Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
J233
Tanskan kieli
ja kirjallisuus
1242
onnistuneita huvinäytelmiä, joilla oli suuri
vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Arkailemattomien
hyökkäystensä jolulosta Heiberg joutui
hallituksen vihoihin ja karkoitettiin maanpakoon, jossa
hän kuoli. Täysiverinen, suurilla lahjoilla
varustettu runoilija oli Johannes E \v a 1 d (1743-81;
ks. t.), joka sai aluksi tuntuvia vaikutteita
Klopstoekilta, mutta vapautui niistä vähitellen
melkein kokonaan. Hän on sepittänyt joukon
näytelmiä, joista parilla (,,Rolf Krage" ja ,,Balders
Dod") on ollut merkitystä Ohlensehlägerille,
mutta hänen varsinainen alansa on kuitenkin
lyriikka, jossa hän kohoaa pohjoismaiden
ensi-mäisten joukkoon. Varsinkin kielellisesti ja
muodollisesti ovat hänen runonsa oivallisia.
Nor-jalaissyntyisen J. H. \V esse Iin (1742-85, ks. t.)
pääteos on komedia „Kærlighed uden
strøm-per", joka on todellinen mestariteos, alallaan
Tanskan kirjallisuuden kaikkein parhaita. Se
on pureva parodia sovinnaisesta
ransk.-klassilli-sesta draamasta, jonka kukistumiseen Tanskan
näyttämöltä se ja Wesselin toiminta yleensä
ratkaisevasti vaikutti. Wessel oli myös johtavana
sieluna Kööpenhaminan n. s. ..Norjalaisessa
seurassa", joka muodostui luonteeltaan kirjalliseksi
ja tuli huomatuksi saksalaisuuden innokkaana
vastustajana ja yleisön maun kehittäjänä; tässä
suhteessa vaikutti terveellisesti varsinkin sen ja
Ewaldin ihailijain perustaman ..Tanskalaisen
kirjallisuuden seuran" välinen poleminen taistelu.
Aikakauden muista kirjailijoista ansaitsee
mainitsemista vain Jens Baggesen (1764-1826), joka
on kirjoittanut miellyttäviä lyyrillisiä runoja
sekä muutamia suorasanaisia teoksia, joissa
ilmenee varsinkin hänen muotoaistinsa ja
mestarillinen kielenkäyttönsä. Baggesen on tunnettu
myöskin useita vuosia kestäneestä kirjallisesta
taistelusta Øhlenschlägeriä vastaan.
19:s vuosisata. Edellinen aikakausi oli
alkanut Ilolbergin käänteentekevällä kirjallisella
toiminnalla, ja raikkaat tuulahdukset olivat sitten
puhaltaneet uutta virkeyttä henkiseen elämään.
Mutta vuosisadan lopulla oli väsymys ja
lamautuminen vallannut mielet, ja äärimmilleen
kehitetty ratsionalismi tukaliutti tosi runouden
syntyä. Silloin saapuu Saksasta käsin uuden
vuosisadan alkaessa voimakas virtaus, romantiikka,
joka kohdistaa hyökkäyksensä järkeilevää
valistusta vastaan ja vaatii runoudessa tunteelle ja
mielikuvitukselle ylivaltaa ratsionalismin järki- ja
hyötynäkökohtien asemesta. Romantiikan
varsinainen apostoli Tanskassa oli norjalaissyntyinen
Henrik Steffens (1773-1845), joka
opintomatkallaan Saksassa oli omaksunut uuden
suunnan aatteet ja sitten lyhyellä oleskeluajallaan
Tanskassa teki ne hehkuvalla kaunopuheisuudella
tunnetuiksi nousevalle polvelle. Ennen kaikkea
hän on muistettava sen voimakkaan, herättävän
vaikutuksen vuoksi, joka hänellä oli aikakauden
suurimpaan runoilijaan A. G. 0 h 1 e n s c h 1 ä g
e-riin (1779-1850. ks. t.). Tämä kulki aluksi
saks. romantiikan jälkiä, mutta erosi siitä
vähitellen ja muodostui itsenäiseksi, voimakkaaksi
runoilijapersoonallisuudeksi, jonka edustama
romanttinen suunta on, samoinkuin yleensäkin
pohjoismaiden, terveempi ja raikkaampi. Useat hänen
runoelmistaan ovat Tanskan kirjallisuuden
kirkkaimpia helmiä, hän loi tanskalais-kansallisen
murhenäytelmän ja hän kykeni toiminnallaan
herättämään yleistä arvonantoa runoilua ja sen
harjoittajia kohtaan. Lisäksi hän valtavasti
vaikutti koko pohjoismaiden henkiseen uudestisyn
tymiseen ja raivasi myös tietä skandinaavisten
kansojen yhteisymmärrykselle. Toinen mies, jolla
oli mitä ansiokkain sija henkisen elämän
uudistajana, oli kansanopistoaatteen isä N. F. S.
Grundtvig (1783-1872, ks. t.), joka nousi
kristinuskon pohjalla taisteluun ratsionalismia
vastaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli
harvinaisen laaja, ja runoilijana hän viljeli etupäässä,
maallista ja hengellistä lyriikkaa, joka sisällyk
seltääu on todellista ja välitöntä, mutta muodol
lisesti sangen heikkoa. Grundtvigin edustama
suunta oli itsenäinen ja läpeensä tanskalainen ja
elinvoimaisena se on tullut suuresti
vaikuttamaan Tanskan myöhempään henkiseen
kehitykseen. Tosi romantikko oli B. S. I n g e m a n n
(1789-1862, ks. t.), joka varsinkin historiallisilla
romaaneillaan saavutti suuren kansansuosion,
llän viljeli myös ahkerasti runoutta ja julkaisi
useita lyyrillisiä kokoelmia ja näytelmiä. Parasta
hänen tuotannossaan ovat hänen uskonnolliset
laulunsa ja virtensä. J. C. Hauch (1790-1871)
oli monipuolinen, hieno runoilija, joka
kuitenkin-saavutti vähän menestystä eläessään.
Huomattava sija ajan kirjallisessa elämässä oli J. L.
Heiberg illä (1791-1860, ks. t.). Runoilijana
hän liikkui etupäässä näytelmän alalla ja hän
toi „vaudevillen" Tanskan näyttämölle, antaen
sille kuitenkin itsenäisen luonteen ja paikallisen
värityksen. Heiberg on lisäksi kirjoittanut
lyyrillisiä ja satiirisia runoja, mutta hänen suuriu
merkityksensä on kuitenkin arvostelijana. Aina
Brandesin esiintymiseen saakka oli hänen
taide-käsityksensä ja esteettinen katsantokantansa
melkein yksinvaltiaana sivistyneiden piireissä.
Hänen hengenheimolaisensa, vaikkakin monessa
suhteessa hänestä eroava, oli Henrik Hertz
(1797-1870, ks. t.), joka on sepittänyt huomattavia
lyyrillisiä runoja ja tavallaan laskenut perustan
uudenaikaiselle tansk. huvinäytelmälle.
Øhlen-sehlägerin harras ihailija oli P. M. Möller
(1794-1838), jonka runous terveine ja raittiille
elämänkatsomuksilleen valmisti tietä seuraavalle
aikakaudelle ja antoi vaikutteita varsinkin
Kier-kegaardille. Hänen velipuolensa Chr. Winther
(1796-1876, ks. t.) oli hieno, lahjakas lyyrikko,
jonka runoudessa luonto ja rakkaus muodostavat
pääsävelet. Hän kuuluu Tanskan
laulurunoilijoi-den parhaimpiin. S. S. Blieher (1782-1848)
alkoi etupäässä lyyrikkona ja
näytelmänkirjoit-tajana, mutta löysi sitten varsinaisen alansa,
novellin, jossa hän osoittautuu varsinkin
onnistuneeksi kansanelämän kuvaajaksi. Hänen
kertomuksensa viittaavat kirjallisuuden
myöhein-pään kehitykseen, romantiikasta vapaaseen
todel-lisuuskuvaukseen. Samaa voidaan sanoa
aikakauden huomattavimman naiskirjailijan, J. L.
Hei-bergin äidin, rouva G y 11 e m b o u r g-E h r e
n-svärdin (1773-1856) kertoelmista, jotka
liikkuvat keskisääilyn ja jokapäiväisen elämän
piirissä. Lupaava liäytelmänkirjoittaja oli Chr. H.
B r e d a h 1 (1784 1800), jonka suuret lahjat eivät
kuitenkaan päässeet täysiin oikeuksiinsa.
Omaperäinen, nerokas ja alallaan saavuttamaton
runoilija oli H. C. Amlcrs e n (1805-75, ks. t..),
joka pienillä, näennäisesti lapsille aiotuilla
kertomuksillaan ja saduillaan saavutti maailman-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
