Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teknillinen yhdistys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1317
Teksti Tekstikritiikki
1348
taan raaka ainearvon ja tiiten taloudellisesti
alentaa villan puutteesta aiheutuvaa hintojen
nousua. Tosin pidetään t:aa yleisesti
ala-arvoi-sena villan lisäaineena, ja sitä käytetään usein
huokeimpien pukukankaiden valmistuksessa
suhteettoman paljon. T:n arvo kuitenkin riippuu
raaka-aineesta, josta se on valmistettu, ja useita
hienoja, pitkäkuituisia t:oja pidetään
teollisuudessa arvokkaampina kuin monia
huonompilaatuisia luonnonvilloja. T:oja valmistetaan
yleisimmin uusista villaisista kangastilkuista,
joita saadaan pukuneulomoista, mutta
raaka-aineena käytetään myöskin puolivillaisia tilkkuja,
joista kasvikuidut hävitetään karbonisoimalla.
Käytetyistä puvuista valmistettaessa leikataan
aluksi pois ompeleet ja napit, jonka jälkeen
kankaat paloitetaan tilkuiksi. Tilkut pestään ja
karbonisoidaan, milloin se 011 tarpeellista,
öljy-tiliin ja revitään karstan tavoin toimivassa
jäykkäpiikkisessä koneessa kuiduiksi. Pehmeistä,
vanuttamattomista, hienoista tilkuista tietenkin
saadaan verraten pitkiä kuituja, samoin myös
neulomatuotteista kuten sukista, villaisista
ihokkaista y. m. pehmeistä löyhärakenteisista
tuotteista. Koviksi vanutetuista ja kovakierteisistä
langoista valmistettuja tuotteita revittäessä
saadaan lyhyitä kuituja (mungo), joita ei ollenkaan
voida kehrätä pitempiin kuituihin sekoittanutta.
Karbonisoiduista tilkuista valmistettua t :aa
sanotaan e k-s traktivillaksi; puolivillaisista
kankaista valmistettu t. tunnetaan nimellä a
1-pakka. Muita yleisesti käytettyjä t:jen
nimityksiä ovat s o d d y, mungo, t i b e t. m o i r e,
b u e k s k i n, s t o c k n i n g s y. m. E. ./. S.
Teksti (lat. t ex tus = kudelma; sanojen t.
ajatusten yhteys), kirjoituksen tai Kirjan
varsinainen sisällys (erotukseksi siihen liittyvistä
muistutuksista, selityksistä y. m. s.); laulun sanat.;
saarnan aiheena oleva raamatunkohta. —
Tekstinkäsittely, mus., tapa, jolla säveltäjä on
sovittanut yhteen sanojen ja" sävelten erilaiset
muoto- ja lausuntavaatimukset (ks. L au s
litu s). I. K.
Tekstiili (lat. tex.tilis = kudottu), kehruu- ja
kutomateollisuuilen alaan kuuluva.
Tekstiiliteollisuus (lat. textilis = kudottu),
kehruu- ja kutomateollisuuden yhteisnimi
käsittäen kaikki näiden alojen tehtaat
raaka-aineeseen katsomatta. E. J. S.
Tekstikritiikki (ks. Teksti ja
Kritiikki). kirjateosten (tav. vanhojen)
sisällyksen ja muodon tutkiminen ja arvostelu; sen
tarkoituksena on esittää niiden teksti
mahdollisimman ..puhtaana", alkuperäisenä, ja siis, missä
tarjonaoleva tekstinmuoto näyttää poikkeavan
kirjailijan itsensä sille antamasta, mikäli
mahdollista palauttaa tämä (ks. Kritiikki ja
Raamatunkritiikki). On luonnollista,
että vanhan ajan kirjallisiin tuotteisiin, joita
vuosisatojen kuluessa yhä uudestaan on
jäljennetty, on pujahtanut virheitä, s. o. alkuperäinen
teksti on turmeltunut; onpa virheitä, jotka ovat
voineet syntyä jo antiikkisen teoksen ensimäisen
kerran ilmestyessä, koska vanhalla ajalla oli
tapana julkaistavasta teoksesta yhtaikaa teettää
useita kappaleita, jotka sanelun mukaan
kirjoitutettiin orjilla. Koettaessaan korjata
käsikirjoituksen tekstiä t. pyrkii täyttämään sen aukkoja
ja ottaa pohtiakseen siinä esiintyviä yksityisiä
sanoja, lauserakennuksia y. m. (..lukutapoja"),
jotka joko hyväksytään tai hylätään tai joita
täytyy pitää epävarmoina. Käsikirjoitus saattaa
olla turmeltunut joko ulkonaisista tai
sisäisiltä syistä. Edellistä laatua ovat esim.
talirat-ja kulumisen, repimisen tai tulipalon aiheuttamat
vammat.; usein on lehden ulkoreuna rikkinäinen,
usein puuttuu vihonmuotoisesta
käsikirjoituksesta kokonaisia lehtiä, usein on käsikirjoitusta
myöhemmin sidottaessa lehti joutunut väärään
paikkaan j. n. e. Jälkimäistä laatua ovat
kirjoitusvirheet, esim. kun kirjain on vaihdettu toi
seen, sitä ulkomuodoltaan ^tai jos on käytetty
sanelua) äänteellisesti muistuttavaan kirjaimeen,
kun kirjain tai tavu on jäänyt pois, mikä
helposti sattuu, jos vieressä on ollut samoja
kirjaimia tai tavuja, kun päinvastoin kirjain tai
kirjaimia on kahdennettu, kun kirjain on
vaihtanut paikkaa vieressä olevan kanssa, kun
kopioitsija on käsittänyt väärin edessään olevali
lyhennysmerkin j. n. e. Usein on teksti
turmeltunut sen johdosta, että sen viereen lisätty
reunamuistutus tai sen rivien väliin kirjoitettu
huomautus (yksityisen sanan, sanaylitymän tai
sanontatavan selitys, g 1 o s s a, ks. t.) aikojen
kuluessa on siirtynyt itse tekstiin. Mutta teksti
saattaa olla turmeltunut myös tahallisen
väärentämisen, i n t e r p o 1 a t s i o n i n (ks. t.) johdosta.
Käsikirjoituksen lukutapa herättää epäluuloa,
jos se ei anna minkäänlaista ajatusta tai jos
se antaa joko semmoisenaan epäluontevan tai
asianomaiselle kirjailijalle vieraan ajatuksen, jos
se sotii hänen kielenkäyttöään tai (runoteoksessa)
runomitan vaatimuksia vastaan j. n. e.
Senjäl-keen kuin t. on todennut käsikirjoituksessa
olevan turmeltuneen lukutavan, ou sen tehtävänä
koettaa korjata se. Käsikirjoituksen e m e
n-datsionissa (ks. t.) saadaan apua tekstissä
tavattavista, muualta tunnetuista sitaateista,
käännöksistä (joko tekstissä esiintyvistä tai siitä
tehdyistä), puheenalaiseen teokseen toimitetuista
kommentaareista. skholioneista, sanakirjoista
y. m. Mutta hyvin usein täytyy tekstiä
korjattaessa turvautua todennäköisiin otaksumiin
perustuvaan konjekturaalikritiikkiin (ks.
K o n j e k t u u r a). Jos samasta tekstistä on
olemassa useampia käsikirjoituksia, on niiden
lukutapoja keskenään verrattava; milloin on
kysymys interpolatsionista, on kahdesta
lukutavasta ylimalkaan annettava etusija
vaikea-tajuisemmalle, koska tekstiä usein on muutettu
juuri siitä syystä, että sitä ei ole käsitetty.
Yleisenä sääntönä on, että kuta vanhempi
käsikirjoitus on. sitä luotettavampi se on. Mutta
tästä säännöstä on poikkeuksia; ei ole aivan
harvinaista. että hyvä lukutapa tavataan
käsikirjoituksessa, jonka luotettavuus muuten ei ole
erittäin suuri. Hyvinkin nuori käsikirjoitus voi
tulla arvokkaaksi, jrs se esim. on uudemmalla
ajalla löydetyn, muita myöhemmin hävinneen
käsikirjoituksen jäljennös; onpa tekstejä, joita
tunnetaan vain vanhoista painoksista, joiden
pohjana ovat olleet kadonneet käsikirjoitukset.
Käsikirjoitukset ryhmitetään luotettavuutensa
perusteella parempiin ja huonompiin, jolloin jostakin
säilyneestä käsikirjoituksesta ilmeisesti johtuvat
käsikirjoitukset epäitsenäisinä syrjäytetään.
Monasti kuitenkaan ei voida näyttää toteen, että
käsikirjoitus on suorastaan kopioitu jostakin siii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
