Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tenojoki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1383
Tentti ks. Tenteerata.
Tentyra ks. Dender a.
Tenues /-ës] (lat.; yks. tennis) nimityksellä
tarkoitetaan kieliopissa vanhastaan k-, t- ja
p-äänteitä. vrt. M e d i se, Aspiraatta,
Mu-tæ.
Tenuto (-ü’-] (it.), pidättäen, lyh. te n., ei
tarkoita sävelen pidentämistä yli varsinaisen
aikansa, vaan sitä, että sävel koko aika-arvonsa
kuluessa pääsee täysisointisena kuuluville. Samaa
osoittaa myös lyhyt vaakasuora viiva
nuotin-päiin ylä- t. alapuolella. I. K.
Tenzone /-tsö’-/ (it., prov. lenso, ransk. te
rison ; < lat. tentio = jännitys, vrt. lat. con-tentio
= kilpailu, kiista), proveneelainen "kilpalaulanta,
jossa kaksi runoilijaa käsittelee vuorosäkeistöin
jotain määrättyä kysymystä. Aiheet ovat hyvin
vaihtelevia, kuitenkin useimmiten rakkauden
alalta, laulujen sävy on milloin terävä ja
katkera. milloin kohtelias ja hieno, säerakenne on
aina läpi koko t:n sama. Alkuaan oli
sepittäjinä kaksi eri runoilijaa, jotka käsittelivät
jotakin persoonallista riitakysymystä, mutta
myöhemmin ovat esiintyvät henkilöt vain
kuviteltuja. T:lla oli eri alalajeja, esim. „joe partit"
1. ,.partinen" (ransk. ,.jeu parti, parture"), missä
runoilija asettaa valittaviksi kaksi ristiriitaista
vastausta tehtyyn kysymykseen, kanssakilpailija
valitsee niistä toisen, kun taas kysymyksen tekijä
puolustaa toista. Katkaisu jätetään
riitatuoma-rin tehtäväksi. [Zenker, ,,Die provenzalische
Tenzone" (1SS8).] (E.W-s.)
Teobromiini, dimetyliksantiini,
puriiniryh-mään kuuluva kem. yhdistys, jota on m. m.
kaakaopuun siemenissä. Karvaita valkoisia
kiteitä. Eräs t.-yhdistys, diuretiini,
theobromino-salieylaa natricus, on tärkeä lääkeaine. S. S.
Teodelinda (k. 628), langobardien kuningatar,
oli Baieriu herttuan Garibaldin tytär ja
naitettiin 589 langobardien kuninkaalle Autari’lle sekä
tämän kuoltua seur. v. hänen seuraajallensa
Agilulfille. Hän vaikutti paljon myöskin
valtio-asioihin ja nimenomaan katolisen uskon
levittämiseksi siihen saakka areiolaisten langobardien
keskuudessa. Agilulfin kuoltua luin johti
hallitusta poikansa Adalovaldin holhoojana (615-624).
K. G.
Teoderik, 1 ä n s i g o o 11 i e n kuninkaita.
1. T. I, kuninkaana 419-451, tuli Valian jälkeen
kuninkaaksi, teki Tolosan pääkaupungiksi, voitti
Gallian roomal. sotapäällikön Liboriuksen -439
ja kaatui urhoollisesti taistellen Aëtiuksen
liittolaisena Attilaa vastaan IvatalaunisiUa
(Mauria-kisilla) kentillä 451. •— 2. T. II, kuninkaana
453-466, edellisen poika, murhautti veljensä
Torismundin, hallitsi tarmokkaasti ja teki
voitokkaan sotaretken sveevejä vastaan Espanjaan,
mutta sai palattuaan surmansa veljensä Eurikin
toimesta. . K. G.
Teoderik Suuri (454-526), itägoottien
kuningas, oleskeli nuorempana bysanttilaisessa hovissa,
panttina isänsä Teodemirin uskollisuudesta, ja
tuli 475 tämän jälkeen kuninkaaksi. Ollen
liitossa keisari Zenonin kanssa hän 488 tämän
suostumuksella lähti Odovakaria (ks. t.) vastaan
Italiaa valloittamaan, mikä onnistuikin
3-vuoti-sen verisen sodan jälkeen. Ensi aluksi nimellisesti
jonakin Itä-Rooman käskynhaltiana Italiassa, T.
pian itse asiassa kohosi itsenäiseksi hallitsijaksi,
1384
ja otti Italian kuninkaan nimen. Itägooteille
jaeltiin maatiluksia ympäri maata ja he
muodostivat sotajoukon, mutta muuten T:n politiikka
tarkoitti roomalaistenkin suostuttamista siihen
uuteen esivaltaan, jonka olivat saaneet (ks.
Itä-gootit). Hän oli tarmokas ja oikeutta
rakastava, vaikka kiivasluontcrincn. Hänen
loppu-aikaansa synkistyttivät ilmenneet salavehkeet ja
niiden johdosta syntyneet oikeusjutut (Boethius,
Symmaehus). Aikansa germaanilaiskuninkaiden
joukossa oli T:lla tunnustettu etusija, jota hän
vahvisti liittämällä heidät itseensä
sukulaisuus-siteillä; itse hän oli naimisissa Klodovigin
sisaren Audefledan kanssa. Hänen maineensa oli
suuri kaikkien germaanilaisten kansojen
keskuudessa; jopa Itämeren rannalla elävät eestitkin
(liettualaiset) lähettivät hänelle lahjoja.
Germaanien tarinoissa hän säilyi Dietrich von
Bern nimisenä (Bern = Verona, jossa T. usein
piti hovia) ja hänestä tehtiin Attilan kuuluisin
soturi. K. G.
Teodikea = teodisea (ks. t.).
Teodisea (kreik. theo’s = jumala, dilcë =
oikeudenmukaisuus) , sananmukaisesti käännettynä
jumalan puolustus 1. jumalan osoittaminen
oikeudenmukaiseksi; yritys filosofisesti osoittaa, ’ettei
pahan olemassaolo ole ristiriidassa viisaaksi,
hyväksi ja oikeudenmukaiseksi ajatellun
jumalan kanssa. Tunnetuin t:n esittäjä on Leibniz,
joka 1710 julkaisi teoksensa ..Essais de
Théo-dicée sur la bonté de Dieu, la liberté de Hiomme
el 1’origine du mal" (teodisean tutkielmia
jumalan hyvyydestä, ihmisen vapaudesta ja pahan
synnystä). Leibnizin ajatukset t:sta käyvät
siihen suuntaan, että äärellisten olentojen maailma
ei voi olla täydellinen, sillä mihinkään
äärelliseen jumalan täydellisyys ei voi sisältyä.
Maailman äärellisyys 1. rajoitus sisältää
sellaisenaan n. s. metafyysillisen pahan, josta taas
johtuu fyysillinen paha (kärsimys) ja siveellinen
paha (synti). Jumalan täytyy luoda maailma
niitä mahdollisuuksia noudattaen, jotka hän
lcaikkiviisaudessaan tajuaa omassa
olemuksessaan, mutta näin ollen hän ei voi luoda
täydellistä maailmaa, vaan ainoastaan kaikista
mahdollisista maailmoista parhaan (ks. O p t i
m ismi). Ne kärsimykset ja epätäydellisyydet,
jotka äärelliseen maailmaan välttämättä
kuuluvat, hälvenevät Leibnizin mielestä olemattomiin,
jollei pidetä silmällä vain yksityiskohtia, vaan
kokonaisuutta. Samoin kuin katkera aines voi
kohottaa jonkun ruokalajin hvvänmakuisuutta
tai yksityinen epäsointu voi olla tarpeellinen
musikaalisessa yhteissoitossa, voidaan
maailmakin ajatella sopusointuiseksi yksityisistä
epätäydellisyyksistään huolimatta. Mehän tunnemme
vain osan maailmaa; muissa sen osissa voi olla
vähemmän pahaa kuin meidän tuntemassamme.
Näin ollen Leibniz oikeastaan siirtää
kysymyksen kokemuksen piiristä uskon piiriin, sillä
emmehän voi tietää mitään niistä
maailmankaikkeuden osista, joihin ei tajumme ollenkaan
ulotu. Toisella tavalla käsittelee kysymystä esim.
F. Paulsen. Hän myöntää, ettei maailmaa voida
todistaa ehdottoman hyväksi eikä edes kaikista
mahdollisista parhaaksi, mutta koettaa osoittaa,
että maailma meidän ihmisten kannalta
katsottuna vastaa luontomme vaatimuksia ja tarjoaa
elämällemme kehitysmahdollisuuksia, kunhan
Tentti—Teodisea
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
