Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tapaturmavakuutus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1253
Tapaturmavakuutus
1254
yleensä työnantajan vapaaehtoisesti vakuuttamat
työntekijät. Yksinäisvakuutusta annetaan
myöskin tarkoin määrättyihin erillisiin tilaisuuksiin,
kuten määrättyä laiva- tahi rautatiematkaa
varten. Tämä onkin ollut t:n vanhin ja
alkuperäisin muoto, josta jälkiä tavataan Hollannissa jo
1665. Rautatiematkan vakuutuksia
henkivakuutuksen yhteydessä on myönnetty Englannissa
\ >ta 1849 ja Saksassa v:sta 1853. Itsenäisenä
vakuutusmuotona alettiin t:ta harjoittaa vasta
1870-luvun alkupuolella.
Vakuutussopimus saattaa kohdistua muutamiin
tapaturmaryhmiin tahi kaikkiin tapaturmiin,
jolloin kuitenkin yleensä suljetaan vakuutuksen
ulkopuolelle ne tapaturmat, jotka ovat sodan,
kapinan, mielenhäiriön tahi sairauden
aiheuttamat. ne, joihin vakuutettu itse on syypää, sekä
ne, jotka riippuvat lääkärin toimittamasta
leikkauksesta, ellei sen syynä juuri ole ollut
vakuutusyhtiön korvattava tapaturma.
Vakuutussopimusta koskevassa lainsäädännössä, missä sellaista
on. käsitellään t:ta vain ohimennen, joten siihen
on sovellettava osaksi henki-, osaksi
vahinkovakuutusta koskevia säännöksiä.
Yksityistä t :ta harjoittaa Suomessa kolme
kotimaista osakeyhtiötä: Patria (per. 1888), Kullervo
11894) ja Providentia (v:sta 1902) sekä
keskinäinen vakuutuslaitos Sampo (v:sta 1905), ynnä
muutamat ulkomaiset yhtiöt, joiden
vakuutuskanta Suomessa on vallan vähäinen.
Kotimaisissa yhtiöissä oli 1914 yksinäisvakuutuksessa
19,862 henkeä, ja vakuutusmaksuja yhtiöt saivat
646,500 mk.: yhteisvakuutuksessa oli sam. v.
4.227 henkilöä, joiden puolesta suoritettiin
vakuutusmaksuja yhteensä 48,900 mk.
Vapaaehtoista yhteisvakuutusta ovat ottaneet melkein
yksistään ne työnantajat, jotka eivät ole lain
säätämän korvausvelvollisuuden alaisia, sekä
isännät palkollisilleen.
Ulkomailla on t.-liikkeeseen usein yhdistetty
\ astuuvelvollisuusvakuutus (saks.
Haftpflicht-’■rrsicherung). V. 1912 saivat vakuutuslaitokset
Venäjällä t.-maksuja yhteensä 5.6 milj. rupi..
Itävalta-Unkarissa yksityisestä tapaturma- ja
vastuu vei vollisuusvakuutuksesta vakuutusmaksuja
yhteensä 3 8. o milj. kruunua. Saksassa t:sta
51.6 milj. Saksan mk. ja
vastuuvelvollisuusvakuu-tuksesta 56,? milj. Saksan mk.: Sveitsissä
S1.o milj. frangia, Ranskassa 204.» milj. frangia,
Italiassa 25.» milj. liiraa, Englannissa 1911
3.i milj. puntaa ja Ruotsissa 1914 5,s milj.
kruunua.
B. Yhteiskunnallinen 1. työväen t.
kohdistuu niihin vahinkoihin, jotka työssä
sattu-inet tahi työn yhteydessä olevat tapaturmat ovat
aiheuttaneet. Milloin työnantaja on lain mukaan
velvollinen näissä tapauksissa suorittamaan
loukkaantuneelle tai, jos hän on tapaturman
seurauksien aiheuttamista vammoista kuollut, hänen
perheelleen jotakin korvausta, voi hän joko
vapaaehtoisesti (vapaaehtoinen t.) tai lain
pakosta (pakollinen t.) siirtää
korvausvelvollisuutensa vakuutusyhtiölle, suorittaen
sovitun vakuutusmaksun. Vakuutuksen antajan
sitoumuksiin kuuluu joskus muutakin kuin
äsken-mainittu korvausvelvollisuus, jolloin
tavallisesti osa vakuutusmaksuista joutuu joko
valtion. kunnan tahi yksityisen työntekijän
maksettavaksi.
Vakuutukseen eivät voi kuulua ne vahingot,
jotka työntekijä ehkä tahallaan itselleen
aiheuttaa. Milloin tapaturman syynä on työntekijän
törkeä huolimattomuus taikka tapaus, joka ei ole
suoritettavan työn yhteydessä, menetellään eri
maiden lainsäädännössä osaksi eri tavalla,
riippuen siitä, että näiden tapausten erottaminen
todellisista tapaturmista yleensä on vaikea,
monasti kokonaan mahdoton. Uudemmat lait
yleensä myöntävät korvausta, vanhemmat sitä
vastoin sen kieltävät. Jos työnantajan
toimenpiteet tahi hänen laiminlyöntinsä aiheuttavat
tapaturman, on vakuutusyhtiö oikeutettu
vaatimaan häneltä korvauksen, ja loukkaantunut voi
häneltä saada suuremman korvauksen, kuin
vakuutusyhtiön tulee maksaa, eli n. s. täyden
korvauksen. Eri maiden lainsäädäntö käsittelee
myöskin eri tavalla korvauksensaannin oikeutta
niissä tapaturmissa, jotka kohtaavat työntekijää
kodin ja työpaikan välimatkalla.
Koska t. nojaa siihen edellytykseen, että työssä
sattuneet tapaturmat etupäässä riippuvat nopeasti
suoritettavan lyön omasta laadusta ja vain
vähemmässä määrässä yksityisen työnantajan
teknillisistä laitteista ja liikkeen johdosta,
määrätään vakuutusmaksut tavallisesti kutakiu
työryhmää varten sen vaarallisuusasteen mukaan,
siitä huolimatta kuka on työnantajana.
Laissa vahingoittuneelle työntekijälle ehkä
säädetty oikeus korvaukseen voi helposti käydä
varsin vähänarvoiseksi, ellei sitä vakuutuksen
muodossa siirretä julkisen laitoksen maksettavaksi,
se kun muuten riippuu yksityisen työnantajan,
ehkä hänen perillistensäkin varallisuudesta. Näin
ollen eri valtiot siirtymistään siirtyvät pakollisen
t:n kannalle.
Suomessa on voimassa 1895 annettu, v:n 1898
alusta voimaan astunut laki työnantajan
vastuunalaisuudesta työntekijää kohtaavasta
ruumiinvammasta, ja siihen liittyvä 1902 annettu laki
merimiestä palveluksessa kohtaavasta ruumiin
vammasta. Edellisen lain alaisina ovat etupäässä
kaikki tehtaat ja muut voimakoneita käyttävät
teollisuuslaitokset, suuret rakennusyritykset,
rauta- ja raitiotieliikenne sekä tavarain
purkamista harjoittavat liikkeet. Työssä
vahingoittunut työntekijä saa, jos hän käy täysin
työkyvyttömäksi, 7 :nnestä päivästä alkaen korvauksena
60 % työansiostaan, kuitenkaan ei enempää kuin
2 mk. 50 pen. päivässä, mutta jos
työkyvyttömyys on vain osittainen, suhteellisen osan
mainitusta määrästä. Jos työkyvyttömyys kestää
120 päivää kauemmin, katsotaan se pysyväksi, ja
vahingoittunut saa elinkoron, joka on 60 %
hänen vuosityöansiostaan, jolloin 720 mk:aa
suuremmat palkat typistetään viimemainittuun
lukuun ja 300 mk:aa pienemmät siihen korotetaan.
Laki ei vaadi annettavaksi lääkärinpalkkiota.
lääkkeitä eikä muutakaan sairaanhoitoa, mutta
estääkseen pysyvän työkyvyttömyyden syntymistä
antavat vakuutusyhtiöt usein vapaaehtoisesti siinä
kohden apua. Tapaturman aiheuttamista
vammoista kuolleen työntekijän leskelle maksetaan
vuotuisena elinkorkona 20% jakullekin 15 vuotta
nuoremmalle lapselle 10 % miehen
vuosityöansiosta. yhteensä ei kuitenkaan koko perheelle
enempää kuin 40 %. Se korvausvelvollisuuden
osa, joka voi antaa aihetta vuotuisen elinkoron
maksamiseen, on ehdottomasti siirrettävä halli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
