallisen
elämän alalla esiintyi useita huomattavia miehiä.
P. J. Heiberg (1758-1841) oli innokkaimpia
taistelijoita ajatuksen vapauden puolesta. Hän
on sepittänyt teräviä satiirisia runoja ja erittäin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
